Laittaessani kesävaatteita varastoon, huomasin kesäpaitani taskussa kortin. Ee oli lentoyhtiön etukortti. Se oli jäänyt sinne viime kesän lomamatkalta.
Laitoin kortin laatikossa olevaan peltirasiaan toisten korttien joukkoon. Samalla kiinnitin huomiota, kuinka paljon kaikenlaisia kortteja on vuosien saatossa tullut hankittua.
Pidän rahapussissani vain muutamaa etukorttia, joita käytän säännöllisesti. Muita etukorttejani pidän tuossa peltirasiassa ja otan mukaan vain silloin, kun tiedän tarvitsevani niitä.
Laskin kortit ja niitä oli 37 kappaletta. Ei sillä määrällä vielä Suomessa mitaleille pääse, mutta melkoinen määrä niitä toki itsellänikin on. Juttelin korttien määrästä työkaverilleni, mutta hän pisti minua selvästi paremmaksi. Hänellä oli 53 korttia.
Meidät ihmispolot on taidettu orjuuttaa salasanoilla ja korteilla. Ilman salasanaa ei pääse mihinkään, ei tietokoneelle eikä ohjelmasta toiseen. Kortilla ei voi maksaa kaupassa ostoksiaan, jos ei muista numerosarjaa, eli salasanaa. Pikkuostoksiin riittää, kun vilauttaa korttia kassalla. Siinä on kyllä jotakin epäilyttävää – vilauttelussa.
Vanhemmallakin ihmisellä pitäisi olla uusin maksukortti, vaikka tuleekin turhaa kulua vaihtaa kortti joka vuosi uuteen. Voitanko vilauttamalla etukorttia kaupan kassalla? Tämä ei varmaan täysin pidä paikkaansa, sillä todellisuudessa asiakkaat maksavat kanta-asiakasjärjestelmän ylläpidosta ruokakassin hinnassa.
Verkkokauppa se vasta melkoinen tivoli onkin. Siellä ei voi maksaa kuin korteilla. Salasanoja pitää olla paljon ja ne pitää muistaa. Ehkä yhdelläkin pärjää, jos ei osta paljon tai usein.
Verkkokauppaa ei tarvitse tietenkään pelätä, mutta varovainen pitää olla. Verkkokaupassa on omat hyvät puolensa ja etunsa. Silti kivijalkakauppoja on välillä kovasti ikävä.
Kävin jokin aika sitten ruokailemassa Tampereella ja maksaessani tarjoilija sanoi, että lataapa itsellesi Google Pay -sovellus meidän liikkeeseemme.
– Maksa siis kortilla normaaliin tapaan ja kassan palvelu rekisteröi ostoksesi automaattisesti. Sitten käytät korttia, kunnes ansaitset etukupongin. Sitten aktivoi heti ansaittu etukuponkisi, jolla saat rahaa takaisin, tarjoilija sanoi.
Varmaan ihan ok. Tuli vaan mieleen, että voisiko äskeisen vielä toistaa.
Vanhalle urheilijalle tämä nykyvauhti alkaa olla jo liian kovaa. En pysy mukana. Olenkohan ainoa? Tuskin.
Tietoa tulee valtavasti. Pitäisi pystyä poimimaan oleellinen itselle. Haastavaa on, koska korttien pin-koodit ja monet tarvittavat salasanat eivät tahdo pysyä mielessä nytkään.
Yritän kuitenkin olla rauhallinen ja huolestumatta. Uusi autuuden aika kyllä alkaa, kun kaikki kortit ja salasanat korvataan henkilökohtaisella EU-sirulla, joka napsaistaan meille korvalehteen kuin keltainen tunnistuslätkä kaikille lehmille. Sitä odotellessa.
