Pyhän apostoli Andreas Ensinkutsutun muistopäivänä 14. joulukuuta tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun neljä ensimmäistä jälleenrakentajamunkkia ja kaksi noviisia rantautuivat Laatokalla Valamon saarelle ja aloittivat vuosisataisen ortodoksisen luostarin jälleenrakentamisen. Yksi näistä Jumalan puutarhan henkiinherättäjistä on igumeni Fotij, jonka mukaan veljet luottivat Jeesuksen sanoihin: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo pitää Laatokan Valamon ripeätä nousua ja kukoistusta Venäjän ortodoksisen kirkon voittona. Uuden Valamon igumeni, arkkimandriitta Sergei iloitsee luostareiden tiiviistä suhteesta. – Meidän on oltava kiitollisia siitä, että venäläiset itse ovat kunnostaneet luostarin, jonka he itse viime sodista alkaen tuhosivat.
”Siunaa ja varjele Herra Valamo kaunoinen. Anna auringon paistaa ylitse saaren sen. Varjele myrskyöistä, suojaa pahuuden töistä. Aurinkos’ paistaa anna saarelle Valamon”, sanoittaja ja säveltäjä Aili Runne riimittelee Anna auringon paistaa saarelle Valamon -laulussaan. Se kuuluu tekijänsä Valamon ja Laatokan sarjaan.
Igumeni Fotij, 58, henkii jumalallista pyhyyttä ja taivaallista rauhaa. Pappismunkki tekee ristinmerkin, kumartaa ja suutelee Pyhittäjäisien Sergei ja Herman Valamolaisten ikonia.
Pappismunkki Fotij muistaa piiruntarkasti vuoden 1989 joulukuun 14. päivän sysipimeän illan, jolloin hän sekä pappismunkit Herontii, Serafim ja Varsonofii, munkki Vissarion sekä noviisit Leonid ja Vadim rantautuivat Valamon saarelle herättämään henkiin vuosisataisen Karjalan valistajien Sergei ja Herman Valamolaisten perustaman luostarin.
– Kolmessa vuosikymmenessä on tapahtunut suuri Jumalan ihme. Raunioituneesta ja rappeutuneesta Jumalan puutarhasta on tullut elävä rukouksen, jumalanpalvelemisen, kilvoittelun ja Jumalan valtakunnan rakentamisen paikka, igumeni Fotij siunaa.
– Laatokan Valamon luostarin veljestö on tehnyt siunattua työtä uskonnon, uskontokunnan ja Venäjän ortodoksisen kirkon hyväksi. Siitä on tullut maamme uusi hengellinen keskus, igumeni Fotij kiittää Jumalaa.
Jälleenrakentamisen tuoman kokemuksen syvällä rintaäänellä igumeni Fotij linjaa, miten Jumalan puutarha kukoistaa ja säteilee siunausta ympäristöönsä.
– On tärkeää huomata, että uudistukset ja nykyaikaistamiset ovat tuhoisia luostareille. Ne johdattavat hengelliseen romahdukseen, hävitykseen ja eripuraan, hän sanoo.
Pimeydestä valoon
Igumeni Fotij korostaa, etteivät jälleenrakentajamunkit ja -noviisit kokeneet missään vaiheessa olevansa mahdottoman tehtävän edessä, vakka laaja pääluostari sekä lukuisat skiitat olivat syvässä alennustilassa.
– Teimme työtämme luottaen rakastavan Jumalan johdatukseen ja lakkaamattoman rukouksen voimaan, igumeni Fotij miettii.
– Aloitimme välittömästi, ensimmäisestä illasta lähtien, jumalanpalveluksien toimittamisen. Tieto jumalanpalveluselämän käynnistymisestä kiiri saaren asukkaiden keskuuteen, ja palvelukset alkoivat kerätä hiljentyjiä ja rukoilijoita, hän kertoo.
Igumeni Fotij’n mukaan luostarisaaren pimeys vaihtui varsin nopeasti kirkkaudeksi. Hengen valosta tuli majakka, joka ohjasi ihmisiä.
– Ei ollut sattumaa, että arvaamaton Laatokka tyyntyi juuri vuoden 1989 joulukuun 14. päivän iltapuolella. Pidämme tuona päivänä Pyhän apostoli Andreaksen muistoa. Kalastajana toiminut ja Jeesuksen läheiseksi opetuslapseksi tullut Andreas rukoili meidän puolestamme. ”Ylistäkäämme Jumalan innoittamaa Andreasta hänen rohkeudestaan. Vapahtajan ensimmäinen apostoli ja Pietarin veli, toi veljensä Kristuksen luokse, ja hän huutaa meille: Tulkaa, me olemme löytäneet Hänet, jota maailma halajaa.” Andreaksen kontakin sanat muistuttavat olennaisesta, hän toteaa.
– Odotimme Pietarissa, silloisessa Leningradissa matkalle pääsyä kohti päämääräämme. Rukoilimme voimallisesti muutaman päivän ajan. Hetken koitettua siirryimme Käkisalmelle, joka oli saapuessamme sinne sadunhohtoisessa talvisen lumisessa asussaan. Toimitimme palveluksen Kaikkien pyhien kirkossa, joka on nykyisin Valamon luostarin Käkisalmen kaupunkiluostarin pyhäkkö. Käkisalmen satamasta lähdimme pienellä laivalla kohti noin 60 kilometrin päässä odottanutta luostaria. Jotkin Laatokan lahdet olivat jäässä. Vesimatka taittui kuitenkin turvallisesti.
– Laatokka oli harvinaisen levollinen, suorastaan tyyni.
Igumeni Fotij´n silmistä valuu onnenkyyneliä, kun hän kertoo kohokohdasta. Luostarin kellotornissa oli yksi kello, jolla he löivät 12 kertaa. Kumahdukset kaikuivat ympäristöön merkkinä siitä, että Laatokan Valamon 50-vuotinen hiljaiselo oli päättynyt.
– Meillä oli mukanamme alttarissa tarvittavat pyhät esineet ja uhrilahjat, ikoneja sekä lämpimiä vaatteita.
– Kun 15. päivän aamu valkeni, aurinko näyttäytyi kirkastaen pääluostarin. Kiitimme ja ylistimme Jumalaa.
Igumeni Fotij´n mukaan jokaisen uuden päivän tärkein tehtävä oli toimittaa jumalanpalvelukset.
– Luostari heräsi henkiin. Työ kantoi hedelmää, sillä kaikki tekivät kaikkea. Noudatimme alusta lähtien kaikessa tiukasti luostarisääntöä. Elämä virtasi temppeliin – tämä kantoi meitä.
– Jo ensimmäinen joulumme muodostui merkittäväksi hengelliseksi juhlaksi. Kristuksen valo loisti keskuudessamme. Valtaosa saaren tuolloisista 500 asukkaasta osallistui joulujumalanpalvelukseen. Seuraavana pääsiäisenä väkeä oli pääsiäisyön jumalanpalveluksessa monin verroin enemmän.
Edessä siunauksen vuodet
Nykyisin Laatokan Valamon luostarin Käkisalmen podvoria johtava igumeni Fotij on kiitollinen Jumalalle perinteikkään luostarin renessanssista.
Neuvostoajan hävityksen ja tuhon jäljiltä Jumalan puutarha on noussut uljaaseen kukoistukseen. Luostari on kohonnut Venäjän hengelliseksi keskukseksi, kuten patriarkka Kirill ja presidentti Vladimir Putin ovat julistaneet.
– Kun aloitimme luostaritoiminnan elvyttämisen, meitä oli kuusi asialleen uskoutunutta munkkia ja noviisia. Tällä hetkellä Valamon veljestöön kuuluu jo runsaat 220 jäsentä, igumeni Fotij iloitsee.
– Valamon luostarilla on edessään valoisa tulevaisuus. Kilvoittelu ja munkkius kiinnostaa aikamme miehiä. Luostariin hakeutuu koko ajan ihmisiä, jotka haluavat jättää maailman ja siirtyä Jumalan valtakunnan työhön. Siunattua on se, että munkkius ja luostarielämä kutsuu kaikkiin yhteiskunnallisiin luokkiin kuuluvia ihmisiä. Luostarissa ja veljestössä on tärkeitä kuuliaisuustehtäviä niin kädentaitajille kuin kirjanoppineille, igumeni Fotij korostaa.
Laatokan Valamon luostarin taloudenhoitajana toimiva munkki Jefrim ounastelee, että veljestö voi lähitulevaisuudessa kasvaa jopa 1500-jäseniseksi hengelliseksi yhteisöksi.
Munkki Jefrimin mukaan luostarin rakennukset ovat nyt hyvässä kunnossa.
Laatokan Valamo elää maa- ja metsätaloudesta sekä matkailusta.
– Kehitämme voimakkaasti maa- ja metsätalouttamme. Olemme saaneet Suomesta arvokasta apua molempien peruselinkeinojen kehittämiseen, talousvastuullinen kiittää.
– Pyhiinvaeltajien ja turistien määrä on voimakkaassa kasvussa, ja olemme saaneet majoituskapasiteettimme hyvälle tasolle. Pääsesonki on kesällä. Luostarimme on Laatokan saarella kuitenkin säiden armoilla, munkki Jefrim muistuttaa.
Voitto Venäjän kirkolle
Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo on osallistunut kolme vuosikymmentä sitten niin Laatokan Valamon luostarin kuin Käkisalmen podvorin jälleenrakentamiseen.
– Olen ollut talkoolaisena, kantanut lautoja, lankkuja ja parruja muiden työläisten joukossa. Minulla on lämpimät muistot 1980-luvun lopulta ja 1990-luvun alkuvuosilta, jolloin elämä alkoi palata Valamoon ja kaupunkiluostariin, arkkipiispa Leo muistelee.
Arkkipiispa Leo tervehtii suurella rakkaudella ja ilolla Laatokan Valamon jälleenrakentamisen 30. vuotta.
– Perinteikkään luostarin uusi tuleminen on merkittävä voitto Venäjän ortodoksiselle kirkolle, hän tiivistää.
– On suuri riemu, että venäläiset ovat nostaneet Karjalan alueella niin henkistä kuin aineellistakin hyvinvointia.
– Venäjällä on tapahtunut paljon myönteisiä asioita kirkon piirissä. Luostareita on jälleenrakennettu. Hiippakuntia ja seurakuntia on perustettu. Kokonaiskuva on myönteinen.
Arkkipiispa korostaa Vanhan Valamon olevan olennainen osa Suomen ja maamme ortodoksisen kirkon historiaa.
– Laatokan Valamo ja Uusi Valamo Heinävedellä muodostavan sillan, joka on merkityksellinen yhdysside Suomen ortodoksisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon välillä.
– Luostareiden veljestöt ovat läheisissä ja tiiviissä yhteyksissä koko ajan. Uusi Valamo on auttanut auliisti Laatokan Valamon jälleenrakentajia ja entisöitsijöitä. Yhteistyö on rakentavaa ja kattavaa. Uudesta Valamosta on käytetty naapurissa ja lainattu sinne venäläisille rakkaita ikoneja ja taideaarteita.
– Meidän on syytä muistaa, että Karjalan alueella on monta merkittävää luostaria, jotka ovat saaneet uuden elämän. Niiden joukossa ovat esimerkiksi meille suomalaisille rakkaat Konevitsa ja Lintula.
Rukouselämä ei ole lakannut
– Kaikesta tärkeintä vuosisataisen Valamon luostarin historiassa on se, että luostarin rukous- ja jumalanpalveluselämä on jatkunut vuosisadasta toiseen keskeytymättä. Silloinkin, kun vanha pääluostari on tuhottu, munkkien luostarielämä on jatkunut muualla, kuten nytkin Suomen Valamon luostarissa Heinävedellä, igumeni, arkkimandriitta Sergei sanoo.
Uutta Valamoa johtava igumeni Sergei muistuttaa, että tulevana vuonna vietetään Valamon luostarin Heinävedellä toimimisen 80-vuotisjuhlaa.
Igumeni Sergein mukaan Laatokan Valamon ja Uuden Valamon yhteistyöstä kertoo parhaiten Valamo – 200 vuotta venäläisessä taiteessa -näyttely, joka on parhaillaan esillä Pietarissa Venäläisen taiteen museossa Mikaelin linnassa. Näyttely on avoinna 13. tammikuuta 2020 saakka.
– Otamme Laatokan Valamon jälleenrakentamisen juhlintaan osaa lainaamalla taideteoksiamme ainutkertaiseen ja historialliseen näyttelyyn. Laatokan Valamon igumeni, piispa Pankrati totesikin näyttelyn marraskuisissa avajaisissa, että ilman Suomen Valamosta tulleita teoksia näyttelyä ei olisi voitu toteuttaa. Tällä venäläisten mestaritaiteilijoiden Valamo-töitä esittelevällä ripustuksella me juhlistamme Laatokan Valamon juhlavuotta, igumeni Sergei sanoo.
Igumeni Sergei iloitsee myönteisestä vastaanotosta, jonka Valamo – 200 vuotta venäläisessä taiteessa -näyttely on jo saavuttanut.
– Näyttely kerää joka päivä paljon kävijöitä. Näyttelyvieraat antavat myönteistä, kiittävää palautetta. Huomionarvoista on, että Moskovasta on tullut vartavasten taideasiantuntijoita muun muassa Tretjakovin galleriasta tutustumaan näyttelyyn. He ovat antaneet ylistäviä lausuntoja ripustuksesta, hän kertoo.
– Meille on suuri ilo, että Laatokan Valamon luostari on jälleenrakennettu ja noussut raunioista ja rappiotilasta aivan uuteen kukoistukseen. Jokainen, joka on vieraillut Laatokan Valamossa silloin, kun sen pääkirkon ikkunat olivat rikki, seinämaalaukset tuhoutuneet ja linnut lentelivät kirkon sisällä ja näkee tämänpäiväisen kirkon kauneuden ja loiston, ei voi kuin olla kiitollinen, että venäläiset itse ovat kunnostaneet luostarin, jonka itse viime sodista alkaen tuhosivat. Sain olla vuonna 2005 mukana pääkirkon yläkirkon uudelleen vihkimisessä ja se oli hyvin liikuttava hetki, igumeni Sergei muistaa.
”Kirkkaina kimmelsi siellä kupolit kattojen. Laineet leikkiä lyöden saapuivat rantaan sen. Aavoilta ulapoilta, tietäen rannoilta noilta, satamaan löytää aina saarelta Valamon. Aikojen ajassa aallot hurjina joskus lyö. Ylle kauneimman päivän synkkä voi tulla yö. Kellot ei silloin soita, aamut Valamon koita. Taivaisiin laulut kanna saarelta Valamon.”
