Valokuvaaja Jukka Raution kirja Näsijärven vuosi julkaistaan tänään keskiviikkona. Rautio on kuvannut järven maisemia vuodenkierron ympäri ja koostanut kuvapainotteisen teoksen, jonka teksteistä pääosin vastaa toimittaja Sirkku Somero.
Sanna Hillberg)
Rautiolle järvet ovat läheinen kuvauskohde. Vuonna 2008 hän julkaisi Näsijärvi -nimisen kirjan, joka esittelee järveä Tampereelta Virroilta. Kolme vuotta myöhemmin ilmestyi Suur-Päijänne -nimisen kuvateos. Tämän jälkeen hän palasi veneensä kanssa Näsijärvelle, ja jatkoi tapahtumien tallentamista siellä. Lopputuloksena syntyi nyt julkaistava Näsijärven vuosi.
Rautio pyysi Ruovesi-lehden ja Teisko-Aitolahti-lehden toimittajaa ja Ulkomaille Teiskoon!-kaupunginosakirjan kirjoittajaa Sirkku Someroa aisaparikseen teoksen tekstiosuuteen.
Rautio ja Somero ovat tuttuja ala-asteajoilta Ylöjärven Vuorentaustasta ja edellisestä tapaamisesta oli ehtinyt kulua reilut 30 vuotta. Nykyisin Somero asuu Vuorentaustassa vanhassa kotitalossaan ja Rautio harjun toisella puolella Lamminpäässä.
– Olemme molemmat olleet tässä välillä ulkomailla, ja aika eksoottisesti Näsijärvi toi vuorentaustalaiset yhteen, Rautio iloitsee.
Vuodenaikojen vaihtelu
– Vuodenaikojen vaihtelu Vuodenajat vievät tarinan alusta loppuun, kuvaaja kertoo.
Kirjassa ääneen pääsevät aidot järveläiset, kuten Someron haastattelemat kanavavahti Juhani Luomaharju Muroleesta, laivahistorian tuntija Juhani Valanto sekä kalastajapari Kirsti ja Pauli Koski Länsi-Teiskon Kurkisaaresta.
Kirjassa esitellään myös Näsijärven vesistöön olennaisesti liittyviä paikkoja ja tapahtumia. Kuvia täydentävät muun muassa Eino Leinon, Saima Harmajan ja muiden paikallisten runoilijoiden runot.
Someron erikoistehtävänä oli selvittää Ilmatieteenlaitokselta kuvissa esiintyvien erilaisten pilvimuodostelmien taustaa.
– Hän on melkein ilmatieteenlaitoksen maisteri, Rautio nauraa.
– Kirjaa voi lähestyä monella tavalla. Voi lähestyä kuvien kautt tai veneilijän kannalta. Lisäksi runot tekevät oman vivahteensa, Somero sanoo.
– Kun avaat kirjan, luet tekstin ja katsot kuvaa, sinulle voi tulla oma kokemus – vaikka ei tältä järveltä, mutta joltakin muulta, Rautio toteaa.
Muuttuva maisema
Rautio viettää vapaa-aikaa mökillään Länsi-Teiskossa sekä veneillen Näsijärvellä. Kamera on aina valmiina ja sen muistikortille on tallentunut tuhansia kuvia. Maisema järvellä muuttuu jatkuvasti – vuodenaikojen ja vuorokauden aikojen vaihteluiden mukaan.
– Kuvat eivät synny siten, että katsoo kellosta, että menen tuolloin ottamaan tuon kuvan. Kuvaushetket painottuvat monesti varhaisiin aamuihin ja myöhäisiin iltoihin.
Eräänä päivänä mies veneili Koljonselällä ja näköpiiriin ilmestyi jotakin erikoista.
– Katsoin, että mikä hiton iso hanhi tuo on: metsäkauris ui ihan keskellä Koljonselkää.
Kuva harvinaisesta pitkänmatkan uimarista on ikuistettuna kirjassa.
Kotona järvellä
Raution kuvaajaura lähti liikkeelle 12-vuotiaana Vuorentaustan ala-asteen luonto- ja kamerakerhossa. Hänen ensimmäinen julkaistu kuvansa oli pähkinähakki Täihongantien pihapuussa Ylöjärven Sanomissa vuonna 1980.
Rautio tunnetaan erityisesti jääkiekkokuvaajana. Hän kuvaa muun muassa SM-liigaa ja on toiminut kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) virallisena kisakuvaajana MM- ja olympiakisoissa.
Nyt julkaistavan teoksen kuvaaminen eteni leipätyön ehdoilla. Koronapandemian katkaistessa liigakauden, Rautio sai keskittyä kirjan viimeistelyyn. Korona sotki myös Someron suunnitelmat. Tämä antoi hyvin aikaa tekstiosuuden työstämiseen, mutta kirjastojen sulkeuduttua hankaloitti runokirjojen läpikäymistä.
– Turvauduin sitten verkostoihini ja pyysin runoehdotuksia ystäviltä. Entinen kollegani Tapani Uusiniitty on tehnyt Ruoveden runokirjan ja välitti minulle materiaalia valittavaksi, hän kertoo.
Kirjan molemmilla tekijöillä on elämänmittainen suhde Näsijärveen. Rautio on kulkenut lapsesta asti järvellä kalassa.
– Suvussa oli kovia kalamiehiä. Asuimme teltalla saarissa ja kuuntelimme, miten keskimoottorit puksuttivat,kun saarelaiset menivät aamulla töihin.
Somero kävi lapsena isänsä kanssa talvikalassa. Hänen sukujuurensa ovat Ruovedellä, mökki Mutalassa, ja työ vie Ruovedeltä Teiskoon.
– Kirjasta näkee, että Jukka tuntee järven. Sinne ei olla vain menty ottamaan kuvia. Kuvissa ei ole ääntä, mutta sen melkein kuulee mitä niissä on, Somero sanoo.
Kuvaaja itse tietää, miltä hänen kuvissaan tuoksuu.
Järvellä ollessaan Rautio tuntee olevansa takaisin kotona, etenkin kiireisen kiekkokevään jälkeen.
– Kannattaa pysähtyä – myös veneellä. Monesti lyön moottorit seis, istun vaikka uimatasolla, pistän jalat veteen ja annan tuulen viedä.
