Keskiviikkona 19. helmikuuta 2020 suomalaiset erityisesti muistavat arvostaen laulaja, säveltäjä, sanoittaja ja kirjailija Juice Leskistä, joka silloin viettäisi 70-vuotissyntymäpäiväänsä, jos hän vielä olisi elävien kirjoissa. Tamperelainen Suomen Musiikkiteatteri kunnioittaa sanataiturin ja suomalaisen rockmusiikin isähahmon elämäntyötä Viidestoista yö -musikaalilla, jossa vaativassa Juicen osassa on muusikko Matti Mikkonen (Matthau Mikojan). Laulajana ja kitaristina kunnostautunut toisen polven tamperelainen musikantti on löytänyt roolityöskentelyynsä luontevan juicemaisen otteen.
Juice Leskinen pönöttää tarkkasilmäisenä ja korkeaotsaisena hengenjättiläisenä kuvanveistäjä Villu Jaanisoon tekemässä veistoksessa, joka kaunistaa suuren suomalaisen musiikki- ja sanataiteilijan syntymäpitäjän toria Juankoskella Pohjois-Savossa. Samaisen kirkonkylän keskipisteenkin juankoskelaiset ovat nimenneet Juicen toriksi. Patsas ja tori vetävät läpi vuoden Juice-faneja. Kansakunnan kaapin päällä olevan suurmiehen muisto elää.
Suomen Musiikkiteatteri ansaitsee kiitoksen siitä, ettei se betonisoi ikonimaista Juicea viime perjantaina ensi-iltansa saaneessa uutuusmusikaalissaan. Estradilla nähdään ja kuullaan juuri sellaista ajattelevaa virtuoosia ja oman tiensä kulkijaa kuin kansan syvien rivien tuntema Juice oli.
Petri Lairikko on taatusti käynyt kovaa jaakobinpainia, kun hän on etsinyt Juicen roolin mitat täyttävää tekijää musikaaliinsa. Valinta on napakymppi.
Tamperelaislähtöinen muusikko Matti Mikkonen miihailee luontevasti ja kodikkaasti Juicen jalanjäljissä. Hän on oivaltanut ja omaksunut Juicen persoonallisuudesta olennaisen: Juice havainnoi itseään rehellisen tarkasti ja purevasti kuten myös suomalaista mentaliteettia. Mikkonen tuo näyttämölle pohdiskelevan älykön.
Mikkonen kykenee itseanalyysiin ja hän tekee sen näkyväksi yleisölleen. Kitaristi-laulaja konkretisoi Juicen ihmislähtöisyyden, joka toteutui niin suhteiessa toisiin ihmisiin kuin suhteessa koko yhteiskuntaan. Mikkonen tarjoilee makoisasti huumoria, josta Leskinen tunnettiin.
Juicen laulut ovat tunnetusti vapaata riistaa. Karaokelaulajatkin niitä suuresti suosivat. Reagoisimme varmasti, jos kulttimaiset biisit tulkittaisiin tökerösti tai niitä raiskattaisiin. Matti Mikkonen osoittautuu kunniakkaaksi Juicen tuotannon tulkiksi. Hänen hyvin persoonallinen äänensä on lähellä Juicen äänimaisemaa.
Musikaali kertoo merkityksellisimmän
Katariina Leino on ollut todellisen runsauden sarven äärellä, kun hän on tehnyt käsikirjoitusta Viidestoista yö -musikaaliin.
Käsikirjoittaja on tehnyt onnistuneita arvovalintoja ja painotusratkaisuja, kun hän poiminut Juice Leskisen elämästä sattumukset, tapahtumat sekä merkkipaalut, joilla on merkitystä elämäkerrallisessa musikaalissa. Sama taituruus näkyy henkilövalinnoissa – niissä ihmisissä, jotka oikeasti vaikuttivat Leskisen elämässä.
Leino ei viljele sosiaalipornoa. Pääosassa on ainutkertainen Juice ja hänen korkeatasoinen elämäntyönsä. Se, että Leskinen oli alkoholisti, tulee näkyväksi, mutta asialla ei piehtaroida.
Musikaali nostaa parrasvaloihin olennaisimman. Juice Leskinen oli kielellisesti ainutlaatuinen lahjakkuus. Hän viljeli ilmaisussaan erittäin rehevää suomea.
Juice Leskinen oli lukutoukka. Hän arvosti muiden tuotantoa, mutta tiesi omankin lahjakkuutensa sanan taitajana.
Viidestoista yö -musikaalia seuratessa mieleeni palautui, miten ahkera ja tuottelias kirjoittaja ja artisti Juice olikaan.
Ensi-iltaa oli seuraamassa jo kunniakkaan muusikon uran tehnyt pispalalainen Mikko Alatalo, joka nähdään myös Erik Kraemerin esittämänä hahmona musikaalissa. Kraemer oli äänellisesti, olemukseltaan ja eleiltään kuin nuori Mikko Alatalo. Kraemer teki roolityöskentelyllään tiettäväksi, että hän on jatkossakin varteenotettava tekijä musikaalimaailmassa.
Leskisen ja Alatalon kumppanuus kertoo omaa kieltään siitä, miten sydämellinen ystävä Juice oli monelle. Leskistä onkin jossakin yhteydessä kuvattu laumanjohtajaksi. Sellainen hän oli ja sellaisena hänet nytkin esitellään.
Musikaalissa vilahtavat myös Martti Syrjä, Harri Rinne, Ismo Alanko, Puntti Valtonen sekä Anssi Tikanmäki.
Rockmusiikin isähahmo keskiössä
Ohjaaja Petri Lairikko on pidättäytynyt tiukasti siinä, että musikaalin keskiössä on nimi- ja päähenkilö Juice Leskinen.
Lairikon ohjaukselliset ratkaisut alleviivaavat Leskisen ainutkertaista persoonaa ja hänen suurenmoista lahjakkuuttaan.
Ohjaaja marssittaa estradille valovoimaisen ja karismaattisen taiteilijan, joka ammensi elinvoimansa arjesta.
Pikkuruinen ylioppilastalon näyttämö tarjoaa vastakohdan suurelle suomalaiselle, jonka elämäntyö siirtyy musiikkina ja kirjallisuutensa sukupolvelta sukupolvelle. Juice Leskisen työ on kansallisomaisuutta arvokkaimmasta päästä.
On arvokasta, että nimenomaan Juice Leskiselle rakkaassa Mansessa kunnioitetaan ja muistetaan Los Coitus Interruptus -yhtyeen perustajaa, monipuolisella taiteellaan suomalaista kulttuurielämää rikastuttanutta neroa.
Lairikon ohjaus päättää musikaalin kansallistunnetta kohottavaan huipennukseen, jonka Juice omaksui esiintymisissään tavaramerkikseen. Älykäs oivallus Viidestoista yö -musikaalillekin.
MATTI PULKKINEN
