Vanhemmat ovat avainhenkilöitä siinä, kuinka varhain ja hyvin lapset oppivat uimaan, mutta uimaopettajaksi heidän ei tarvitse ryhtyä.
–Vanhempien tehtävänä on totuttaa lapset veteen alkaen yhteisistä pesuhetkistä kotona ja antaa heidän oppia perusvesitaidot altaassa tai järvessä touhuamalla, koulutussuunnittelija Tero Savolainen Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliitosta kiteyttää.
Järvi on Savolaisen mukaan yhtä turvallinen ympäristö kuin uimahallikin, kunhan uimaan vasta opettelevan lapsen vanhempi on riittävän lähellä. Matalassa rantavedessä lapsen täytyy pysyä koko ajan rantaviivan ja vanhemman välissä.
– Vesi kiehtoo lapsia, ja usein aikuiset palelevat enemmän kuin he. Annetaan heidän hyppiä, juosta ja molskia ihan kuten kotipihalla tai muilla mieluisimmilla leikkipaikoillaan!
Opettipa lasta uimaan kuka tahansa, tärkeintä olisi herättää hänessä innostumisen siemen, joka veisi hänet vapaa-aikanaankin uimaan.
– Ei kannata lopettaa siihen, että lapsi juuri ja juuri ui jollakin tavoin 20 metriä. Parempi on rohkaista heitä hankkimaan kunnon uimataito, sillä se on kansanterveydellisestikin kaukonäköistä.
– Sillä on iso merkitys myös sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. On paljon mukavampaa lähteä kavereiden kanssa rannalle, jos osaa uida kunnolla, Savolainen muistuttaa.
Vesipelko voitetaan vähitellen
Monelle suurin este on vesipelko, joka lipsahtaa helposti pakokauhun puolelle. Kun mieli on kauhusta kankeana, kehokaan ei tottele.
– Pelkoa ei saa koskaan vähätellä, ja syitä sille on useita, esimerkiksi läheltä piti -tilanne tai vanhemman oma pelko, jonka hän on toimintatavoillaan tai sanomisillaan tartuttanut lapseen, uimaopettaja Minni Ukonsaari sanoo.
Ylireagointia lapsen yllättävään pulahdukseen kannattaa välttää, sillä lapsi voi käsittää vanhemman huolestuneesta ilmeestäkin, että kyseessä oli paha vaaratilanne, vaikka tosiasiassa vaaraa ei ollutkaan.
Myös liian nopea eteneminen uimaopetuksessa voi nostaa kynnystä veteen menemiselle. Liian pian syvään veteen laittaminen tai liian vaikeiden asioiden kokeileminen aiheuttaa helposti takapakkia.
– Esimerkiksi uimamaski ei ole vain heikoille tai huonoille oppijoille, vaan se auttaa alkuvaiheessa ja sysää pelokkaita vähän eteenpäin. Vanhemmat voivat sanoa lapselle, että sukeltajatkin käyttävät maskia.
Ukonsaari painottaa luottamuksellisen ilmapiirin luomisen ja kannustamisen tärkeyttä aina, mutta varsinkin arkaa lasta uimaan opetettaessa.
– Aloitetaan 20–30 senttiä syvästä vedestä vatsallaan virtaviivaista asentoa hakien niin, että koko vartalo on pinnan alla. Siinä samalla opetellaan hengityksen hallintaa niin, ettei vettä mene nenään sekä kasvojen kääntämistä pohjaa kohti, jolloin lapsi tajuaa veden kannattelevan.
– Itse en käytä vatsallaan kellumaan opettelussa apuvälineitä, mutta selin kelluttaessa ”lötköpötkö” on hyvä varsinkin selältään ylös pyrittäessä, Ukonsaari kertoo.
– Pystyyn pääseminen on yhtä tärkeä vaihe opittaessa kontrolloimaan tekemistä vedessä ja sitä kautta rakentamaan itseluottamusta, Savolainen korostaa.
Oppimisen tie on yksilöllinen
kuin he.
Ukonsaari myöntää, että uimahalli on etenkin arkoja lapsia opetettaessa parempi ympäristö kuin luonnonvesi, koska hyvä näkyvyys luo turvaa.
Menipä halliin tai järveen, viisautta on etsiä rauhallinen paikka, jossa ympärillä ei ole häiriötekijöitä.
Kun kelluminen ja pystyyn nousu sujuu kontrolloidusti, on vedessä etenemään opettelemisen vuoro. Siinä ei ole yhtä ainoaa järjestystä.
– Uintityyliä on hyvä soveltaa yksilökohtaisesti ikäänkin nähden. Aluksi voidaan opetella vaikka rintauinnin käsivetoa, vuoropotkua tai vatsaltaan selälleen hengittämään kääntymistä. Laajat, rauhalliset liikeradat ovat tärkeitä, Ukonsaari opastaa.
Yhdellä kertaa ei saa ahnehtia liikoja, vaan opettajan on aistittava, milloin sen päivän harjoitukset on tehty. Sopivalla huumorilla ryyditetty kannustaminen ja rohkaiseminen on oikea tie edetä – ei vaatiminen.
– Opettajan on oltava koko ajan läsnä ja kädenmitan päässä silloinkin, kun uimari nousee vedestä ja autettava tämä ylös, jos tuleekin herpaantuminen. Pitää myös kerrata, mitä missäkin tilanteessa pitää tehdä, Ukonsaari sanoo.
Jos vain mahdollista, tenavat kannattaa viedä veteen sisarusten tai kaverien kanssa yhdessä.
– Lapsi oppii matkimalla, ja nuorimmalta se jo käy paljon nopeammin kuin vanhimmalta. Se mahdollisuus kannattaa hyödyntää ja nauttia yhdessä olosta, Savolainen kannustaa.
