Näytelmäkirjailija David Mametin Karvas pala (Bitter Wheat) -näytelmän pohjosmaisessa kantaesityksessä tiistai-iltana Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä ajatuksiini kiirehti Muumien Niiskuneiti ja hänen legendaarinen lausahduksensa ”paatunut rikollinen”. Tässä näytelmässä ei jää yksikään ongelma piiloon maton alle. Rahasta on tullut jumalan korvike. Narsisti viettää rahajuhlaa. Seksi on pakkomielle. Ihmisillä pyyhkäistään persettä. Aggressiivisuus on tuhoaseena kanssaihmisten henkisessä ja ruumiillisessa vahingoittamisessa. Paatuneisuuden ilmentymänä nähdään näyttelijä Aimo Räsänen, jonka teatteriyleisö muistaa tämän roolityön jälkeen aikaisempia näyttöjä monipuolisempana taiteilijana.
Karvas pala ei päästä esittäjiään eikä katsojiaan helpolla.
Jos joku ei ole tiennyt, minkälainen hirmu narsisti tai aggression riivaama ihminen on, niin katsoessaan yhdysvaltalaisen näytelmäkirjailijan teoksen on varmasti kartalla ihmisluonnon pimeistä ilmentymistä.
Tampereen Työväen Teatteri on ollut sukkela, kun se on taistellut maailmalla kiitosta ajankohtaisuudestaan ja suorapuheisuudestaan saaneen näytelmän esitysoikeudet Suomeen ja vielä periferiaan Tampereelle. Täällä juhlittiin ensi-illassa maailmanteoksen Pohjoismaiden kantaesitystä.
Suomessa arvostetaan perinteisesti teatteria, joka pitää ohjelmistossaan yhteiskunnallista keskustelua herättäviä näytelmiä. Teatterinjohtaja Otso Kautto on luvannut, että perinteikäs kansallisnäyttämön arvoa ja asemaa kantava Tampereen Työväen Teatteri elää ajassa. Karvas pala -näytelmä jos mikä herättää ihmiset tunnistamaan länsimaiseen elämäntapaan ja kulttuuriin pesiytyneet paheet.
Karvas pala tarvitsee väkevän sanomansa takaajiksi näyttelijät, jotka ovat alansa kovia ammattilaisia. Tampereen Työväen Teatterin taiteellisesta henkilöstöstä löytyy konkarit, joiden psyykkinen ja fyysinen kestävyys kantavat, kun helvetti on valloillaan. Moniarvoisessa ja -kulttuurisessa yhteiskunnassa on sivistynyttä turvautua ulkomaalaistaustaisiin näyttelijöihin.
Moni kysyy, kerääkö Karvas pala -näytelmä esitys esitykseltä Eino Salmelaisen näyttämön täyteen katsojia, onko salin täyttöaste taloudellisesti kestävä. On luultavaa, että juuri tämä näytelmä jakaa ihmiset mustavalkoisesti tykkääjiin ja vieroksujiin. Tampereen Työväen Teatterin ohjelmasta vastaavat saavat kuitata aikaan: ”Tulipahan kerran kukittua”.
Teatterillisesti parasta A-luokkaa
Tampereen Työväen Teatterin Karvas pala -näytelmä on teatterillisesti ja taiteellisesti täysosuma, napakymppi.
Täysipainoinen ja vaikuttava näytelmä syntyy, kun sen tekijöinä on näkemyksellinen ja asialleen omistautunut tiimi.
David Mametin vuolaasti kiitellyn tekstin on suomentanut Michael Baran. Hän on kunnostautunut maassamme arvostettuna näytelmäkirjailijana, dramaturgina ja teatterinohjaajana. Miehen laaja kokeneisuus ja näkemyksellisyys ovatkin silta hänen herkulliseen sananviljelyynsä käännöstyössä. Pysähdyin useamman kerran esityksen aikana makustelemaan sana- ja ilmaisuvalintoja, jotka ovat neroudessaan herkullisia tänä kielen köyhtymisen aikana.
Ohjaaja Milko Lehdon ansioksi muodostuu hänen pidättäytymisensä vakavuudessa, kun esillä on kovin arkoja ja kipeitä asioita. Käsikirjoitushan mahdollistaisi vaikka minkälaiset seksistiset irrottelut. Lehdon ratkaisuissa ei heitetä läppää halpamaisin keinoin. Ohjaus tukee vakavien ongelmien perusteellista karsimista.
Kun näytelmän teksti on raju, on puitteidenkin oltava vahvat. Janne Siltavuoren johdolla valmistettu lavastus tukee kylmää rahanvaltaa ja sydämettömiksi patsaiksi kovettuneita ihmisiä.
Paula Varis on pukenut roolihahmot heidän persooniensa mukaisesti. Vaatteet kuvaavat aatteita.
Valosuunnittelu on 2020-luvun vallitsevaan trendiin verrattuna huomiota herättävän maltillinen. Tämä on kiitos, ei moite.
Aimo Räsänen pääsee eroon pehmoroolien lujasta otteesta
Jos Tampereen Työväen Teatterin näyttelijäkunnassa ei olisi savolaistaustaista Aimo Räsästä, niin kenet teatteri olisi laittanut Barney Feinin erittäin vaativaan rooliin!
Karvas pala tuli Räsäsen kannalta kreivin aikaan TTT:een. Suuri yleisö on oppinut näkemään Räsäsen hellyttävissä pehmorooleissa. Barney Feinin osassa tarvitaan sananmukaisesti munaa, jota raamikasrakenteinen näyttelijä käytti luontevasti asemansa ja valtansa symbolina.
Roolissaan Räsänen näyttäytyy kovana, paatuneena, sydämettömänä ja tunteettomana elokuva-alan kuninkaana. Hänen aatteensa ja vaatteensa ovat maalliset rikkaudet ja elämäntapojen tuoma lihavuus. Falloksensa ympärille maailmansa kutistava herra ei jahtaa orgasmia, vaan hän tyynnyttää runkkailulla ja kalunsa imettämisellä omaa ahdistustaan, turhautumistaan ja levottomuuttaan. Barney Fein on seksiriippuvainen. Hän ei kykene lopettamaan pakkomielteitään, vaikka tietää vaarantavansa terveytensä, lähisuhteensa, vapautensa sekä uransa.
Räsäsen esittämä Fein suorittaa elämäänsä. Hän viettää rahajuhlaa. Narsistina hän ei ole koskaan väärässä.
Missä on inhimillinen elämä? Tämä näytelmä opettaa ansiokkaasti, että suhde rahaan ja maalliseen valtaan kuuluu henkisen tien suuriin haasteisiin. Niistä selvitään tai niihin kompastutaan.
Räsäsellä on nyt vahva näyttö väkevästä luonnenäyttelemisestä. Hänen aggressionsa on paikoitellen jopa pelottavan todellista.
Suvi-Sini Peltola tekee vaikuttavan roolin
Sondran roolissa oleva Suvi-Sini Peltola ansaitsee ison kiitoksen suorituksestaan.
Barney Feinin luottohenkilönä, oikeana kätenä työskentelevä Sondra on uskollisuuden puhdasoppinen ilmentymä. Tämän lojaliteetin Peltola tulkitsee uskottavasti ja vakuuttavasti.
Peltola tuo roolityössään taitavasti esille inhimillisiä piirteitä ja tunteita. Hän tunnistaa oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan.
Korkeatasoinen draama sisältää toimintaa ja vuoropuhelua. Peltola on juuri sellainen generaattori, joka uskollisen sihteerin lujuudella palvelee herraansa viimeiseen asti, mutta hänellä on myös sielunsivistystä, jonka turvin hän luovii karikoiden ohi.
Peltolan esittämä Sondra tietää rahan vallan, mutta hän ei siitä sokaistu.
Yuko Takeda ja Joes Teka tuovat uskottavuutta
Karvas pala -näytelmä marssittaa silmiemme eteen ihmisyyden nurean puolen. Sen miten ihminen joutuu tahtomattaan henkisen tai ruumiillisen ahdistelun ja väkivallan kohteeksi.
Japanilaissyntyinen Yuko Takeda tekee Yung Kim Lin roolin ja Uusi päivä -televisiosarjasta tuttu Joes Teka nähdään Charles Arthur Brownina.
Takeda ja Teka lujittavat tämän näytelmän sanomaa siitä, että ihmisarvo on jakamaton.
Heidän osaamisensa tai paremminkin luontevuutensa ei vakuuta täydellisesti.
MATTI PULKKINEN
