Kokematon voisi kuvitella, että lasten kanssa veneileminen on yhtä vahtimista ja komentamista. Itse tenavasta asti veneillyt ja nyt jo lapsenlastaan vesillä kuljettava Jussi Lindgren on ihan toista mieltä: lasten kanssa veneily on mahtavaa!
– Meillä oli tapana viettää koko kesäloma kolmen lapsen ja koiran kanssa veneillen. Lapset viihtyivät aina hienosti. Muistan, kun kuopus kymmenvuotiaana sai kauhean itkuraivarin, kun viisi viikkoa Näsijärven ylävesissä veneiltyämme aloimme lähestyä kotia. Loman loppuminen otti niin koville, Lindgren kertoo.
Pelkkä aaltoja halkovan kokan kohina ja kauniit maisemat eivät jaksa kiinnostaa lapsia koko päivää, joten heillä on oltava tekemistä. Veneessä jokaisella olikin omat vastuunsa ja tehtävänsä ankkurin laskemisesta veneen ohjaamiseen. Maissa lapsille järjestettiin aarteenetsintää tai muuta jännää puuhaa.
Viisi viikkoa porukalla samassa veneessä opettaa paitsi veneilytaitoja myös kärsivällisyyttä ja kykyä ratkaista ristiriitoja. Perhe hitsautuu yhteen hyvin toimivaksi tiimiksi.
– Huonojakin päiviä tietysti on, ja ne pitää sietää. Kerran oltiin rantautumassa Virroille, ja sanoin jotenkin väärällä äänensävyllä, että äkkiä ankkuri alas. Kaikki muut painuivat hyttiin ja totesivat, että hoida kuule ihan itse rantautumisesi. Siellä ne sitten istuivat kädet puuskassa, kun ajoin veneen rantaan, Jussi Lindgren myhäilee.
Illat satamissa ovat toisella tavalla sosiaalisia: siellä tutustutaan uusiin ihmisiin. Lapsillekin löytyy aina samanikäistä seuraa. Tiina ja Jussi Lindgrenin mielestä perheveneily onkin lapsille kaikin puolin kasvattava, yleissivistävä sekä teknisesti ja psykologisesti kehittävä harrastus, jossa oppii ihan huomaamattaan todella paljon. Esimerkiksi ensiaputaitoja, jotka on syytä opetella jo ennen reissuun lähtöä.
Lindgrenit ovat olleet onnekkaita, sillä ainoa ensiaputaitoja vaatinut tilanne saatiin selvitettyä itse, kun kuopuksella meni vinssatessa polvi sijoiltaan keskellä Itämerta.
– Annoimme hänelle kipulääkettä ja vedimme polven paikalleen. Toinen vaihtoehto olisi ollut kutsua helikopteri keskelle merta.
Ruokarytmi säilyttää sovun
Perheveneilyssä päivärytmi määräytyy lasten ehdoilla. Päivämatkat eivät saa olla liian pitkiä, ja ruokaa on oltava tarjolla säännöllisesti, ettei kenenkään nälkäkiukku pilaa tunnelmaa. Lindgreneillä on aina ollut tapana laitaa ruokaa omassa veneessä ja nauttia etenkin pitkistä aamupaloista.
– Silloin, kun meidän lapset olivat pieniä, Näsijärvellä ei juuri ollut rantaravintoloita. Kesän kohokohta oli se, kun käytiin Ruovedellä Lierassa syömässä. Nykyään joka satamassa on rantaravintola, ja harva enää laittaa veneessä ruokaa.
Jos 12-vuotias vielä ruorissa ollessaan pohtiikin, että varmaan hankkii oman veneen, sitten kun hänellä on perhe, 15-vuotiasta on enää turha houkutella koko kesäloman ajaksi samaan paattiin isin ja äidin kanssa. Lindgreneillä ei moista ole edes yritetty, vaan teini-iän koittaessa nuoret ovat saaneet jäädä keskenään kotiin, kun vanhemmat ovat lähteneet veneilemään.
– Pizzalaatikoiden pino oli korkea, kun palasimme kotiin, mutta hyvin he aina olivat pärjänneet. Yksin kotona oleminen opetti vastuuntuntoa ja itsenäisyyttä.
Takaisin Nässyn kirkkaille vesille
Veneretkillä tulee vastaan ikimuistoisia tilanteita. Kun Jussi Lindgren oli itse noin 13-vuotias, hän oli isänsä kanssa purjehtimassa Tanskan ja Etelä-Ruotsin vesillä. Sattumalta he asettuivat yöksi ankkuriin Karlskronan edustalle samaan paikkaan, missä venäläinen sukellusvene oli hiljan ajanut karille.
– Yöllä Ruotsin merivartiosto tuli osoittelemaan meitä valonheittimillä, otti meidät hinaukseen ja vei kuulusteltavaksi. Vasta silloin hoksasimme, että merikortissa taisi tosiaan lukea siinä kohden militäromrode, sotilasalue. Isä sai siitä sakot, Lindgren muistelee.
– Merivartijat toki ymmärsivät, että olimme turisteja, mutta sukellusvenetapahtuman jäljiltä heidän oli oltava tarkkoja.
Myös oman perheensä kanssa Jussi Lindgren purjehti pitkään Itämerellä. Viime vuonna he palasivat Näsijärven veneilijöiksi.
– Näsijärven raikkaat, puhtaat vedet ja rannat houkuttelivat meidät takaisin sisävesille, kun Itämeren tilanne alkoi tosissaan harmittaa, Lindgrenit toteavat.
