Peruutus, peruutus, peruutus… Monen yrittäjäystäväni kalenteri on juuri tyhjentynyt. Taloudelliset tappiot ovat merkittävät. Mutta kyllähän ihmisten terveys pitää asettaa etusijalle. Hinnalla millä hyvänsä. Vai pitääkö?
Jotkut näyttävät olevan tyytyväisiä, kun elämä rauhoittuu – ainakin, jos aiempaa vähemmän tekemällä saa saman palkan kuin ennenkin. Toki myös pyritään ja opitaan aiempaa enemmän hyödyntämään nykytekniikkaa, kuten erilaisia etäyhteyksiä, mikä on tulevaisuuttakin ajatellen hienoa.
Minulle alkuvuosi on tarjonnut uusia työmahdollisuuksia. Rahani eivät lopu tänä keväänä. Lisäksi voin opiskella. Olen näistäkin näkökulmista katsottuna etuoikeutettu.
Koronavirus on varmasti tärkeä ja todellinen peruste useille perumisille, mutta toisinaan vain oiva tekosyy. Oikeasti ei välttämättä ole ollut vastuullisinta perääntyä kaikista niistä sitoumuksista, jotka nyt on peruttu, siirretty tai laitettu tauolle. Vastuullisuuden höttöpilveen voi silti yrittää piilottaa vaikka mitä, kuten esimerkiksi laiskuutta ja osaamattomuutta. Piiloon ne saattavat jäädäkin, jos vastuuta katsotaan vain yhdestä näkökulmasta.
Yksityishenkilö on kertonut huolensa kaukaistenkin riskiryhmien terveydestä, mutta säästänyt myös omaa vaivaansa ja rahaansa, kun on perunut keväälle kaavailemansa pikku juhlan ja siihen liittyvän kampaajan, tilavarauksen, tarjoilun, esiintyjän ja kuljetuksen. Samoin työpaikoilla on vastuullisuuteen vedoten peruttu esimerkiksi henkilöstön kehittämispäiviä: eiväthän ne pakollisia ole, nyt keskitytään muuhun ja terveys edellä mennään.
”Terveys ensin” -hokemaa voi olla itsekkään kuuloista kyseenalaistaa. Sama koskee esimerkiksi ”lasten oikeudet” -vaatimuksia: olen helposti sydämetön julmuri, jos en ole valmis auttamaan kaikkia – kaikin mahdollisin keinoin.
Pohdin kuitenkin, aiheuttaako ärhäkkä reagointi lopulta enemmän terveyshaittoja ja jopa kuolemia kuin hieman hillitympi jarruttelu. Työn ja muun kanssakäymisen väheneminen voi vaikuttaa paljon syvemmin kuin mitä nyt näemme. Koulujen etäopetus voi asettaa jo ennestään heikoimmat oppilaat vieläkin heikompaan asemaan. Saadaanko lasten oikeudet nyt sivuuttaa?
Järeimmät toimet voivat vastuullisuuden sijaan olla vastuuttomia. Parasta johtajuutta ei välttämättä nytkään ole tiukimman linjan valitseminen.
Olenko vielä muutaman kuukauden päästä samaa mieltä? Entä jos joku läheisistäni sairastuu vakavasti koronaan? Hyviä kysymyksiä. Mutta en silti olisi nyt alkanut laittaa Suomea kiinni.
