Pohjois-Kurussa asuva Mars Warrior, tuttujen kesken Voitto, on tiettävästi Suomen suurin hevonen.
Keskiajan haarniskoitu ritari painoi varusteineen helposti liki 200 kiloa. Ihan mikä tahansa hevonen ei tuota pakettia turnajaisissa jaksanut kantaa, joten englantilaisaatelisten talleissa alettiin jalostaa yhä massiivisempia ratsuja. Suomen suurin, shirenhevonen Voitto on noiden ritariratsujen jälkeläinen ja pohjoiskurulaisen Pirttijoen perheen viides shire.
Sotaisasta alkuperästään huolimatta shirenhevoset ovat rotumääritelmänkin mukaan lempeitä ja ystävällisiä, mikä on tuhatkiloisella eläimellä oikein mukava piirre. Shirenhevosharrastuksen suomalainen pioneeri Reetta Pirttijoki luottaa näihin jättiläisiin niin täydellisesti kuin eläimeen ylipäätään voi luottaa.
– Kun Voitto tuli meille, ensimmäiseksi nuorin lapsistamme limbosi sen mahan alta ja muut kuvasivat tilannetta videolle. Voitto seisoi paikoillaan kuin laama, ei ollut millänsäkään, Reetta Pirttijoki muistelee.
– Laitoimme sen samaan tarhaan 86-senttisen ponin kanssa, ja ne tulivat oitis toimeen keskenään. Voitto on sataprosenttisesti kaikkien muiden hevosten ystävä.
Reetta Pirttijoki arvelee, että Voitto ja sen rotutoverit ovat tietoisia ison kokonsa tuomasta ylivoimasta. Niillä on varaa olla ystävällinen pienemmilleen – eli kaikille muille.
Viihtyy huomion keskipisteenä
Reetta Pirttijoki kertoo, että Voitolla on temperamenttiakin. Kuin emännän sanat vahvistaakseen Voitto polkaisee muodon vuoksi vähän jalkaansa, kun se ei valokuvatessa saa keskittyä nyhtämään ruohoa. Temperamentti näyttää olevan varsin hyvin hallinnassa.
– Heti ensimmäisellä messureissullaan se tuli mukana kuin vanha konkari, eikä hätkähtänyt messuvilinää yhtään. Päin vastoin, se nauttii huomion keskipisteenä olemisesta. Näyttelykarsinassa se viihtyy yleensä sillä seinustalla, missä ihmiset pääsevät ihailemaan ja rapsuttelemaan sitä, ja käy välillä kauemmassa nurkassa vain ottamassa pienet nokoset.
Tapahtumissa kuten Kurun markkinoilla Voitto on ollut talutusratsuna ponien joukossa. Kuten arvata saattaa, sen selkään on aina ollut pisin jono.
Ruokalautasen kokoinen kavio
Kotona Pohjois-Kurussa Voitto viettää varsin rauhallista elämää. Se asuu pihatossa eli saa olla ympäri vuoden ulkona niin paljon kuin lystää. Seuranaan sillä on kolmivuotias shiretamma Indy. Viereisissä tarhoissa ulkoilevat Pirttijokien raviponit sekä shireori Arttu.
Pihatossa aika kuluu heinää mutustellen. Iso pyöröpaali kestää kahdella shirellä viikon eli päivässä Voitto syö 40–50 kiloa heinää. Ruoka on apilavoittoista, jotta hevoset saavat siitä myös proteiinia, jolloin lisäruokaa ei tarvita niin paljon. Heinän lisäksi Voitto syö vähän ohraa.
Ruokaa kasvaa tilan omilla pelloilla, mutta varusteet, joita on hankittava muualta, ovat joskus aiheuttaneet päänvaivaa. Kun Reetta Pirttijoki hankki ensimmäisen shirenhevosensa, suurinpiirtein ruokalautasen kokoisten hevosenkenkien saaminen teetti työtä.
– Nykyään maahantuojalla on jo aina varastossa koon 14 kenkiä. Kengittäjä käy meillä kotona neljän viikon välein, ja samalla hoidetaan muutaman muunkin tutun shirenhevosen kengitykset. Kaikki kengittäjät eivät suostu näitä hoitamaan, kun eivät tiedä, miten nätisti nämä osaavat olla, Pirttijoki harmittelee.
Ratsastajan olo kuin pikkulapsella
Ratsualkuperän ansiosta shirenhevosella on muihin jättiläisrotuihin verrattuna kapea ja ratsastajaystävällinen selkä. Vaikka muita varusteita joutuu metsästämään ja teettämään, satula saattaa hyvässä lykyssä löytyä ihan normaalista mallistosta.
Esteratsastukseen jyhkeärunkoinen shire ei sovi, mutta kouluratsastuksen piruetit, passaget ja piaffet siltä taittuvat siinä missä pienemmiltäkin lajitovereilta. Ja vauhtia riittää: kun Voitto lähtee laukkaan, siinä tanner tömisee ja maisema vilistää silmissä.
– Joku Voitolla ratsastamassa käynyt sanoi, ettei tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun Voitto nosti laukan. Olo siellä ylhäällä oli kuulemma kuin pikkulapsella, Reetta Pirttijoki myhäilee.
