Asuntilassa asuva Hanna Granroth käy ryhmäliikuntatunneilla 4-5 kertaa viikossa. Liikunta auttaa MS-tautiin, mutta ei poista väsymystä: ”Nukun pahimmillaan 4 tunnin päikkärit. Yöllä nukun 10 tuntia.”
Kun Hanna Granroth, 36, oli teini-ikäinen, hän alkoi kärsiä erikoisista vaivoista. Kädet tärisivät, häntä väsytti kovasti ja näköhermossa oli tulehdus, joka aiheutti kaksoiskuvia.
Granroth sai MS-tautidiagnoosin 16-vuotiaana ja oli helpottunut, kun oireille löytyi syy.
– Selvisi, että minulla oli sairaus, enkä ollut hullu.
– Vanhemmille diagnoosi oli vaikea. Perhetutullamme oli MS-tauti ja hän oli huonossa kunnossa.
Biologinen lääke auttaa
Granroth sairastaa MS-taudin yleisintä muotoa, aaltomaisesti etenevää MS-tautia. Siihen kuuluu pahenemisvaiheita, joista on kuitenkin mahdollisuus palautua vaihetta edeltävään kuntoon.
Alussa pahenemisvaiheita oli jopa 2–3 kuukauden välein, mutta sitten vaiheiden väli piteni ja elämänlaatu parani. Granroth saa kuukauden välein suoneen biologista lääkettä.
Viimeksi Granrothilla oli pahenemisvaihe viime vuoden heinäkuussa. Pahenemisvaiheet ovat Granrothille aina vaikeita niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Pahenemisvaihe tarkoitti Granrothille muun muassa sitä, että hän joutui liikkumaan kodin ulkopuolella puolen vuoden ajan pyörätuolilla tai rollaattorilla.
”Liikunta on työtäni”
Apuvälineiden käyttöä on vaikea uskoa, kun näkee nyt Granrothin salilla: hän näyttää päälle päin terveeltä ja pystyy osallistumaan ryhmäliikuntatunnille 4-5 kertaa viikossa.
– Ajattelen, että tämä on minun työtäni. Pidän itsestäni huolta, kertoo sairaseläkkeellä oleva Granroth.
Granroth harrastaa nykyisin ahkerasti liikuntaa lääkäriinsä kehotuksesta. Liikunta auttaa MS-tautiin: treenatut lihakset ja hyvä kunto auttavat palautumaan pahenemisvaiheesta tavallista nopeammin.
Tieto tästä riittää Granrothille motivaatioksi ja hän haluaa muistuttaa muitakin MS-tautia sairastavia liikunnan hyödyistä, vaikka liikkuminen onkin monelle vaikeaa.
– Tiedän, että jos pahenemisvaihe iskee, en välttämättä jää pyörätuoliin.
Lyhyellä tähtäimellä liikunta vaatii veronsa myös Granrothilta.
Fatiikkia ja muistiongelmia
MS-tauti aiheuttaa hermosolujen tuhoutumista, mikä näkyy Hanna Granrothin tapauksessa 8 plakkina aivoissa ja kahtena plakkina selkärangassa.
Plakit aiheuttavat perheenäidille muun muassa muistiongelmia.
– Minulla on usein asiat hukassa ja ajatukseni karkaa. Teen muistilistoja puhelimeen. Tosin hukkaan puhelimeni montaa kertaa päivässä…
Toinen suurin oire on kova uupumus, fatiikki, joka ei helpota nukkumallakaan.
Liikunta väsyttää Granrothia, mutta toisaalta hän olisi väsynyt muutenkin.
– En toivu liikunnasta kovin nopeasti. Loppupäivänä en pysty tekemään oikein mitään.
– Pahimmillaan nukun 4 tunnin päikkärit. Yöllä nukun 10 tuntia.
Tanssi sujui ennen kävelyä
Hanna Granroth aloitti ahkeran salilla käymisen kolme vuotta sitten.
Granroth pitää musiikista ja tanssimisesta, mikä auttaa liikkumista.
Kun Granroth aloitti Lavis-tunneilla käymisen puolitoista vuotta sitten, tanssiminen sujui hyvin, vaikka hän ei pystynyt kunnolla kävelemään. Lopulta myös kävely löytyi uudelleen.
– Nykyisin saan maitohappotuntemuksia lihaksiini, kun taas aiemmin minulta saattoi mennä jalat alta. Nyt on ihanaa tuntea lihaksensa.
Liikunnan ”sivuvaikutuksena” Granroth on myös laihtunut vuodessa 17 kiloa.
Avustaja auttaa kaupassa
Tämän haastattelun jälkeen Granroth menee vielä kauppaan avustajansa kanssa. Hänellä on avustaja käytössään 60 tunnin ajan kuussa.
– Avustajan avulla saan pyöritettyä kotielämää ja pystyn pitämään itsestäni huolta. Muuten se ei onnistuisi. Avustaja avustaa minua kotitöissä ja auttaa salilla ja kaupassa, kun ajatukset eivät pysy kasassa.
Granrothilla on yksi lapsi, poika.
– Olisin halunnut isomman perheen, mutta sairauden takia meillä ei ole enempää lapsia. Elämän realiteetit tulivat vastaan. Synnytys on keholle rankka, eikä miehellekään olisi reilua, että synnytyksen aiheuttaman taudin pahenemisen vuoksi hän joutuisi omaishoitajaksi sekä hoitamaan lapset yksin.
