“Jos ei jouluna ole lunta, voiko pukki silloin tullakaan?”
Joskus mietittiin, voiko pukki tulla, vaikkei olisikaan lunta. Nykyään kysymys kuulostaa suorastaan hupsulta. Pukki saapuu Etelä-Suomeen ja lapset saavat lahjansa säästä riippumatta.
Musta joulu. Vähälumisempi talvi. Tavanomaista, tavanomaisempaa, yleistä. Lumettomuus ja plusasteet ovat Etelä-Suomessa yhä yleisempi talvisää pakkasten sijaan. Talvi lyhenee kummastakin päästä. Se on harmillista eläimille, luonnolle ja rakennuksille sekä ihmisille, jotka pitävät talvesta. Kuten minulle.
Ajatukseni ovat kuitenkin jo muuttuneet. Uusi kansantauti on tarttumassa minuunkin. Ennen en ymmärtänyt lainkaan, miten joku ei voinut pitää talvesta, tuosta valkoisesta ja ihanasta vuodenajasta. Jo muutamasta pakkasasteesta maristiin. Nykyään ymmärrän heitä jo paremmin. Talvikammo on leviävä kansantauti. Kukapa pitäisi pimeästä ja synkästä vuodenajasta, jolloin ei sada kuin vettä ja räntää.
Mielikuvat talvesta eivät ole enää automaattisesti “Winter Wonderlandin” kaltaisia unelmia valkoisine puineen ja aurinkoisine pakkaspäivineen. Talven kauneus on unohtumassa. Nykyään se tuo meille mieleen pikemminkin veden, rännän ja loskan. Ikävyyden, rumuuden ja synkkyyden. Talvea ei kaivata. Sen toivotaan vain vaihtuvan nopeasti kesäksi. Me vieraannumme talvesta, koska talvi ei ole enää talvi.
Kokonaisuudessaan käsite “talvi” on muuttumassa. Talven alkuperäinen merkitys vuodenaikaa tarkoittavana, säätä kuvailevana, sanana menettää merkityksensä, koska kyseiset säät ovat katoamassa. Tulevaisuudessa sana viittaa pikemminkin vain yhteen ajanjaksoon neljästä eri vuodenajasta, jolloin on joskus ollut talvista.
Voidaan puhua, että talvella aloitan uuden harrastuksen. Viime talvena ostin uuden auton. Ajanjakso sijoittuu jonnekin joulukuun ja helmikuun väliselle ajalle. Se ei sisällä ajatuksia kylmyydestä ja hiihtokeleistä.
Tuleville sukupolville, lapsilleni, voin kenties kertoa tästä talvi-sanan historiasta. Miten joskus on ollut valkoista kultaa, jossa pystyi leikkimään likaantumatta. Talvi oli muutakin kuin pimeyttä ja vettä. Se on joskus ollut erillinen vuodenaika, joka erottui syksystä. Silloin piti pukea paljon vaatteita päälle. Ulkona oli vähän kuin olisi ollut pakastimessa.
Voin jatkaa suullisena perimätietona lumileikkejä: miten tehdään lumienkeli, lasketaan pulkkamäkeä, hiihdetään, tehdään lumiukko. Mikä on potkukelkka. Kenties tulevaisuudessa Leo-leikkimaa on muunnettu myös talviversioksi. Mitä sinä haluaisit lapsesi tietävän talvesta?
Onneksi maamme on pitkä. Pohjoisessa voimme kokea oikean talven, mihin kotona ei aina ole mahdollisuutta. Etelä-Suomessa valkoista talvea ei kenties joskus ole enää lainkaan, mutta haluan uskoa, että myös tulevaisuudessa lumi valaisee pimeää vuodenaikaamme.
Miten käy, jos lumi ei pelasta pimeydeltä? Lisääntyvätkö myös pimeät ajatukset? Tuleeko talvesta vain katoava muisto?
ELINA RAUTANEN
