Joulu on edelleen vuoden hurjin kulutusjuhla, mutta yläkouluikäisten nuorten jututtaminen antaa toivoa siitä, että yltäkylläisyys olisi jo saavuttanut lakipisteensä. Tavaroiden sijaan lahjaksi halutaan antaa ja saada yhteistä aikaa.
Ylöjärven Yhtenäiskoulun yhdeksäsluokkalaiset Elsa Tabell ja Saana Sundvall vakuuttavat, että ainakin heidän perheissään joulukuusen alle kerättävät lahjavuoret ovat jo historiaa.
– Meidän perheessä on jo pitkään ollut periaatteena hankkia jokaiselle vain pari hyvälaatuista lahjaa sen sijaan, että annettaisiin toisillemme turhaa krääsää, jota ostetaan vaan ostamisen takia. Emme myöskään matkusta jouluna, vaan vietämme sen kotona, Elsa Tabell kertoo.
– Me vietämme sukujoulua tädin ja enon perheiden kanssa. Aikuiset eivät yleensä osta toisilleen lahjoja, ja itsekin olen saanut kolmena viime vuotena vain rahaa ja lahjakortteja, mikä on tosi hyvä juttu. Nyt, kun pikkuvelikin on jo 10-vuotias, eikä enää usko joulupukkiin, hänkin saa entistä vähemmän paketteja, Saana Sundvall jatkaa.
Serkuilleen Saana aikoo vielä antaa lahjapaketit, koska he ovat niin pieniä, että luulevat olleensa tuhmia, jos eivät saa lahjoja. Muovileluja hän ei kuitenkaan osta, vaan tuunaa jotain omista vanhoista tavaroistaan tai vaatteistaan.
Elsa kertoo muistavansa tärkeitä ihmisiä omatekoisilla lahjoilla. Hän maalaa taulun, kirjoittaa runon tai leipoo pipareita.
Nuoret sanovat, että heidän ikäisensä – ainakin he itse – arvostavat enemmän yhdessä tekemistä kuin materiaa.
– Kaikkein parhaita lahjoja ovat sellaiset, että tehdään yhdessä jotain, mistä jää hieno muisto. On paljon kivampi mennä yhdessä syömään, teatteriin tai vaikka pulkkamäkeen kuin ostaa toisilleen jotain turhaa. Muistot säilyvät pidempään kuin tavara, tytöt uskovat.
Jos jotain tavaralahjaa pitäisi toivoa, Elsa haluaisi kirjan, joka on kirjastossa jatkuvasti lainassa, Saana kengät, joita hän on himoinnut jo pitkään.
Entä jos ei ole enää lunta?
Ilmastonmuutoksesta on puhuttu niin kauan kuin yläkouluikäiset nuoret ovat olleet olemassa. Maapallon lämpenemistä käsiteltiin jo alakoulussa.
– Nyt yläasteella olen alkanut toden teolla ymmärtää ja ottaa itsekin selvää, mitä kaikkea ilmastonmuutos tarkoittaa, Saana kertoo.
– Ala-asteella ilmastonmuutos tuli puheeksi silloin tällöin, mutta nyt se näky kaikissa oppiaineissa. Eniten siihen viitataan tietysti kemian, fysiikan, maantiedon ja biologian tunneilla, mutta esimerkiksi elämänkatsomustiedossa puhutaan paljon ilmastonmuutoksesta, Elsa jatkaa.
Tytöt myöntävät, että välillä aihe ahdistaa. On vaikea kuvitella, millaisessa maailmassa he ja heidän lapsensa elävät aikuisuutensa.
– Välillä mietin, että onkohan 20 vuoden päästä enää ollenkaan lunta. Siitä tulee tosi surullinen mieli, sillä rakastan lunta, Elsa kertoo.
– On tosi epäreilua, että me nuoret emme saa esimerkiksi äänestämällä vaikuttaa nyt tehtäviin päätöksiin, vaikka me olemme kuitenkin ne, jotka joutuvat elämään niiden päätösten seurausten kanssa. Moni aikuinen tuntuu ajattelevan, että mitä väliä, kun itse en ole enää näkemässä katastrofia, Saana harmittelee.
He muistuttavat, että tärkeitä päätöksiä ja isoja toimia on tehtävä nyt. Siinä vaiheessa, kun he ovat päättävässä asemassa, on jo liian myöhäistä.
Varaa olla esimerkki
Nuoret tiedostavat hyvin sen, että suomalaisten teoilla ei ole paljonkaan suoraa vaikutusta ilmaston tilaan. Heidän mielestään on kuitenkin tärkeää näyttää esimerkkiä isommille ja kenties köyhemmille, kehittyville maille. Meillä kun olisi siihen varaa.
– On järkyttävää, että kun lokakuussa Helsingissä avattiin Mall of Triplaan puolalaisen pikamuotiketjun liikkeet, suomalaiset tekivät avajaisissa kansainvälisen ostoennätyksen. Missään muussa maassa ei ole myyty niin paljon ja niin nopeasti halpoja vaatteita kuin Suomessa, Saana hämmästelee.
– Totta kai isot maat ja kansainväliset yhtiöt ovat avainasemassa, mutta jos kaikki ajattelevat, että minun tekemisilläni ei ole mitään merkitystä, mikään ei muutu, Elsa täydentää.
Siinä missä aikuiset vielä nahistelevat, onko ilmastonmuutos ihmisen toiminnan syytä vai ei, nuoret ovat jo tarttuneet toimeen maapallon pelastamiseksi. Hei kulkevat kouluun ja harrastuksiin kävellen, pyörällä tai bussilla, kierrättävät ja ostavat vaatteensa käytettyinä.
– Kirpputorilta voi löytää tosi hyvälaatuisia ja vähän käytettyjä vaatteita murto-osalla alkuperäisestä hinnasta, tytöt kannustavat.
