Maalaispoliisilla ei ollut sodan jälkeen lainkaan työaikaa: Yrjö Jokela oli töissä Kurussa, Orivedellä ja Ylöjärvellä 24/7. Hänen vaimonsa Oili Jokela syötti palkatta kotonaan asuvat vangit ja pesi heidän jälkensä. Vangeista parhaiten Oilin mieleen on jäänyt lapsensa surmannut tyttö.
Soppeenmäessä nykyisin asuva Oili Jokela, 92, muistaa elämänsä poliisin vaimona erittäin hyvin.
Oili Jokela meni naimisiin Yrjö Jokelan kanssa 18-vuotiaana. Naimisiin oli kiire, jotta he saivat käyttöönsä Kurun työväentalolta vahtimestarin huoneen. Heti sodan jälkeen asunnoista oli kova pula.
– Kuinka onnellinen olinkaan, kun saimme oman kodin. Remontti oli kova ja luteita oli kauheasti, mutta kahdessa vuodessa sain ne häviämään.
Kun Jokelat saivat oman kodin, nimismies siirsi myös vankien säilytyksen avioparin vastuulle.
Toikon tilalla käytiin käräjiä syksyisin ja keväisin, ja tällöin Jokeloiden saunakamari ja välillä myös sauna olivat täynnä tuomiota odottavia pidätettyjä parin kolmen viikon ajan.
– Minä sitten siivosin ja ruokin vangit, kertoo Oili Jokela.
Aviomies sai valtiolta kerran vuodessa kertakorvauksen vankien hoidosta.
Kuulustelut pidettiin kotona
Oili Jokela ei ollut koskaan erityisen kiinnostanut miehensä työstä, mutta joutui siitä huolimatta jatkuvasti sen keskelle.
Kaikki vankien kuulustelut tehtiin Jokeloiden olohuoneessa.
– Se oli kamalaa aikaa, kun miehet polttivat tupakkaa, ja minä kärsin kovasti, kun oli savua. Kerran tyhjensin pirtin, kun oli aika kipakka. Muuten Jokela sai kuulla minulta polttamisesta iltaisin, ja polttaminen sitten väheni.
Jokelat asuivat Kurussa seitsemän vuotta. Oili Jokela kävi töissä tervatehtaalla ja toimi talonmiehenä työväentalolla.
– Ei Jokela kerennyt. Kurussa oli metsäkämppiä, joissa asui kymmeniä tai satoja metsämiehiä. Jokelan hommiin kuului kerätä myös verot. Hän hiihti Aureen kämpille päivän ja oli reissussa kaksi päivää.
Suku hylkäsi tytön saunaan
Kurun vangeista Oili Jokelalle on jäänyt parhaiten mieleen kaksi eri tapausta.
Toinen oli poika, joka oli saanut kätkettyä housuihinsa sahan. Poika sahasi itsensä saunakammarin lautaseinästä ulos, mutta ruokaa tuonut poliisi Vedenpää huomasi purut, lähti pojan perään ja sai tämän kiinni.
Toinen mieleen painunut tapaus oli nuori tyttö, joka oli surmannut lapsensa.
Tytön täti ja setä olivat jättäneet tytön synnyttämään yksin saunaan. Synnytyksen jälkeen tyttö kuristi terveen lapsensa ja salakuljetti tämän matkalaukussa Kotkaan hautaustoimistoon, josta tilasi lapselle arkun.
Tyttö ei saanut tuomiota teostaan, mistä Oili Jokela oli hyvillään, sillä tyttö oli hylätty.
– Hän oli oikein kiltti tyttö. Hän lykkäsi lastani lastenvaunuissa samaan aikaan kun minä pesin pyykkiä rannassa, kertoo Oili Jokelan tytön alkuvankeusajasta.
Sellit makuuhuoneen vieressä
Kurun jälkeen Jokelat muuttivat uuden nimismiehen pyynnöstä Orivedelle, jossa he viihtyivät vain vuoden.
Jokelat joutuivat taas kerran vankien hoitajaksi, mutta tällä kertaa vankeja oli paljon enemmän.
Jokelat asuivat poliisiasemalla, ja sellit sijaitsivat heidän makuuhuoneensa vieressä. Poliisin vaimo ei saanut vankien hoidosta palkkaa, vaikka työ oli raskasta.
Oili Jokela valvoi öisin kolmeen asti ja täytti vankien toiveita – toi esimerkiksi vettä juopuneille. Hän siivosi vankien kopit ja laittoi ruoan.
– Kun synnytin nuorimmaiseni, nimismies sanoi, etten voi lähteä sairaalaan synnyttämään. Miehet olivat töissä, vankeja ei voinut jättää yksin, ja synnytin sitten kamarissa kätilön avustamana.
Jokelat saivat kaiken kaikkiaan neljä lasta.
”Pidimme ihmiset ihmisinä”
Orivedeltä Oili Jokelan mieleen ovat jääneet kirkonpolttajat vuodelta 1958.
– Toinen oli nuori ja toinen vanha mies. Poltolla ei ollut ollut sen syvempää tarkoitusta, he olivat olleet humalassa.
Jokela ei muista, että yhdenkään vangin kanssa olisi tullut koskaan ongelmia.
– Ruokimme heidät hyvin ja pidimme ihmiset ihmisinä.
Työtehtävä: joulupukit tappelivat
Vuonna 1959 Jokelat muuttivat töihin Ylöjärvelle.
Pariskunta osti Haavistolta tontin, vaikka Yrjö oli ensin sitä mieltä, ettei talon rakentamiseen olisi ollut varaa.
Oili Jokela työskenteli Ylöjärvellä esimerkiksi Huurteella ja jäi lopulta eläkkeelle Epilästä Excelsiorin metallitehtaalta.
Poliisin työ oli raskasta myös Ylöjärvellä, mutta vankeja Jokeloiden ei tarvinnut enää hoitaa.
Yrjö Jokela teki muun muassa henkikirjoituksia ja keräsi veroja. Kyläpoliiseja oli Ylöjärvellä kaikkiaan kolme.
– Vapaata ei ollut juhannuksena eikä jouluna. Kerran jouluaattona kesken ruoan tuli komennus, että joulupukit olivat alkaneet tapella, ja toinen heistä oli kiivennyt puuhun.
Oili muistaa myös naisen, joka tuli keskellä yötä ravistelemaan Jokelaa sängystä ja hälytti tämän kotiinsa, jossa tapeltiin.
– Aamulla kiusasin Jokelaa, että olikos se nainen käynyt täällä aiemmin, kun tiesi, missä nukut.
Vaikka töitä oli paljon, elämä oli hyvää, ja Oili Jokela muistelee, kuinka nuoret miehet Huurteella kiittelivät hänen miestään:
– Jos miehet ottivat iltamissa ryyppyä, niin Jokela sanoi kuulemma vain, että ei niin pitkää ryyppyä…
Leskeksi jääminen oli shokki
Oili Jokela jäi leskeksi 42-vuotiaana. Yrjö Jokela kuoli 48-vuotiaana huhtikuussa 1970.
Kahden kuukauden päästä siitä aviomies olisi päässyt Oili Jokelan mukaan työaikalain piiriin ja saanut nauttia hänkin joskus lomasta.
Myös Jokeloiden vanhin poika kuoli nuorena sydänongelmiin.
Miehen kuolema oli Oili Jokelalla kova shokki, josta toipuminen vei vuosia.
– Mutta onneksi ystävät hakivat minua ulos ja työ erotti surusta.
Uutta miestä Oili ei koskaan itselleen huolinut.
– Jokela oli kiltti ja hyvätapainen, ja hän tuli kaikkien kanssa toimeen. Hän osasi käsitellä ihmisiä.
