Äänioikeus nuorisolle – ikä ei automaattisesti tuo viisautta

Lueskelin erään lehden kommenttirimpsua liittyen äänestysiän laskuun niin, että 16-vuotias saisi äänestää. Sitähän tietysti vastustettiin tarmokkaasti. Pitää olla elämänkokemusta, iän tuomaa viisautta ja harkintakykyä, että pystyy ymmärtämään ja päättämään asioista. Ihan bullshittiä!

Tämän ajan 16-vuotias on keskimäärin nähnyt, lukenut ja kuullut tuplasti sen mitä aikalaiseni melkein kolmekymppisenä keskimäärin. Ikä ei automaattisesti tuo viisautta. Sen huomaa jopa muutamien hyvinkin varttuneiden valtionpäämiesten puheista. Muillakin tasoilla myös yletytään kovin alas. Avaa vaikka twitteri pariksi minuutiksi, jos et usko ja tutustu aikuisten kommentteihin. Myös paikallisemmista keskustelusaiteista löytyy hämmentävän hyviä esimerkkejä.

Ongelmaksi muodostuisi se, että miten nuorisoporukat saadaan ääniuurnille, puhumattakaan että kuntavaaliehdokkaaksi. Päätösvaihtoehtojen valmistelu kun ei oikein elä nuorten nykyajassa. Modernit osallistumistavat, kuten esimerkiksi ideointi, asiakeskeisesti syntyneet verkostot sekä uudistetut prosessit kommunikoinnissa, tiedonkeruussa ja päätösvaihtoehtojen vertailussa loistavat toistaiseksi poissaolollaan.

Miten päätösten teossa aikalaiseni ja vanhemmat ovat onnistuneet? – Isossa kuvassa ainakin aikansa lapsina hyvin. Maailma on monilla mittareilla parempi paikka kuin esimerkiksi sata vuotta sitten. Absoluuttinen köyhyys on vähentynyt. Pahoja tauteja on tapettu. Eliniänodote on kasvanut. Lisäksi on muutamia muita hyviä juttuja.

Toisaalta eriarvoisuus on yhä vahvasti voimissaan. Sitten on ilmastonmuutos, joka voi vesittää kaikki nuo hyvät saavutukset. Siihen ei iän tuoma viisaus riitä kunnon vastetta antamaan. Sanotaan, että paljolti luonnonvarojen kustannuksella olemme edistyksellisyytemme mahdollistaneet. Nyt on nähty, että pallo ei kestä ja aikuiset lähinnä seuraavat katseella perusteena vaikkapa höperö suhteellisuudentaju. Suhteellisuudentajuun vedotaan siksi, ettei asiasta ole mitään rakentavaa sanottavaa. Siis nollapuhetta.

Onko tämänkaltainen kirjoittelu ilmastohysterian lietsomista? No, ei ole. Ilmastohysteria tulee ihan lietsomattakin muutaman kymmenen vuoden kuluttua oikein kunnolla. On maanosia, jossa se on jo alkanut. On kuivuutta, eroosiota, jättimäisiä maastopaloja, tulvia, elinympäristön muutoksia ja biodiversiteetin vähenemistä muutamia mainitakseni.

Onko tämä ilmastoöyhötystä? – Ihassama! Onko tämä ilmastopelottelua? – Ei ole, sillä kaikki tarvittavat keksinnöt ilmastomuutoksen hillitsemiseksi on tehty ja lisää syntyy. Kyse on ainoastaan siitä, että tehdäänkö tarvittavat poliittiset päätökset, jotta Pariisin sopimuksen rajoissa pysytään.

Aikalaiseni ja vanhemmat eivät joudu varsinaista ilmastohysteriaa kokemaan, mutta nykyiset 16-vuotiaat kylläkin. Heillä on varsinaista edessä olevasta johtuvaa sisäistä motivaatiota tarvittaviin päätöksiin toisin kuin varttuneemmalla väellä.

Suuri osa ilmasto- ja ympäristöpäätöksistä tehdään paikallisella tasolla. Ylöjärven kaupunki on yksi lukuisista maailman päätöksenteko-spoteista, jossa on toimittava oikein. Liian monet meistä katselevat passiivisesti mitä naapuri tai seutu tekee, kunnes sosiaalisten paineiden buustaamana puuhastellaan vähän jotakin sinnepäin. Nuorekkaalle näyttämisen halulle olisi tilausta.

Timo Halttula
kaupunginvaltuutettu (vihr.)