Kerran artisti, aina artisti. Iskelmälaulaja Paula Koivuniemi valmistautuu juhannusaattoiseen syntymäpäiväänsä ja elämänsä 73. suveen. Kevään ja alkukesän poikkeusolot toivat kuukausien paussin viihdetaiteilijan intensiiviseen arkeen. Reippailua rakastava ikiliikkuja vakuuttaa, ettei koti merkitse hänelle häkkiä vaan maailman tärkeintä ja turvallisinta paikkaa. Musiikkitervehdykset pääkaupunkiseudun palvelutaloihin ovat ruokkineet Aikuisen naisen esiintymisviettiä. Hän palaa jo halusta päästä vetämään uskolliselle yleisölleen Sata kesää tuhat yötä ja Se kesäni mun sekä muita kansan syvien rivien rakastamia biisejä.
Kesäkuinen lauantai hellii ulkoilijaa Helsingissä. Tuuli tuo mukanaan merellisen kosketuksen. Unkarin- ja jalosyreenien kukintojen mystinen tuoksu leijailee kumpuilevalla tienoolla. Alppiruusujen verenpunaiset kukkaryppäät houkuttavat pörriäisiä. Vihreä nurmi tarjoaa miellyttävän temmellyskentän. Paula Koivuniemi viihtyy kotinsa lähipuistossa, joka on Punavuoren vihreä keidas.
Perinteikkäässä puistossa on läsnä se kaikki, mistä Koivuniemi laulaa. Ihmiset. Eläimet. Puut. Kukat. Rakastavaiset. Vuodenajat. Rauha. Tyyneys. Historia.
Punaisesta Oliver-kissastaan kuulu Paula Koivuniemi on henkeen ja vereen eläinten suuri ystävä. Hän rapsuttelee ja silittelee luontevasti vastaan tepsuttelevia koiria vaihtaen muutaman ystävällisen sanan niiden emännän ja isännän kanssa. Monesta hauvasta onkin tullut jo hyvän päivän tuttu.
Paulan managerin Laura Vuorisen Siru-koira saa Koivuniemestä useasti ulkoiluttajansa. Koivuniemen mielestä uskollinen lemmikki onkin paras kirittäjä.
– Koronapandemian muutoin hiljentämässä ja tyhjentämässä kaupungissa on nähnyt sentään lemmikkiensä ulkoiluttajia. Heidän kanssaan on kiva vaihtaa kuulumisia. Minusta tuntuu siltä, että kissoista ja koirista on tullut näinä poikkeuksellisina aikoina entistä tärkeämpiä monille ihmisille.
– Tänä keväänä, kun kaupungin liikenne on ollut lähes olematonta, olen saanut nauttia myös pesimispuuhistaan innostuneiden lintujen laulutykityksestä. Siivekkäiden kuorot konsertoivat aamuvarhaisesta lähtien. Linnut tarjoavat muutenkin hauskaa seurattavaa.
Koivuniemi arvostaa taidokkaasti hoidettua puistoa. Se on hänelle hyvänolon ehtymätön lähde.
Koti ei ole vankila
Koronapandemia pakotti suomalaisetkin tiukasti neljän seinän sisälle.
Paula Koivuniemi teroittaa, ettei hän ole riskiryhmään kuuluvanakaan kokenut joutuneensa ikään kuin vangiksi häkkiin.
– Olen viettänyt hyvin normaalia elämää. Siinä on ulkoilemisella ja reippailemisella iso osa. Olen kiitollinen, että saan olla terve ja hyväkuntoinen.
– Olen pohjimmaltani koti-ihminen. Jo pitkän aikaa olen aina halunnut palata keikoiltanikin suoraan turvasatamaani. Viihdyn myös hyvin itseni kanssa. Kun minä tai ystäväni kaipaavat seuraa, me olemme toisillemme olemassa ja saavutettavissa. Teen asioita, jotka kulloinkin tuntuvat hyviltä. Uusin aluevaltaukseni ovat sanaristikot. Onneksi niitä julkaistaan paljon aikakausilehdissä. Olen mieltynyt myös ristikkoaviiseihin. Harrastuksestani on tullut niin tärkeä, että pohdin sanapähkinöitä jopa illalla vielä vuoteessani.
Olohuoneessa on kaunis valkoinen piano. Uljas soitin kutsuu emäntäänsä äärelleen musisoimaan.
Koivuniemi istahtaa kerkeästi soittimensa ääreen ja laulaa omasta tuotannostaan rakkaita kappaleita.
Oliver on punaturkkinen, suurikokoinen ja aktiivinen katti. Se pitää mielellään seuraa emännälleen taiteillen kiipeilypuissaan.
Koivuniemellä on paljon lämpöisiä muistoja lapsuuden kodistaan Seinäjoelta. Hän arvostaa saamaansa kasvatusta, jossa korostui sopuisan elämän filosofia sekä muiden ihmisten huomioon ottaminen ja arvostaminen.
Muistoille on nyt aikaa
Kun kaikki isot esiintymiset on peruttu, Paula Koivuniemellä on ollut roppakaupalla aikaa itselleen ja läheisilleen. Hän muistuttaa, että jokainen keikka vaatii keskittymisensä, valmistautumisensa ja kaunistautumisensa. Viime kuukausien ajan tämä kaikki on ollut pyyhkäistynä pois kalenterista.
– Laulaminen ja esiintyminen on minun elämäni, ja teen niitä aina täydellä sydämelläni sata lasissa. Sopeuduin hyvin koronapandemian synnyttämään uuteen tilanteeseen. Silti toivon, ettei vastaavaa kriisiä enää tulisi.
Koivuniemi muistuttaa pohjalaisesta taustastaan. Toimeliaana ja työteliäänä ihmisenä hän ei jää missään tilanteessa jenguilleen vaan löytää aina mielekästä tekemistä.
– Olen muistellut paljon. Käyn läpi ihmisiä ja tapahtumia eri vuosikymmeniltäni. Tällainen pysähtyminen on hyvin tervetullut asia. Elämänkulkua kelatessani hoksaan mistä kaikesta voin olla nöyrästi kiitollinen Luojalleni. Elämä on suonut niin runsaasti kaikkea mahdollista.
– Monta kertaa ajatuksiini on noussut selvännäkijä Aino Kassinen, jonka syvällinen katse ja harkitut sanat ovat jääneet mieleeni. ”Elät pitkän elämän, ainakin 90-vuotiaaksi.”
Koivuniemi kertoo, että hänen muistoissaan ovat äiti, isä, sisarukset, serkut ja kaikki lähisukulaiset.
– Myös runsaan puoli vuosisataa kestänyt artistin urani tarjoaa loputtomasti muisteltavaa. Ihmisiä. Sattumuksia. Tapahtumia. Paikkoja. Kaikkea. Satoja tuhansia ajettuja kilometrejä. Elämänkokemus on pääomaa, josta on turvallista kauhoa. Jos helmiä kyyneleet ois -kappaleeni 1960-luvulta osuu sanomassaan juuri nyt naulan kantaan.
Vuonna 1968 valmistunutta Thomas Crownin tapaus -elokuvaa siivittää The Windmills of Your Mind -laulu, josta kehkeytyi hyvin nopeasti heti julkaisemisensa jälkeen suuri kansainvälinen menestys. Sanamestari Juha Vainio teki kappaleeseen suomenkieliset sanat. Koivuniemi valitsi Samanlaisen onnen viimeiselle pitkäsoitolleen Elämästä. Samanlainen onni on Koivuniemelle merkityksellinen coverkappale.
– On joka hetki ihmisellä yhtä ainutkertainen. Tuskin tuokio on tullut, kun jo menneen huomaat sen. Siksi kanssasi kun kuljen, kaiken ajan käytän niin, ettei tänään tarvii surren katsella mun eiliseen!
”Jos olisinkin merkonomi…”
Koululaiset ovat kirmanneet odottamilleen kesälomille. Paula Koivuniemi kohtaa elämänjanoisia ja tulevaisuuteen suuntaavia nuoria lähipuistossaan.
– Olen monta kertaa miettinyt, millainen elämäni olisi ollut, jos olisin opiskellut merkonomiksi ja tehnyt elämäntyöni kaupallisella alalla! Olisin seurannut äitini viitoittamaa polkua. Sisaruksistani muut kävivät ylioppilaiksi. Minä opiskelin vuoden Seinäjoen kauppaopistossa ja keskeytin sen. Opistosta minulle sanottiin, että saisin tulla takaisin ja viedä opintoni loppuun.
Koivuniemi kannustaa nuoria kuuntelemaan sisäistä ääntään ja toimimaan sen mukaan.
– Isäni oli muusikko, ja minä olen kulkenut hänen viitoittamaa tietä.
Koivuniemellä on kannustavat muistot hänen työskentelystään nuorena neitona seinäjokelaisessa musiikkikaupassa.
– Olen aina viihtynyt ihmisten parissa ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa.
Koivuniemi sanoo odottavansa kovasti Seinäjoen tyttölyseon oman vuosikertansa seuraavaa luokkakokousta.
– Kohtaamme seuraavan kerran, kun olemme 75-vuotiaita. Joka kokoontuminen on hauska. Kouluaikaiset ystävyydet ja tuttavuudet säilyvät läpi elämän. Hyvät ihmissuhteet ovat elämän suola.
Pyöräillen löytää uutta
Paula Koivuniemen ranteessa tikittää kello, joka myös mittaa kantajansa jokapäiväiset askeleet.
– Hurraan itselleni joka päivä, sillä askeleita kertyy aina paljon enemmän kuin ohjeluvut ovat.
Koivuniemi kannustaa kaikkia ihmisiä liikunnan pariin. Ulkona oleminen vahvistaa niin mielen kuin kropan terveyttä ja hyvää oloa.
– Koti-Helsinki on siitä hieno kaupunki, että täällä riittää lenkkeilyreittejä ja -maastoja. Aina on tarjolla jotakin uutta koettavaa.
Vauhtimimminä tunnettu Koivuniemi viihtyy hyvin myös fillarin selässä. Hän muistuttaa porhaltaneensa kaksipyöräisellä myös New Yourkin metropolimaisilla baanoilla asuessaan miljoonakaupungissa.
– Olen aktiivipyöräilijä. Monet upeat Itämeren helmeksi kutsutun Helsingin kaupunginosat ovat tulleet minulle tutuiksi nimenomaan pyöräillessäni.
Koivuniemen pyörässä on seitsemän vaihdetta, ja ne riittävät.
– Yhdellä reissulla menee helposti kaksi tai kolmekin tuntia.
– Korona-aikanakin olen voinut sopia tapaamisia ystävieni kanssa polkupyöräreitin varrelle. Siellä olemme sitten moikanneet ja vaihtaneet kuulumiset.
Puutarhatyöt palkitsevat
Kun maa sulaa, Paula Koivuniemi kiirehti piha- ja puutarha-askareisiin ystäväperheen omakotitalolle. Mennyt kevät olikin mitä otollisin puutarhakärpäsen puraisemille ahertajille.
– Haravoin, kuokin, möyhennän, kitken, harvennan ja istutan, hän listaa mielipuuhiaan.
Koivuniemen mielestä kasvien edistymistä on jännittävää seurata. Näkee kasvun ihmeen.
– Kyykistely tekee selälle hyvää. Selkä säilyy taipuisana ja vetreänä.
Koivuniemi kiitteleekin tämän vuoden kevätsäitä. Ne ovat olleet suorastaan huiput.
Iloa palvelutaloihin
Laulun lahjan saanut Paula Koivuniemi haluaa olla hyvän olon lähetti.
– Teen säännöllisesti musiikkitervehdyksiä pääkaupunkiseudun palvelukeskuksiin. Musiikilla on hoitava ja tervehdyttävä vaikutus. Saan iloa ja voimaa siitä, kun tulkintani piristyttävät palvelukeskusten asukkaiden arkea. Heidän palautteensa kannustaa.
Koivuniemi arvostaa suuresti kanssaihmisiä. Hän on tehnyt vuosikymmenet rakasta työtään nimenomaan ihmisten parissa.
– Ihmiset antavat minulle voimaa. Saan myönteistä energiaa niin kouluikäisiltä kuin ikäihmisiltäkin, jotka keikoillani tai konserteissani yhtyvät kappaleisiini. Tuntuu tosi hyvältä, kun kuulijat silmät kirkkaina ja äänet heleinä yhtyvät Aikuinen nainen tai Kuuntelen Tomppaa -hitteihin.
Aikuinen nainen -kappaleen sanat ovat tässä kuussa edesmenneen tamperelaisen Kaisu Liuhalan käsialaa. Laulun julkaisemisesta on kulunut lähes 40 vuotta, mutta se pysyy tiukasti karaokesuosikkien kärjessä. Koivuniemi vetää voimalaulunsa liki jokaisella keikallaan, ja parhailla tuplasti. Arto Nieminen on tehnyt Aikuinen nainen -musiikkikomedian, joka pohjautuu Koivuniemen lauluihin.
– Laura-managerini veljen 2-vuotias Emil-poika saa minusta leikkisän laulukaverin. Pikkumies hykertelee riemuissaan, kun riimittelen Hämä-hämä-häkkiä tai Minä olen pikku poika posteljoonia. Lapset herättävät minussa paljon tunteita. Sydämeni heltyy lapsille.
– Kun metsälenkilläni kohtaan kaunissiipisiä perhosia, viritän niille lauluni. Olihan ensimmäinen hittini vuonna 1966 nimenomaan Perhonen.
Koivuniemi sanoo odottavansa innolla poikkeusolojen päättymistä.
– Kaipaan jo estradille. Jos Suomi avautuu ja elämä normalisoituu, niin lokakuun alkupuolella on odotettu konsertti Helsingin Poliisisoittokunnan kanssa. Olen tehnyt kauan aikaa yhteistyötä poliisimuusikoiden kanssa.
Koivuniemi osallistuu seuraavaan Helsingin Poliisisoittokunnan konserttiin erityisen merkityksellisin muistoin.
– Edesmennyt Martti-veljeni teki pitkän päivätyön poliisimiehenä. Hän toimi myös rumpalina, ja häneltä sujui laulukin.
Kesäbiisit tuovat fiilistä
Paula Koivuniemi on tanssittanut suomalaisia vuosikymmenien ajan lavoilla, ravintoloissa ja festareilla. Hänen ainutlaatuinen tummansävyinen äänensä on tuttu kaikille suomalaisille.
– Minulla on ollut kunnia tehdä kaksi kesäaiheista superhittiä: Sata kesää tuhat yötä sekä Se kesäni mun. Ne ovat saattaneet monta paria yhteen. Kesä merkitsee meille Pohjolan asukkaille erittäin paljon. Nyt toivon, että me saamme koettelemusten kevään jälkeen lempeän suven.
Koivuniemi hyräilee: ”Sille kesälle ei löydy vertaa; Vielä sellaisen tahtoisin monta kertaa; Silloin ilta houkutti uimaan kuutamoon; Silloin istuuduit viereeni viileään ruohikkoon…”
Kesä 2020 jää mega-artistin elämäkertaan jaksona, jolloin häntä ei nähdä eikä kuulla suurissa tapahtumissa, joiden magneetti ja vetonaula hän on ollut vuodesta toiseen.
– Nyt kerään voimia ja räjäytän sitten, kun nousen estradille! Ei murehdita turhaan tulevaa!
Ylöjärveläiset ovat juosseet itsensä Suomen kartalle järjestämällä liki 30 vuoden ajan kotikutoista Pöheikön Pölläys -festaria. Paula Koivuniemi esiintyi kesätapahtuman ennätysvuonna 2010 kooten tuhatpäisen yleisön eli teltan viimeistä paikkaa myöten piripintaan. Ensimmäisen kerran hän oli Pöheikön Pölläyksessä vuonna 2007.
– Minulla on Ylöjärveltä iki-ihanat muistot. Terveisiä!
