Kun Tuija Sironen kirjoitti romaanin mummunsa isovanhemmista, hän joutui tekemään paljon historiallista taustatutkimusta: Käytettiinkö 1800-luvun lopulla väskynöitä, ja oliko Tampereella tuolloin Selinin vesikioskit?
Tuija Sirosen romaani Hiljaa sulaa surujää kertoo Sirosen mummon isovanhempien eli Taavetin ja Maijan elämästä Hämeenkyrön Lavajärvellä 1850-luvulta 1890-luvulle.
Taavetti Taavetinpoika perusti 1860-luvulla Kiemuranperälle torpan, jonka nimeksi tuli Rajala.
Taavetti meni nuorena naimisiin, mutta häntä kohtasi hyvin pian suuri suru: Taavetin vaimo kuoli vain viikko häiden jälkeen. Vaimo hukkui ilmeisesti Lavajärveen.
Kun Tuija Sironen luki kuolemasta kirkonkirjoista, hänen mielikuvituksensa heräsi ja hän alkoi kirjoittaa.
– Olin niin surullinen. Kuvittelin sitä onnea, mikä nuorellaparilla oli: elämä edessä, mutta sitten edessä olikin kirkkomaa.
Sirosen kirja alkaa ensimmäisen vaimon hautajaisista, ja aika pian kuvioihin astuu Maija, toinen vaimo. Kirjan kertojina ovat Taavetin ja Maijan lisäksi heidän poikansa Oskari.
Sukututkija innostui ”vahingossa”
Tuija Sironen kirjoitti esikoisromaaninsa vähän varkain.
Sukututkijana hän tiesi esivanhempiensa nimet ja elinvuodet, mutta ei tuntenut näiden luonteita tai elämäntapahtumia. Niinpä hän alkoi kuvitella ja kirjoittaa kuvitelmiaan ylös vähän muuten vaan.
Kun työväenopiston Elämä tarinoiksi -ryhmän vetäjä ohjaaja sanoi, että ”tässähän on romaanin ainekset”, Sironen alkoi tositoimiin.
– Silloin minun piti alkaa miettiä myös kirjan rakennetta, eikä enää pieniä, erinäisiä juttuja.
Poltergeist ja Liimolan tohtori
Vaikka Tuija Sironen joutui kuvittelemaan kirjastaan suuren osan, tapahtumapaikka on hänelle ennestään tuttu.
Sironen on syntynyt Kiemuranperällä, ja hänen 92-vuotias äitinsä asuu siellä edelleen. Vanhaa torppaa ei tosin enää ole.
Sironen myös mökkeilee Lavajärvellä.
Kiemuranperän lisäksi kirjassa kerrotaan lähitaloista ja käydään muun muassa Tampereella ja Ylöjärvellä.
Ylöjärvelle Taavetin matka käy, kun hän vie lähitalon eli Sorvaniemen isännän Vahantaan Liimolan tohtorille.
– Liimolan tohtori ei ollut lääketieteen tohtori, vaan itseoppinut. Hän oli hyvin kuuluisa siihen aikaan, kertoo kirjoittaja.
Ylöjärvi näkyy romaanissa myös Martinin piruista puhumisena. Poltergeist-ilmiöstä kohkattiin Lavajärvellä asti. Tampereella taas käydään markkinoilla ja junaa katsomassa.
Paljon taustatyötä
Historiallisen romaanin kirjoittaminen vei Siroselta kaikkiaan kolmisen vuotta. Vaikka henkilöiden luonteet ja elämäntapahtumat ovat fiktiota, kirjan historiallinen konteksti on kohdillaan.
Sirosen piti tehdä paljon taustatyötä selvittääkseen muun muassa miten maata viljeltiin, mitä siihen aikaan syötiin ja millaisia tapoja ja uskomuksia oli olemassa.
Hän luki historiankirjoja, tutki nettiä ja luki aikalaisromaaneja.
Kun hän vei henkilöhahmonsa Tampereelle, hän selvitti, mitä tehtaita ja rakennuksia kaupungissa siihen aikaan oli.
– Oliko silloin Sandbergin rautakauppa ja Selinin vesikioskit ja milloin junat ja laivat kulkivat?
– Otin myös selville, käytettiinkö silloin väskynöitä eli kuivattuja luumuja. Ja kyllä niitä oli, mutta ei välttämättä maalla.
Romaanissa eletään myös nälkävuosia.
Surua, mutta myös iloa
Kirjan nimi Hiljaa sulaa surujää viittaa kirjan teemaan, suruun.
Kirjan henkilöt ovat kohdanneet paljon kuolemaa ja surua: Maijan äiti on kuollut, samoin Taavetin isä ja ensimmäinen vaimo, kuten myös moni muu.
– Surujää viittaa siihen, että on paljon surua, joka ikään kuin jäätyy, jää ihmisen sisälle. Ajan kanssa se sulaa pikkuhiljaa ja surusta pääsee ylitse, vaikka ensin tuntuu, että on umpijäässä.
– Mutta vaikka kirjassa on surua, on siinä paljon iloakin.
