Kirpputorit voivat edelleen hyvin. Voisi sanoa, että melkein aivan yhtä hyvin kuin 1990-luvun laman aikoihin. Tuolloin Suomen taloudellinen tilanne synnytti paljon. Nykyisin kirppareiden suosiossa on mukana myös retrohenkisyyttä, kaipuuta menneeseen.
Näinä superkulutuksen aikoina yhä useamman askeleet vievät kirpputorille. Kierrätystä suosiva ihminen on ekologinen ja rahaa säästävä. Kirpputorilla käyminen on kuin aarteen etsintää – vastaan voi tulla vaikka minkälaisia helmiä. Lisääntyneen vapaa-ajan myötä kirppiksellä käymisestä on tullut monelle myös mieluisa harrastus. Asiakkaiden ilmeistä näkee, milloin he ovat löytäneet aarteita. Olen kuullut kirpparin kassalla keskustelua, kun ihmiset ovat mielestään osuneet kultasuoneen – etsineet ja etsineet, ja nyt sen löytäneet.
Kirppareilla ei nykyisin juurikaan huomaa yhteiskunnassa vallitsevaa taloustilannetta. Asiakkaita on liikkeellä niin hyvinä kuin huonompina aikoina.
Tuleva joulun aika on taas kirpparilla kävijän juhla-aikaa. Ihmiset siivoavat kotejaan ja tyhjentävät sitä turhasta tavarasta. Kirpparien tavaran laatuun ja valikoimaan vaikuttaa se, että meillä kaikilla on erilainen maku ja käsitys hyvästä tavarasta ja sen merkityksestä. Toisen romu voi olla toisen aarre. Nykyisin myös monet Nettikirppikset ja Facebook-ryhmät ovat tuoneet uusia asiakkaita käytetyn tavaran kauppaan.
Kaverini pitää divaria Tampereella ja kyselin häneltä, että minkälaisista kirjoista divari on kiinnostunut maksamaan? Hän kertoi, että laatukirjallisuudesta, josta on otettu pieniä painoksia ja joita ei näy kauppojen hyllyillä. Esimerkiksi Keltainen kirjasto tai kirjan ensimmäiset painokset ja vielä tekijän omistuskirjoituksella, ovat haluttuja. Yleensä sellainen, mikä piti laittaa aikanaan roskiin, mutta jäi jostain syystä hävittämättä.
Entä mitä ei kannata tarjota? Esimerkiksi dekkarit, jännitys- ja viihdekirjallisuus, joista on aikoinaan otettu suuret painokset. Myös vanhat tietosanakirjat ja hakuteokset ovat menettäneet arvonsa internetin kulta-aikana. Sutatut, huonokuntoiset ja repaleiset kirjat, niitä ei kannata tarjota. Ystäväni mukaan kulta-aika divarissa oli 1980-luvulla, jolloin asiakkaita oli paljon. Suuret sukupolvet ostivat kirjoja, keräilymielessä. Nyt myös divarit myyvät valikoimaansa verkossa. Asiakas voi tehdä kirjaostoksia olohuoneessa, ja varsinaisissa kaupoissa käy vähemmän väkeä.
Täytyykin ryhtyä joulusiivoukseen ja viedä sitten ”turha” tavara ja kirjat kirppareille ja divareihin. Tästä urakasta voisi saada hieman lisää joulurahaa. Kun se syksyllä tullut veronpalautuskin tuli jo tuhlattua – divareihin ja kirppareille.
