Soppeensydämessä asuvat Irja Ahl ja Leila Huvi kaipaisivat arkensa keskelle ihmistä tai ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa tai käydä vaikka kaupoilla. Naiset sanovat tuntevansa yksinäisyyttä, sillä vierailijoita käy harvakseltaan.
80-vuotias Leila Huvi jäi leskeksi jo 50 vuotta sitten. Itsekseen elämiseen tottui, mutta vanhuuden ja erilaisten vaivojen myötä liikkuminen kodin ulkopuolella on vähentynyt nolliin. Käytännössä Huvi ei pääse kerrostalosta ulos raittiiseen ilmaan, ellei hänellä ole jotakuta apunaan.
– Kävelyni on niin huonoa, etten pääse oikein liikkumaan kuin kämppäni ja tämän yhteisen oleskelutilan väliä. Olo tulee aika tylsäksi, kun ei pääse muualle, sisätiloissa rollaattorilla kulkeva Huvi harmittelee.
Naisen apurina käy noin kolmen viikon välein yksi tuttava, mutta muita tuttuja on piipahtanut viimeksi joulun pyhinä.
– Seurakunnan ystäväpalvelun kautta sain aikoinaan yhden kivan likan kaveriksi, mutta kun hän sai töitä muualta, loppuivat käynnit.
Ketään ei välttämättä käy viikkoihin
Samassa Soppeensydämen yhteisasumisyksikössä asuva Irja Ahl harmittelee niin ikään arjen hiljaisuutta. Nainen kaipaisi elämäänsä esimerkiksi kulttuuria, mutta rollaattorilla liikkuminen kodin ulkopuolella tuntuu haasteelliselta ilman apua.
– Elämäni on aika telkkarivetoista. Katselen sieltä kaikenlaista, mutta mielelläni kävisin vaikka elokuvissa ja teatterissa kodin ulkopuolella, jos joku lähtisi kanssani, hän kertoo.
Ahlilla asuu lapsia niin Takamaalla, Tampereella kuin Lempäälässäkin, mutta hänen mukaansa omaisilla on omat kiireensä arjessa.
– Voi olla parikin viikkoa, että kukaan ei käy tai sitten kaikki käyvät kerralla. Ja kyllähän minä sen ymmärrän että on työt ja kaikki, mutta välillä tunnen oloni ulkoistetuksi, hän sanoo.
Lukemista, ulkoilua, seurustelua
Huvin ja Ahlin mukaan moni vanhus saattaa kokea olonsa yksinäiseksi, mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen. He kuitenkin uskaltavat.
– Vaikka me asummekin tässä toistemme naapureina, tapaamme toisia asukkaita yleensä klo 14 kahvilla. Elämämme on pitkälti täällä neljän seinän sisässä, niin käyhän se arki tylsäksi, Huvi toteaa.
Millaista apua ja viriketä he sitten kaipaisivat arkeensa?
– Olisi kiva päästä joskus vaikka tuonne Kauppakeskus Eloon. Sotetaksilla sinne pääsisi, mutta tarvitsen kaverin mukaan. Pitäisi joskus ostaa joitakin uusia vaatteita. Ja ihan seurustelu tai ulkoilutuskin kelpaisivat, Huvi selittää.
– Tykkäisin, jos joku kävisi täällä yhteisissä tiloissa lukemassa meille vaikkapa jotakin hyvää kirjaa. Tai esittämässä musiikka. Kyllä meille kelpaa kaikki, Ahl lisää.
Olisitko sinä innostunut ryhtymään Irjan ja Leilan kaveriksi tai viihdyttämään Soppeensydämen asukkaita? Lisätietoja antaa Lähitorin ohjaaja Marja Myllymäki p. 040 1334 845.
