Pölyttäjähyönteisten määrä on vähentynyt viime vuosikymmeninä hälyttävästi. Pölyttäjien elinolojen parantaminen auttaa useita uhanalaisia lajeja sekä ihmistä, sillä viljelykasvit ja marjasadot tarvitsevat pölyttäjiä.
Pölyttäjähyönteisten määrä on vähentynyt viime vuosikymmeninä. Tästä kärsii luonnon monimuotoisuuden lisäksi ihminen, sillä suurin osa maailman kasveista tarvitsee pölyttäjiä. Ilman pölyttäjähyönteisiä – kuten mehiläisiä, kärpäsiä ja perhosia – marjojen, hedelmien ja viljelyskasvien sadot ovat vaarassa.
Pölyttäjähyönteisten katoon vaikuttaa moni tekijä, mutta taustalla on ennen kaikkea kasvava ihmisen toiminta. Maatalouden tehostuminen, torjunta-aineiden lisääntynyt käyttö, rakentaminen ja täten elinalueiden kapeneminen sekä vieraslajien leviäminen ovat muutamia tärkeimpiä syitä, kertoo hyönteistutkija Juho Paukkunen.
Lisäksi niittyjen katoaminen Suomesta vaikuttaa oleellisesti pölyttäjiin.
– Niittyjen ja muiden perinnebiotooppien määrä on vähentynyt sadassa vuodessa 90 prosenttia, Paukkunen kertoo.
Omalla pihallakin voi saada aikaan ihmeitä. Jos ei nyt ihan niittyä, niin ainakin monimuotoisen puutarhan. Tutkimusten mukaan nurmikon niiton vähentäminen auttaa pölyttäjiä, joten lisävaivan sijasta luonnon auttaminen käy varsin vaivattomasti.
Paukkunen muistututaa kuitenkin, että nurmikkoa ei voi jättää täysin hoitamatta. Pusikoituessaan ja rehevöityessään kukkakasvit kärsivät. Kotipuutarhurin tulisikin pyrkiä hallittuun hoitamattomuuteen. Tämä tarkoittaa Paukkusen mukaan sitä, että nurmikon voi leikata esimerkiksi muutaman kerran kesässä.
Jokaisella lajilla on tarkoitus
Pölyttäjien pelastamisessa ei ole kyse vain yksittäisistä lajeista. Otetaan esimerkiksi mehiläishaukka: jos mehiläisiä, ampiaisia ja kimalaisia ei ole, niitä ravintonaan käyttävä mehiläishaukka katoaa.
Luonnossa mikään ei olekaan turhan takia olemassa – vaikka tätä juuri miettii moni kohdatessaan paarmoja, ampiaisia, punkkeja ja hyttysiä.
Paukkusen mukaan hyönteiset ovat tärkeää ravintoa muille eläimille. Esimerkiksi kaikki Suomen pääskyslajit kuuluvat uhanalaisten lajien listalle, ja ne tarvitsevat hyttysiä, kärpäsiä ja muita hyönteisiä ravinnokseen. Sääskien toukat puolestaan kuuluvat kalojen ravintoon ja hyttyskoiraat ovat pölyttäjiä.
– Lisäksi jokaisella hyönteisellä on oma loislajinsa. Jos esimerkiksi puutiaisia ei olisi, siitä täysin riippuvainen loispistiäinen katoaisi, Paukkunen kertoo.
Loispistiäinen voi tuntua merkityksettömältä, onhan luonnossa sentään muitakin lajeja. Ja eikö punkeista olisi mukava päästä eroon? Paukkunen kuitenkin huomauttaa, että jokaisella lajilla on paikkansa. Mitä enemmän lajeja, sitä monimuotoisempi ja sopeutumiskykyisempi luonto.
Luonto antaa anteeksi
Huolestuttavalta kuulostavaan pölyttäjäkatoon kannattaa puuttua, sillä tilannetta voi vielä korjata. Paukkusen mukaan luonto antaa anteeksi paljon. Sama pätee pölyttäjiin.
– Hyönteiset ovat hyviä lisääntymään. Jos niiden elinympäristöt paranevat, hyönteistenkin määrä runsastuu nopeasti, Paukkunen kertoo.
Perinteinen karjatalous ja siihen liittyvät hoitomenetelmät, kuten laidunnus ja kaskikulttuuri sekä niittohoito, ovat muuttuneet niin paljon, ettei niittyjen suhteen päästä enää sadan vuoden takaiseen. Niittyjen ylläpito on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, ja tästä syystä Paukkusen mukaan kannattaa suosia niittytalkoita.
Myös Ylöjärvellä on järjestetty niittytalkoita. Esimerkiksi Pyynperältä löytyy erittäin uhanalaista ahosilmäruohoa ja vaarantunutta ahokirkiruohoa, joita niittytalkoilla suojellaan. Näidenkin lajien säilyminen on pölyttäjilleen hyödyksi.
Pyynperän mahdollisista tulevista niittytalkoista sekä muista Ylöjärven luonnonhoidollisista tapahtumista saa lisätietoa Facebookissa ”Kolu – Kotouttavaa luonnonhoitoa Pirkanmaalla” -sivulta.
