”Reenaatsä, vaikka on kielto?” tuttavani kysyi minulta.
Kyllä – ja en. Treenasin kuntosalilla, eikä ollut kieltoa, vaikka hän niin oli luullut. Paljon kiellettiin, mutta ei tätä.
Salikuntoilua on silti paheksuttu koronavaaran vuoksi ja minäkin olen piilotellut tätä harrastustani. Muu olisi voinut aiheuttaa suuttumusta.
Vaikka on sitä silti ilmennyt, esimerkiksi nettikeskusteluissa.
Kun joku on kirjoittanut, että liiallinen karanteenista puhuminen on hölmöä, sillä vapaaehtoinen lähikontaktien välttely ei ole pakkoeristystä, on hyökätty vastaan: ”ei karanteeni ole hölmöä” ja ”itse olet hölmö”.
Tämän kolumnin otsikkokin on hölmö. Ei aina tule kolmatta.
Kaksi kuukautta etäperuskoulua riitti, ja hyvä niin. Vielä parempi olisi mielestäni ollut, jos näin järeitä toimia ei alun perinkään olisi toteutettu.
Sama koskee muitakin tiukimpia rajoituksia, kieltoja ja sulkemisia. Ne ovat tulleet kansantaloudellemme todella kalliiksi.
Käsittääkseni niiden seuraukset muodostuvat pitkällä aikavälillä moninkertaisesti pahemmiksi kuin itse viruksen aiheuttamat tuhot olisivat voineet olla, jos olisimme eläneet rennommin.
Otsikon sanonta pätee kuitenkin osittain: olen jo kahdessa aiemmassa kolumnissani kirjoittanut koronavirukseen liittyvistä teemoista ja tämä on kolmas. Toivottavasti ei olisi syytä kirjoittaa enempää.
Takaisin nettiin.
Ruotsin vapaan linjan (joka ei ole täydellinen) myönteiseen sävyyn mainitsijoita on kauhisteltu paljon.
”Oletko sitä mieltä, että koronaan kuoleminen on OK? Hirveää!” Elämän pitkittämisen kokonaishinnalla ei näiden kommenttien mukaan ole juurikaan väliä. ”Eikä ihmishengen arvoa sitä paitsi voi mitata rahassa.”
Vaikka terveyden- ja sairaanhoitoa koskevissa budjeteissa ja priorisoinnissa niin tehdäänkin, ”ei siitä nyt pidä keskustella”.
Suomi on hieno maa, sillä täällä saa sanoa mielipiteensä. Jokainen saa. Minä saan todeta, että ärhäkät koronaviruksen leviämisen rajoittamiseen tähtäävät toimet ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat jatkossakin liikaa kärsimystä. Kaikille oikeudenmukaisia tukia ei ole. Eikä ilmaisia.
Onneksi useat tiukkoja rajoituksia ensin vaatineet ovat alkaneet painottaa, että talous vaikuttaa terveyteen.
Jos rahaa ei talousvaikeuksien vuoksi ole, ei terveyttä voida varjella monilta muiltakaan vihollisilta kuin koronalta. Rajoituksia pitää uskaltaa purkaa. Lisäkieltoja ei kannata itse keksiä.
Mielipide saa siis muuttua. Aloituksen lisäksi myös lopetan sanontaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Katariina Sorvanto
