Viikot vierivät ja kesäloma alkaa häämöttää. Pian lukuvuosi on paketissa. Paketista tosin tulee vähän erilainen kuin tavallisesti, mutta paketti kuitenkin.
Minua toisen vuoden lukiolaista ei jäänyt pahemmin harmittamaan lukukauden poikkeuksellinen lopetus, mutta tilanne olisi varmasti ollut toinen abina tai peruskoulun päättävänä nuorena. Ainakin voinemme muistella tätä kevättä SINÄ keväänä, vaikkei sen suurempia koulun päättäjäisjuhlia ollutkaan.
Oma kevääni on oikeastaan muuten ollut melko tavanomainen, mutta kodista poistuminen on vähentynyt. Koulua olen käynyt lukujärjestyksen mukaan etänä, minkä olen kokenut hyvin toimivaksi. Lukujärjestyksen noudattaminen on auttanut pitämään yllä järkevää päivärytmiä, jotta päivään mahtuu sisällyttämään muutakin kuin koulutöitä.
Puhelimen ja kodin muiden häiriötekijöiden vaikutus keskittymiseen on käynyt viikkojen aikana selvemmäksi, mutta uskon oppineeni tältä ajanjaksolta myös hyödyllisiä itsesäätelyn taitoja. Paljon puhuttua opiskelijoiden väsymystä minun on hankala arvioida, sillä uskoisin muutenkin olevani melko naatti lukuvuoden lopussa. Sanoisin kuitenkin kokeiden stressaavan enemmän, sillä opettajat eivät näe niin paljon muuta työskentelyäsi kuin tavallisesti, joten kokeiden painoarvo voi helposti nousta.
Lukiolaisena minulla oli jo valmiiksi melko hyvät edellytykset siirtyä etäopetukseen, joten etäopetusvälineiden käytön oppiessa on tästä uudenlaisesta arjesta tullut jo oikeastaan normaalia. Arki ja opiskelu sujuvat näinkin. Matkustamisesta ja välitunneista jäänyt ylimääräinen aika on ollut mukavaa, sillä auringon paistaessa sen on voinut viettää vaikkapa ulkona tai sitten vain nukkumalla. Muutenkin itseään on voinut kuunnella vähän helpommin, sillä päiväunet on voinut ottaa tarvittaessa kesken koulupäivän ja vasta niiden jälkeen opiskella virkeämmin ajatuksin. Tosin ei saa unohtaa, että ajoittain opettajan valvova silmä olisi tehnyt työskentelylle terää.
Koulukavereitani olen jäänyt luonnollisesti kaipaamaan, sillä heidän kanssaan tapahtuva vuorovaikutuksellinen opiskelu on jäänyt vähäiseksi. Onnekseni olen vapaa-ajallani kuitenkin kyennyt tapaamaan ystäviäni, sillä ilman heitä olisin huomattavasti yksinäisempi.
Olemme etäopiskelleet jo reilusti yli kuukauden päivät, ja lopulta tuo aika on hujahtanut yllättävänkin nopeasti. Nyt etäopiskelu on tullut päätökseensä, kun ylöjärveläiset siirtyvät takaisin lähiopetukseen 14. toukokuuta alkaen. Uskon tämän olevan peruskoululaisille hyvä uutinen, sillä heidän elektroniset sekä henkilökohtaiset valmiutensa itsenäisempään opiskeluun olivat huomattavasti heikommat kuin meidän lukiolaisten.
Vaikkei peruskoulussa enää viimeisten kahden viikon aikana paljoa opiskelua tapahdukaan, on kouluun palaaminen varmasti useille oppilaille ja heidän vanhemmilleen hyvä päätös. Monet oppilaat tarvitsevat opettajaa, kouluruokaa sekä ystäviään.
Lukiolaisen oppimiselle en kuitenkaan usko lähiopetukseen siirtymisestä olevan enää juurikaan hyötyä, sillä tavallisia koulupäiviä meillä ehtii olemaan kolme ennen koeviikon alkamista. Vaikka asteittainen siirtyminen takaisin arkeen ja kavereiden näkeminen on hyväksi, uskon alun muutoksen vain sekoittavan etäopetukseen juuri orientoitunutta opiskelijaa ja henkilökuntaa. Mutta saammepa vielä ainakin jonkin sorttisen kosketuksen kouluarkeen ennen kesälaitumille kirmaamista.
Kulunut kevät on ollut kaikin puolin erikoinen, opettavainen ja silmiä avaava. Uutta on tullut opittua monella saralla, myös vanha arki on alkanut kuulostamaan suorastaan houkuttelevalta. Etäopiskelijana todella toivon, että syksyllä pääsemme jälleen takaisin oikealle koulun penkille.
ELINA RAUTANEN
