Kun ilmasto kaipaa lisää hiilinieluja, Ketutkin istuttavat pihlajan ja toivovat sen tuottavan paljon marjoja.
Vanha sanonta ketusta ja happamista pihlajanmarjoista saa kyytiä, kun Ylöjärven Otavan Ketut-lauman sudenpennut Elsa Kariniemi ja Venla Järä kaivavat varmoin otteen kuoppaa Ylöjärven Uutisten sponsoroimalle suomenpihlajan taimelle. Ilmastotalkoissa ei nirsoilla.
– Ei ole väliä, onko se pihlaja vai koivu. Kaikki puut tuottavat happea, Elsa toteaa.
– Ja nielevät hiilidioksidia, Venla tietää.
Tytöt eivät suinkaan ole ensimmäistä kertaa asialla. Venla on aiemmin kylvänyt männynsiemeniä ja Elsa istuttanut tammenterhoja. Elsa tosin arvelee, että pupu taisi syödä tammen taimet.
Näille sudenpennuille puun istuttaminen on tärkeä ele siksi, että metsä on heille myös henkilökohtaisesti tärkeä paikka. He viihtyvät metsässä ja käyvät siellä vähintään kerran viikossa suunnistamassa tai vain olemassa.
– Metsässä on erilaista kuin asvaltilla, jännempää. Siellä tuntuu, että voi nähdä vaikka karhun tai käärmeen, Venla pohtii.
– Kerran me löydettiin metsästä kahden hirven luurangot. Selvisi, että siinä oli hirviemo, joka oli ollut raskaana, kun se oli kuollut, Elsa kertoo.
Kompensoi tai pienennä
Istutapuita.fi-sivuston mukaan 17 puuntaimen istuttaminen kompensoi keskimääräisen suomalaisen vuoden hiilijalanjäljen. Koska useimmat meistä eivät pysty istuttamaan niin paljon puita, kannattaa satsata hiilijalanjäljen pienentämiseen.
Puun istuttaminen ei olekaan sudenpentujen ainoa ilmastoteko. He hankkivat mielellään esimerkiksi kierrätysmateriaalista valmistettuja lejuja ja tarvikkeita. Perheineen he lajittelevat, kierrättävät, kompostoivat ja kävelevät kauppaan, kun maito on loppu.
– Autolla käydään kaupassa harvoin, ja silloin ostetaan tosi paljon, Venla kertoo oman vinkkinsä autoilun vähentämiseksi.
– Mummolaankaan ei aina tarvitse mennä omalla autolla, Elsa huomauttaa.
Venla kertoo myös, että kompostointi kannattaa, sillä ruoanjätteistä ja oksista syntyy sikapaljon uutta, hyvää multaa. Elsa vinkkaa, että ruokahävikkiä voi torjua ostamalla ruokaa hävikkiä torjuvasta verkkokaupasta ja ottamalla lautaselle sen verran kuin syö. Jos ruokaa silti vahingossa jää, loput voi antaa koiralle.
– Meillä iskä kyllä syö loput, jos en jaksa, Venla paljastaa.
Luonnon roskaaminen on asia, jota tytöt eivät ymmärrä. He kertovat nähneensä metsässä muun muassa sohvan ja pesukoneen.
– Aika inhottavaa, Elsa nyrpistää – ja syystä.
Koulumatkan varrella oma puu
Partiolaiset ovat puhuneet metsien puolesta jo pitkään. Tyttöjen laumanjohtaja Johanna Järä muistaa itsekin sudenpentuna myyneensä pieniä kuusentaimia, jotta ihmiset istuttaisivat lisää puita.
Tällä kertaa istutettavaksi valikoitui suomenpihlaja, koska seurakuntakeskuksessa kokoontuvat Ketut halusivat istuttaa puun lähelle omaa koloaan, ja kirkkopuutarhassa oli tarjolla paikka pihlajalle, joka ei kasva kovin suureksi. Suomenpihlaja on hiukan kotipihlajaa pienempi puulaji.
– Tässä me voidaan käydä katsomassa meidän puuta vaikka joka päivä, kun tullaan koulusta. Tai ainakin joka kerta, kun mennään partioon, tytöt iloitsevat.
He odottavat jo kovin aikaa, jolloin päästään taas kokoontumaan oikeasti. Kevään ajan laumaillat on pidetty verkossa, eikä se ole ollenkaan sama asia kuin kokoontuminen, jossa asiat tehdä oikeasti yhdessä. Kesän yöleirikin on muuttunut poikkeusolojen takia kahdeksi päiväretkeksi.
