Koronaepidemian eteneminen hidastui Suomessa merkittävästi loppukevään aikana. Tartuntoja havaittiin toukokuussa hieman yli 1800. Määrä puolittui huhtikuun noin 3600 tartunnasta. Sairaalahoidossa oli toukokuun lopussa alle 70 koronapotilasta, Pirkanmaan sairaaloissa ei yhtään.
Epidemiaa ei ole vielä nujerrettu, mutta suunta on ollut myönteinen. Silti koronarajoitusten purkaminen ja erityisesti ravintoloiden avaaminen olisi ollut järkevää porrastaa alueellisesti Uudenmaan ulkopuolelta aloittaen. Se olisi pienentänyt riskiä keväällä toteutettujen rajoitustoimien valumisesta hukkaan. Epidemian uusi aalto olisi taloudenkin kannalta tuhoisa. Jo ennen kesäkuussa käsiteltävää neljättä lisäbudjettia valtion tämän vuoden nettolainanottotarpeen arvioidaan kasvavan yli 13,5 miljardiin euroon.
Koronatartuntojen määrän käännyttyä laskuun lähes koko Euroopassa ovat kriisin taloudelliset vaikutukset saaneet yhä enemmän poliittista painoarvoa. Toukokuisten päätösten myötä Suomen takausvastuut euroalueelle lisääntyivät useilla sadoilla miljoonilla euroilla.
Perussuomalaiset vastustivat takausvastuiden kasvattamista esittäen, ettei Suomi osallistuisi eurooppalaisen työttömyysriskien lieventämisen tilapäisen tukivälineen eikä EU:n Covid-19-takuurahaston toimintaan tai niiden lainoituksen takaamiseen. Säästäväisyyslinja kuitenkin hävisi äänestyksissä.
Huomattavasti suurempiakin tukipaketteja on jo suunniteltu. EU-komissio on tehnyt esityksen 750 miljardin euron jälleenrakennusrahastosta pandemian aiheuttamien talousvaikutusten lievittämiseksi. Elvytysrahaston jäsenmaille jakamista varoista 500 miljardia euroa olisi suoraa tukea ja 250 miljardia euroa lainaa. Rahaston jakamat tuet on tarkoitus kohdentaa erilaisiin investointeihin, digitaaliseen talouteen ja ilmastohankkeisiin.
EU-komission kaavaillaan ottavan rahaston perustamista varten rahoitusmarkkinoilta lainan, jota jäsenmaat lyhentäisivät vuodesta 2027 lähtien normaalien jäsenmaksujensa mukaisessa suhteessa. EU voisi myös saada verotusoikeuden ja alkaa kerätä esimerkiksi muoviveroa lainan takaisinmaksua rahoittaakseen.
Italia saisi rahastosta noin 170 miljardia euroa ja Espanja noin 140 miljardia. Suomelle kaavailtu tukiosuus on noin 3,5 miljardia euroa. Vastuita Suomelle puolestaan kohdistuisi yli 12 miljardin euron verran. Mainitut summat ovat verrannollisia kauan suunniteltuun hävittäjähankintaan, jonka alustava kustannusarvio on noin 7–10 miljardia euroa.
Muun muassa Euroopan vakausmekanismin kautta tuetulta maalta vaaditaan säästöohjelmaa. Esitetystä uudesta elvytysrahastosta myönnettävään rahoitukseen ei sisälly vastaavaa edellytystä. Myöskään kansallisten verojärjestelmien korjaamista ei vaadita, vaikka siten voitaisiin ehkäistä monessa jäsenmaassa yleistä veronkiertoa.
Oppositio tiedusteli toukokuun lopussa eduskunnan kyselytunnilla hallituksen suhtautumista elvytysrahastoon. Antamiensa vastausten perusteella hallitus empii vielä kantaansa komission ehdotukseen. Sen hyväksyminen edellyttää jäsenmailta yksimielisyyttä, joten Suomi voi estää tukipaketin toteutumisen. Suomi ei kuitenkaan ole liittynyt tiukkaa talouskuria vaativien Ruotsin, Tanskan, Alankomaiden ja Itävallan rintamaan, joka vastustaa ankarasti ehdotusta EU:n yhteisestä velanotosta.
Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä arvioi jättimäisen elvytysrahaston käsittelyn voivan johtaa Suomessa jopa hallituskriisiin. Ilman uusia kriisejäkin hallitus on tiukassa paikassa. Velkaelvytystä ei voida jatkaa loputtomiin. Talouden realiteetit nousevat esiin viimeistään syyskesällä ensi vuoden talousarviota laadittaessa. Säästäväisyyttä tarvitaan.
