Tulevaisuuden liikenneväylä Ylöjärveltä Tampereelle – Elämän realiteetteja ei saisi sivuuttaa

Tampereen raitiotietä jatketaan kenties kymmenen vuoden sisällä Lielahteen saakka. Tämä on käynnistänyt myös Yöjärvellä keskustelun kyseisen väylän ulottamisesta kuntakeskustaan saakka.
Etenkin vihreitä näyttää kiinnostavan joukkoliikenteen kehittäminen ja siinä sivussa henkilöautojen käytön kieltäminen päästöjen vähentämiseksi, mihin raitiotie antaisi mahdollisuuden.

Mutta elämän realiteetteja ei silti saisi sivuuttaa. Todennäköisesti Ylöjärvi joutuisi rakentamaan yksin raitiotien jalko-osan Lielahdesta Soppeenmäkeen ja vastaamaan sen kustannuksista. Mahdolliset valtionavut olisivat tietenkin hyvä asia. Silti kuvittelen Kurussa ja Viljakkalassa asuvien suhtautuvan epäilevästi hankkeesta koituviin hyötyihin, kun he kuntalaisina joutuisivat samalla maksajiksi.

Raitiotien rakentamisesta saa jo Tampereelta tarkempia tietoja ja uskon kustannuksien olevan kuntapäättäjien hallinnassa myös Ylöjärvellä.

Tietenkin eräät raitiotien osuudet, kuten Tampereen ja Ylöjärven rajalla sijaitseva suoalue vaativat lisätutkimuksia kustannusten selvittämiseksi. Todennäköisesti poikittaisten teiden vuoksi raitiotieosuudelle olisi rakennettava useita siltoja.

Mielestäni hankkeen eteenpäinmenolle suurin ongelma tulee raideliikenteen käytöstä. Yleensä joukkoliikenteen hyötyalueeksi lasketaan 400 metriä kohteena olevan väylän molemmin puolin ja on vaikea kuvitella raitiotien hyötyvän tarpeeksi Ylöjärven keskusta-alueen asukasmäärästä. Alue on kaavoitettu osittain omakotialueeksi, mikä ei riitä suuren kapasiteetin omaavalle liikennejärjestelmälle.

Tietenkin rakennustyön siirtyminen tulevaisuuteen, antaisi aikaa muutoksille, kun väestöpohja vahvistuisi. Julkisuudessa on ollut esillä Teivon-Mäkkylän osayleiskaava, jonne olisi kaavailtu noin 15 000 asukasta. Tämän kaavan hyväksyminen olisikin ehdoton edellytys raitiotien toteutumiselle.

Maankäytön varaukset osayleiskaavojen muodossa ovat järkevää toimintaa eikä kukaan vastustane suunnittelua tulevaisuuden tarpeisiin, vaikka työ perustuisi olettamuksiin. Silti jonkinlainen realismi pitäisi säilyttää hankkeista puhuttaessa.

Itse olen eläkeläinen ja käytän linja-autoa Tampereelle matkustaessani. Liikun yleensä päivisin ja Terätien pysäkiltä nousee autoon harvoin joku muu itseni seuraksi. Tietenkin työvuorojen vaihtuessa aamuin ja illoin tilanne olisi toinen. Monesti olen miettinyt, tarvitaanko bussin tilalle 150 matkustajan raitiovaunua?

Martti Polvinen