1700-luvun puoliväliin tultaessa Teivaalan kartanossa Ylöjärvellä oli veroluettelojen mukaan ollut jo kymmenkunta eri omistajasukua. Vuonna 1744 entinen rykmentin välskäri Conrad Becker tuli ja osti Teivaalan Detlof Essbjörniltä. Teivaala säilyi tämän jälkeen saman suvun omistuksessa neljän sukupolven ajan.
Conrad Becker ehti isännöidä kartanoa 12 vuotta ennen kuolemaansa. Hänen poikansa Johan Wilhelm johti isännyyttä vuoteen 1801 saakka. Johan Wilhelm Becker ajoi yhdessä emäseurakunnan kirkkoherran Walleniuksen Ylöjärvelle omaa kirkkoa. Lopulta vuonna 1779 kuningas Kustaa III allekirjoitti Peräkunnan kappeliseurakunnan perustamisasiakirjan.
Johan Wilhelmillä ja hänen vaimollaan Charlotta Roslingilla oli vain yksi lapsi, tytär Margareta Lovisa, joka meni naimisiin Keijärven Eerolan kartanon Nils Vidbomin kanssa.
Teivaalan isännyyttä jatkoi Johan Wilhelmin veljenpoika Adolf Wilhelm Becker, jonka titteli oli komissiomaanmittari. Hänellä ja hänen Perniössä syntyneellä vaimollaan Sara Eklöfillä oli kahdeksan lasta. Heistä vanhin, aikuisikään elänyt kapteeni Gabriel Wilhelm Julian, oli viimeinen Becker Teivaalan omistajana.
Gabriel Beckerin ja Christina Reuterskjöldin perheeseen syntyi Ylöjärvellä poika ja tytär. Vuonna 1837 isäntäpari päätti myydä Teivaalan Erik Anders Lilliebrunnille ja muuttaa Helsingin pitäjään. Siellä Malminkartanon puustellissa heille syntyi vielä poika Evert Gustaf Waldemar, josta oli tuleva Beckerin suvun kuuluisin jäsen.
Sotasaavutuksia ympäri maailmaa
Tämä Gabriel Beckerin ja Christina Reuterskjöldin nuorin poika Waldemar oli vasta neljän vuoden ikäinen, kun hänen isänsä Gabriel kuoli vuonna 1844. Suvun perinteitä kunnioittaen äiti pani poikansa Haminan kadettikouluun, josta tämä valmistui parhailla arvosanoilla paitsi käytöksestä.
Pienet ympyrät Helsingin varuskunnassa eivät vastanneet nuoren kornetin odotuksia, vaan Evert Gustaf Waldemar Becker lähti Pietariin jatko-opintoihin Konstantinin sotakouluun. Siellä hän solmi tärkeitä suhteita Venäjän hovin silmäätekeviin henkilöihin. Näiden ansiosta Becker pääsi sotimaan Marokkoon, josta palattuaan hän pääsi Pietarin sota-akatemiaan. Hän tutustui vuonna 1862 Pietarissa naimisissa olevaan upseerin vaimoon, jonka kanssa Becker lähti Amerikkaan. Becker julistettiin sotilaskarkuriksi.
Samaan aikaan Meksikossa käytiin sisällissotaa, johon Becker osallistui menestyksellisesti 1860-luvun alkuvuosina. Meksikossa hän tutustui Maria Consepcion nimiseen kaunottareen. He menivät naimisiin vuonna 1866 ja Becker kääntyi katoliseen uskoon.
Sodassa Evert Gustaf Waldemar Becker vangittiin ja tuomittiin kuolemaan mutta vapautettiin. Muutaman kuukauden avioliiton jälkeen hänen vaimonsa kuoli keuhkokuumeeseen ja Becker palasi Eurooppaan. Euroopassa hän liittyi paavi Pius IX:n henkivartiokaartiin.
Tämä vaihe ei kestänyt kauan, sillä jo vuonna 1869 hän liittyi Kreikan kuninkaan Georgios I:n armeijaan, jossa hän parhaansa mukaan yritti karkottaa turkkilaiset kristitystä Euroopasta. Tämä tuotti urhealle Beckerille arvonimen bey, joka tarkoittaa päällikköä. Jatkossa Becker käytti nimeä Becker-Bey tai Becker-Bej tai jopa kaksoisnimeä Becker-Reuterskiöld äitinsä sukunimen mukaan.
Seuraavaksi Evert Gustaf Waldemar Becker muutti Serbiaan toimiakseen maan sotaministerin apuna Serbian armeijan uudistamisessa. Serbiassa hän nousi sotilasuransa korkeimpaan arvoon everstiluutnantiksi. Sotaseikkailut saivat tämän jälkeen jäädä, kun Becker-Bey ryhtyi ranskalaisen L´Estafette-lehden kansainvälisen politiikan asiantuntijaksi. Näissä kirjoituksissaa hän ennusti jo vuonna 1880 Suomen itsenäistyvän Venäjästä. Näihin ajatuksiin monet suomalaiset, kuten erityisesti J.V. Snellman, eivät uskoneet.
Waldemar Becker-Bey tapasi eräällä Balkanille suunnatulla lehtimiesmatkalla toisen vaimonsa. Hänet vihittiin vuonna 1889 kreikkalaisen pankkiirinlesken Angela Calvocoressin kanssa ja pari muutti Napoliin. Waldemar Becker-Bey kuoli Italiassa vuonna 1907 ja hänen vaimonsa Angela vuonna 1929. Molempien uurnat tuotiin Suomeen. Heidän huomattavan näyttävä graniittipaasi seisoo Helsingin Hietaniemen hautausmaan katolisella puolella.
TORBJÖRN NIKUS
