Yleisurheilukärpänen on puraissut kurulaista Sari ja Petri Mäkisen perhettä kunnolla. Kaikki lapset urheilevat, ja vanhemmat valmentavat omiensa lisäksi muutakin Ylöjärven Urheilijoiden nuorisoa.
Esikoinen, 15-vuotias Miro juoksi viime kesänä 14-vuotiaiden SM-satasen kolmanneksi ennätyksellään 11,95. Vain hieman yli vuoden lajiharjoittelulla se oli jymypaukku.
Häntä vuoden nuorempi Roni, on selvempi sprintteri-hyppääjätyyppi kuin Miro, jonka tulevaisuuden päämatka saattaa löytyä jopa 800 metriltä.
– Hallissa meni 60 metriä 8,92:een. Sataselta odotan näin aluksi ehkä 13,20 – 13,30:n aikoja, Roni pohtii.
Myös Pihla, 11, ja Heta, 9, tykkäävät eniten pikamatkoista ja pituushypystä, mutta harjoituksissa kokeillaan muitakin yleisurheilulajeja.
– Minusta tämä kipinä alkoi. Lapsena hiihdin paljon ja yleisurheilusta kiinnostuin koulujen välisissä kilpailuissa, 10–12-vuotiaiden kilparyhmää valmentava Sari Mäkinen tunnustaa.
– Minä tulin vanavedessä ja kuskasin Saria sekä hänen pikkuveljeään, 5–6-vuotiaita ohjaava Petri Mäkinen luonnehtii.
He olisivat vieneet lapsensa Ylöjärven Urheilijoiden treeneihin 2017, mutta ryhmät olivat silloin täynnä, ja aloitus siirtyi seuraavaan kauteen.
Paljon on siis tapahtunut lyhyessä ajassa, niin paljon, että se on huomattu muuallakin.
– Kyselyitä on tullut moneltakin suunnalta, mutta hyvä, että omassa seurassa on mahdollisuus urheilla näin lähellä, Miro sanoo.
Miro odottaa menestystä kolmesataselta
Miro muistaa mitalijuoksunsa jälkeiset hetket Lahden urheilukeskuksessa:
– Voittaja meni pari metriä edellä, mutta sitten meitä oli useita rinta rinnan, eikä järjestäjilläkään ollut sijoituksista tietoa.
– Kun nimet tulivat tulostaululle, sijoilla 3–6 oli merkintä maalikamerasta. Joku sitten löysi netistä lopulliset sijoitukset ollessamme pukeutumassa alakerran hallissa, Miro kertaa.
Sari-äiti hymähtää, että saipahan yli 13-vuotiaiden kilparyhmän valmentaja Roosa Lahtinen kerrankin otettua kuvan hymyilevästä Mirosta.
– Joo, se ei ole tavallista. Roosa ihmetteli, että mitäs nyt, kun hän oli odottanut mitalia vasta 300 metriltä, Miro virnistää.
Kolmosella sijoitukseksi tuli Lahdessa viides, mutta Miro arvelee, että mitali voi tulla tänä kesänä. Hänen valmennustiiminsä vahvistui toukokuussa kokeneella Juha Sainiolla.
– Voitin hallissa pahimmat kilpakumppanini, joten mitalia pitää lähteä tavoittelemaan. Sataseltakin voisi tulla taas pronssia, mutta finaalipaikat on tietysti ensin otettava.
Talvi ei sujunut Mirolta ongelmitta, vaikka halliennätykset kohenivat. Tampere Junior Indoor Gamesin keihäskilvassa supraspinatus-lihaksen jänteeseen hartiassa tuli repeämä.
– Se lienee peruja viime kevään polkupyörällä kaatumisesta, jossa solisluu katkesi.
Mirolle ei jäänyt hurjasta kuperkeikasta ohjaustangon yli pyöräilykammoa, sillä hän nousi pyörän selkään jo seuraavana päivänä käsi paketissa. Tänä keväänä pisimmälle pyörälenkille on kertynyt mittaa yli 60 kilometriä.
Etäkoulu opetti lapsia vastuunottoon
Kun Sari ja Petri Mäkiseltä pyytää vision perheen urheilutilanteesta viiden vuoden päästä, vastaukseksi ei saa mitaleita ja huipputuloksia, vaan paljon arkisempaa:
– Pääasia, että kaikki pysyisivät terveinä, Sari tiivistää.
Vanhusten hoivakodissa työskentelevä Sari on joutunut työssään suojautumaan koronalta tarkkaan. Kivialalla työskentelevän Petrinkin päivärutiinit rauhoittuivat, mitä hän ei pannut pahakseen.
– Hyvä vaan, ettei auton bensamittari ole jatkuvasti vilkkunut punaisella. On saanut vähän huokaista.
Kaksi kevätkuukautta kului etäkoulun merkeissä. Totuttelua riitti, ja Miro joutui neuvomaan varsinkin siskojaan tietokoneiden käytössä.
– Etäkoulu teki hyvää, sillä lapset oppivat selvästi ottamaan vastuuta. Yläkoulu oli täällä Kurussa etänä tiukempi kuin muualla Ylöjärvellä, Petri sanoo.
– Läksyt piti tunnin aikana tehdä nopeaan tahtiin, eikä taukoja ehtinyt pahemmin pitää, Miro luonnehtii.
Poikien kesäsuunnitelmiin kuuluu yleisurheilun lisäksi kalastusta. Lisäksi Miro käy päivärippikoulun, ja Roni pelaa frisbeegolfia. Tytöt pyöräilevät paljon ja käyvät uimassa.
– Jospa tilanne kaikin puolin normalisoituu, ja saamme Urheilijoihin uuttakin porukkaa. Ei yleisurheilu ole pahin koronatartuttaja, joten kilpaillakin voi ihan hyvin, Petri arvelee.
