Taas meni luottamus, nyt hallitukseen.
Kuolevaisista ihmisistähän sekin oli kokoonkyhätty. Kuten on nähty, ei taaskaan jaksettu tehdä yhteistyötä, yhtä vaalikautta. Mutta aina tarjoutuu uusia yrittäjiä laittamaan asioita kuntoon.
Jo odottaisi nöyrää, viisasta miestä, naista, joka sanoisi asian suoraan, etten minä tai me osata poistaa kaikkia maammekaan ongelmia, puhumattakaan poistamaan planeettamme murheita, kuten ruokkimaan sen 160 miljoonaa nälkäistä.
Joku kuitenkin ruokki aikoinaan 5 tuhatta muutamalla leivällä ja kalalla. Hän olisi jo silloin voinut laittaa pois itsevaltiaat, sortajat, mutta poistikin ensin kuoleman vallan, ja on nyt kuolematon, yhä elossa.
Hänen kiinnostuksena ihmiskuntaa kohtaan on säilynyt, huolimatta aikammekin erittäin alhaisesta kiinnostuksesta ja luottamuksesta Häneen.
Monet ovat ilmaisseet faktan, että Hän on ihmiskunnan ainoa toivo. Yhdyn siihen, mutta samalla tuen heitäkin, jotka edes yrittävät tehdä parhaansa toistenkin eteen, sinisin silmin, ehkä puhtain vaikuttimin, tuo on meidän jokaisen velvollisuutemme.
Kärsivällisyyttä, luottamusta! Ehkä työpaikat, rahat, terveys menee, ystävät kaikkoaa, mutta entä sitten? Kokemusta on kerätty – ja sitä vartenhan tänne on synnyttykin.
Tuomo Isokangas
