Ylöjärven Uutiset haastattelee koronaviruksen riskiryhmään kuuluvia ja kysyy, miltä karanteenissa eläminen on tuntunut. 60 vuotta Moisiontiellä asunut Pirkko Rönkkö tuumaa, että häntä piristävät huumori, Facebook, taide ja pian alkava puutarhakausi.
82-vuotias Pirkko Rönkkö on asunut puolisonsa Heikin kanssa Moisiontiellä -60-luvulta. Rönköt ovat minulle entuudestaan tuttuja, sillä asuimme lapsuudessani heidän naapureinaan tien toisella puolella.
Yhteydenpito on jatkunut tähän päivään asti, ja tänään aion auttaa heitä kauppaostosten teossa. Listalle on merkitty muun muassa mämmirove, kolme kappaletta taskukampoja ja aurinkorasva.
Mutta ennen kauppaan menoa olemme sopineet Pirkon kanssa vastapalveluksesta: hän on lupautunut antamaan minulle haastattelun siitä, miten koronaepidemia on vaikuttanut hänen elämäänsä.
Koska tahdomme noudattaa turvallisuussuosituksia, istuudumme juttelemaan Rönkköjen takapihalle – Pirkko vanhaan puukeinuun, minä kauemmas leikkimökin viereen jakkaralle.
Meitä hieman huvittaa, että haastattelu pitää hoitaa huutamalla useamman metrin välimatkan vuoksi, mutta tätä tämä nyt on.
”Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato”
Pirkon luonteelle koronan aiheuttama eristäytyminen ei oikein sovi.
Hän luonnehtii nykyisen elämäntilanteensa muistuttavan vankilaolosuhteita. Kotoa ei saa poistua kuin rajatulle alueelle, kirjasto on suljettu ja porinapiirin tapaamiset toistaiseksi peruttu. Tuttujen vierailut ovat pannassa.
Eniten Pirkkoa harmittaa se, ettei hän pääse tapaamaan tuttujen lapsia, erityisesti ystäväänsä Marttaa, joka on veljeni seitsemänvuotias tytär.
– Tylsintä on, että multa puuttuu leikkikaveri. Olen ollut aina innokas lapsenlikka ja Martan seurassa tulee aina naurettua ja puhuttua hulluja. Nyt on tylsää, kun ei ole naurua.
Kokonaisvaltaista kurjuutta lisää se, ettei vankilatuomion pituudesta ole vielä mitään tietoa.
– Kunpa nyt loppuisi äkkiä. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Facebookissa saattaa mennä yöhön asti
Mutta ei Pirkko silti synkkyyteen vaivu. Hänellä on keinot pitää itsensä positiivisella mielellä. Tähän auttaa esimerkiksi musta huumori, taide ja kirjat.
– Olen ehtinyt kirjoittaa jo pari runoa ja maalata. Ja onneksi ehdin lainata suuren kasan kirjoja ennen tätä vankila-aikaa. Tykkään etenkin salapoliisirompsuista. Luen myös uusiksi omia kirjoja, joiden edellisestä lukemisesta on kymmenen vuotta aikaa.
Pirkko roikkuu myös mielellään somessa. Tabletilla pääsee kätevästi surffaamaan Facebookissa, ja joskus siellä vierähtääkin koko yö.
– Eläkkeellä on kivaa se, ettei tarvitse herätä aikaisin. Yksi yö en saanut unta, niin menin vasta aamulla nukkumaan ja heräsin joskus puolelta päivin.
Naapuriapu tuo iloa
Pirkkoa auttaa myös tieto siitä, että kevät alkaa pian kunnolla. Se tietää hänelle käsien upottamista multaan ja takapihan laittamista kesäkuntoon.
– Tykkään laittaa kukkapenkkiä ja keräillä yrttejä. Ajattele miten halvalla me sitten elämme, kun syömme pelkkiä nokkosia.
Siihen asti jonkun on käytävä kuitenkin kaupassa. Pirkko sanoo olevansa iloinen, miten koronaepidemia on saanut ihmiset auttamaan toisiaan.
– Meillekin naapuri kauppasi apuaan, mikä on tietysti ihanaa.
Mutta nyt on minun vuoroni tehdä oma osuuteni sopimuksesta ja lähteä ostoksille S-markettiin.
