Minnekäs muualle suomalainen pakenisi poikkeusoloja kuin metsään. Vaikka ulkomaalaiset ryhmät jäävät tänä kesänä tulematta, Seitsemisessä riittää kulkijoita.
Kun city-suomalaisen pintaa vähän raaputtaa, alta paljastuu sammalenkarvainen metsäläinen. Koronakevät nostatti ennennäkemättömän retkeilybuumin suomalaisten paetessa epävarmuutta ja päivästä toiseen samanlaisena jatkuvaa eristäytymistä metsiin.
– Seitsemisen kansallispuistossa on tänä keväänä ollut 20–30 prosenttia enemmän kävijöitä kuin normaalikeväänä. Maastossa kulkijoiden määrän kasvu näkyy selvästi esimerkiksi polttopuiden kulutuksessa ja vessojen täyttymisenä. Puita on nyt viety nuotiopaikoille ja vessoja tyhjennetty tiheään, Seitsemisen luontokeskuksessa asiakasneuvojana työskentelevä Leena Hiltunen kertoo.
– Myös yöpyjiä on ollut jo nyt keväällä, mikä on poikkeuksellista. Ihmisillä on selvästi ollut enemmän aikaa, kun retkelle on pystytty jäämään yön ylikin.
Hiltunen ennustaa, että puiston kesästäkin tulee vilkas. Ulkomaalaiset jäävät tulematta, mutta koska heitä on normaalistikin vain muutama tuhat, kotimaan matkailijat paikkaavat tilanteen helposti.
Viime vuonna Seitsemisessä oli 45 920 kävijää. Jos koko kausi jatkuu yhtä vilkkaana kuin kulunut kevät, syksyllä hätyytellään jo 60 000 kävijän rajaa. Kansallispuiston sesonki jatkuu pitkälle syksyyn, ja esimerkiksi yöpymisiä on eniten syysviikonloppuina.
Metsässä on tilaa
Vaikka Seitsemisessä epäilemättä rikotaan tänä kesänä kävijäennätyksiä, poluilla on tilaa. Kansallispuiston ihmeisiin lukeutuu se, että vaikka parkkipaikat saattavat olla viimeistä neliötä myöten täynnä, metsässä ei silti välttämättä näy ketään ennen kuin saapuu nuotiopaikalle.
Ilmiö selittyy sillä, että puiston poluille on merkitty suositellut kiertosuunnat. Kun kaikki patikoivat lenkkejä samaan suuntaan, vastaantulijoita ei juuri ole.
– Suuntamerkintää on nyt erityisen hyvä noudattaa, jotta poluilla kohtaamisia tulisi mahdollisimman vähän. Kohdatessa jompi kumpi väistää reilusti pois polulta. Näin turvavälit säilyvät, Leena Hiltunen muistuttaa epidemia-ajan varovaisuudesta.
Turvavälit ja hyvä käsihygienia pitää muistaa myös nuotiopaikoilla. Käsidesi kuuluu retkeilijän perustarvikkeisiin, sillä kansallispuistossa ei ole käsienpesumahdollisuutta muualla kuin luontokeskuksessa ja järvissä tai lammissa.
Nuotiopaikalla kirvestä ja sahaa on hyvä käytellä hanskat kädessä, sillä niiden varsia ei kukaan kulje pyyhkimässä puhtaaksi.
Lyhyt matka nuotiolta toiselle
Päiväretkeilijän on hyvä varautua siihen, että kansallispuistojen suosituimmilla nuotiopaikoilla voi olla ruuhkaa. Ahdasta saattaa olla myös telttailijoilla, sillä yöpymispaikat ovat samalla nuotiopaikkoja.
Seitsemisessä etäisyydet ovat onneksi lyhyitä: jos nuotio- tai yöpymispaikka on tupaten täynnä, seuraava löytyy yleensä jo kahden, kolmen kilometrin taivalluksen päästä. Kun maasto on vielä helppokulkuista, teltan pysyttäminen tai riippumaton ripustaminen ei suunnitelman muutoksesta paljon viivästy.
Jos kesästä tulee kovin kuiva, retkeilijän kannattaa varautua eväillä, jotka eivät vaadi keittämistä tai paistamista. Metsä- ja ruohikkopalovaroituksen aikaan tulen saa tehdä vain hormillisissa keittokatoksissa eli luontokeskuksen pihassa, Koverolammilla sekä Kirkaslammin ja Soljasten keittokatoksilla.
– Viime kesänä oli niin kuivaa, että paikalliset viranomaiset kielsivät tulen teon puistossa tykkänään eli edes keittokatoksissa ei saanut tehdä tulta, Leena Hiltunen kertoo.
Viimeistään siinä vaiheessa onkin viisainta ottaa retkievääksi vain voileipiä ja suunnata patikointipäivän päätteeksi lämpimälle aterialle luontokeskuksen kahvila-ravintolaan.
