Martti Polvinen kirjoitti erinomaisesti ja mukavalla tavalla ratikasta ja elämän reaaliteeteistä parisen viikkoa sitten. Näitä pohdintoja soisi mielellään enemmänkin lukea, sillä eräs kaupunkimme tulevaisuuteen suuresti vaikuttava hanke mahdollisesti siintää kaukana horisontista.
Pohdiskeleva tyyli antoi ajattelemisen aihetta. Jotkut aiemmat eri kirjoittajien puheet muun muassa possujunista ja ratikkakiimoista ovatkin olleet mielestäni tyhjiä sanomaltaan.
Vihreät ovat eittämättä näkyvästi kiinnostuneet pikaraitiotiehankkeesta ilmasto- ja kaupunkimme kilpailukykysyistä. Ilmastolain mukaan on päästöjen vähennyttävä 80 prosenttia vuoteen 2035 mennessä vuoden 2007 tasosta. Olemme raskaasti takamatkalla.
Liikenne on yksi merkittävä osa-alue, joka tulee ratkaistavaksi. Päättäjille ja viranhaltijoille ei ole vapaaehtoista kiinnostua ja ottaa selkoa kaikista mahdollisuuksista, jotka johtavat vähintään lainmukaisen vaatimuksen täyttymiseen. Vihreällä sähköllä energisoitava pikaraitiotie on ylivertainen tapa ratkaista suurten massojen joukkoliikennekysymys ja samalla torjua ilmastonmuutosta.
Mutta. Sitten on vielä ne monet aiheeseen liittyvät isot kysymykset. Miten rahoitus ratkaistaan ja kustannukset jakaantuvat? Kuinka liityntäpysäköinti ja syöttöliikenne pikaratikan reitille toteutetaan? Riittääkö volyymi?
Jos volyymi riittää melkein, riittääkö rohkeus tehdä päätöksiä? Onko keskuskaupunkialueen kasvaminen Ylöjärven suuntaan meille tärkeää?
Onko pikaraitiotie kriittinen kilpailutekijä uusien veromaksajien saamiseksi? Ja niin edelleen. Asiassa on vielä paljon pohdittavaa ennen kuin päästään siihen johtopäätökseen, mikä on kannattavaa.
Kiinnostus pikaratikkaa kohtaan kattaa koko valtuuston. Intohimoisimmilla on jo vahva linjan pitävä kantakin, joka näyttäisi olevan pysyvää vaikka faktat mitä todistaisivat. Se on huolestuttavaa.
Sitä vastakkainasettelua vierastan, että ajatellaan kauempana asuvien joutuvan kuntakeskukseen ulottuvan pikaratikan maksajiksi. Sillä logiikalla kaikki kuntakeskukseen tehtävät hankkeet pitäisi jättää tekemättä. Esimerkkinä vaikka Räikänpuisto, uimahalli, liikenneympyrät, kevyen liikenteen väylät ja niin edelleen.
Toisaalta, niin jäisivät toteuttamatta hankkeet kuntakeskuksen ulkopuolellekin, kun asian kääntää toisin päin. Sellaista ei kukaan vastuullisesti ajatteleva päättäjä tavoittele. Riippumatta asuinpaikasta on meidän kaikkien etu, että kaupunkimme kasvaa ja kehittyy ja on kiinnostava uusille asukkaille ja yrityksille kymmenien vuosien perspektiivillä.
Pikaratikkahankkeeseen voi sisältyä ilmastonmuutoksen torjunnan lisäksi nämä mainitut mahdollisuudet.
Eräs aiempi kirjoittaja toivoi kuntalaisilta tarkkuutta omien valtuutettujen toiminnasta valtuustosalissa. Itse toivon lisäksi, että kaikilla olisi tarkkuutta pysytellä vastakkainasettelusta ja sen kannattamisesta erossa. Vastakkainasettelulla voi saada irtopisteitä tai reteeltä vaikuttavia debatteja, mutta ne eivät edistä asioita.
Pikaraitiotien kannattavuus ylöjärveläisille ei ratkea kansanäänestyksellä, vaan se ratkeaa muun muassa asiantuntijatyöllä, tulevaisuutta skenarioimalla, kaavoitusratkaisuilla ja rahoitusmatematiikalla. Myös rohkeutta vaaditaan.
Ehdottomaan kantaan pikaratikasta jo nyt motivoi lähinnä vuoden päästä olevat kuntavaalit. He, jotka väittävät tietävänsä varmasti pikaratikan kannattavuudesta suuntaan tai toiseen jo nyt, eivät ole tutustuneet asiaan riittävästi. Eivätkä ole voineetkaan, koska kaikkea tarvittavaa tietoa ei vielä ole.
Uskon Vihreiden olevan laajasti pikaratikan kannalla, kun kannattavuus ilmastokysymysten ja talousreaaliteettien suhteen saavutetaan. Reaaliteettiehtojen täyttyessä, on pikaratikan kannattajien joukko valtuuston yksimielinen tai selvä enemmistö.
Timo Halttula
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
