Viimeisten 30-40 vuoden aikana naakka on runsastunut niin sisämaassa kuin myös länsirannikolla.
Erityisesti naakka on onnistunut Pohjanmaan valloituksessa. Aikaisemmin naakka pesi lähinnä rannikon suurimmissa taajamissa, mutta nykyisin se on yleinen myös Pohjanmaan sisäosissa aina Oulun korkeudelle asti.
Lapista löytyy myös Naakkoja pesivänä, mutta esiintyminen on varsin hajanaista. Naakka on Suomen varislinnuista eniten sidoksissa ihmisen luomaan kulttuurimaisemaan. Tämän vuoksi harvaan asuttu Lappi jää naakalta varmaankin lähitulevaisuudessa valloittamatta.
Naakka on yhä enempi tai vähempi peltolintu ja sidoksissa niittyihin, nurmikoihin ja varsinkin peltoihin. Todennäköisesti naakka ei kuulu Suomen alkuperäislajeihin. Viljelyn lisäännyttyä ovat myös peltolinnut lisääntyneet. Osa peltolinnuista pesii myös soilla, kuten kuovi, töyhtöhyyppä, pensastasku ja kiuru.
Naakan voimakkaaseen runsastumiseen ovat vaikuttaneet monet seikat. Erityisesti leudommat talvet ovat lisänneet talvehtivien naakkojen määriä. Vaikka vieläkin suurin osa naakoista talvehtii Suomen rajojen ulkopuolella.
Naakkaparvista on tullut ongelmia
Vuosi vuodelta on naakkojen talviset määrät lisääntyneet voimakkaasti muun muassa Oulun läänissä. Naakka on karaistunut lintu. Jo menneinä kovina pakkastalvina ensimmäiset muuttavat naakat saapuivat eteläiseen Suomeen helmikuussa. Naakan muuttoaika venyy usealle kuukaudelle, viimeiset saapunevat toukokuussa.
Ilmaston lämpeneminen on edesauttanut naakkojen pesinnän onnistumista. Rannikon kannan kasvu on aiheuttanut pesäpaikkapulaa ja linnut ovat olleet pakotettuja muuttamaan sisämaahan.
Naakkoja esiintyy runsaimmin eteläisessä Suomessa, mistä se kuitenkin puuttuu metsäisimmiltä alueilta, sekä järviseuduilta. Voimakkaasti lisääntyneistä naakkaparvista on tullut myös ongelmia. Kovaäänisistä ja sotkevista naakoista on ollut haittaa niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.
Naakat käyvät pelloilla nokkimassa muun muassa perunoita ja kypsynyttä viljaa. Naakat käyvät myös nokkimassa puhki muovitettuja heinäpaaleja.
Kaupungeissa suuret satapäiset naakkaparvet pitävät kovaa melua. Iltaisin naakat suuntaavat yöpymispaikoilleen ja yöpymispuissa naakat kisaavat parhaista paikoista. Usein yöpymispuut ovat täynnä vieri vieressä nuokkuvia naakkoja.
Kirkot miellyttävät naakkoja
Pesimisaikana naakkojen elämä on rauhallisempaa ja parit pesivät usein väljissä yhdyskunnissa tai täysin erillään muista naakoista.
Pesäpaikoista on pulaa ja pesiä voikin löytää hyvin monenlaisista koloista, kuten savupiipuista, vanhoista palokärjen koloista ja linnunpöntöistä. Perinteinen kirkkopesintäkään ei ole jäänyt pois ja monissa, varsinkin keskiaikaisissa kirkoissa on suuriakin naakka populaatioita.
Myös kirkkojen puistikoissa olevat vanhat lehmukset ja tammet tarjoavat runsaasti naakoille pesäkoloja. Pienoisena häirikkölintuna naakan ja ihmisen suhde on usein ollut koetuksella.
Naakkoja on häädetty pois myös kirkoista. Kirkkoihin mieltynyt naakka onkin saanut monenlaisia lempinimiä, kuten kirkkoherra ja kirkhakkinen.
Naakan voimakasta lisääntymistä on edesauttanut rauhoitus. Rauhoitus kesti muutamia vuosikymmeniä, mutta ongelmien lisääntyessä rauhoitus jouduttiin jokin aika sitten lopettamaan. Samoin kävi jo 1960-luvulla, jolloin rauhoitus piti lopettaa.
JARMO VACKLIN
