Kuningas Kustaa Vaasaa ja kruunun kroonista rahantarvetta on kiittäminen siitä, että Suomen talonpojista on tarkat luettelot vuodesta 1540 alkaen. Silloin laadittii Suomen ensimmäinen veroluettelo eli maakirja. Vuoden 1540 maakirjan mukaan Ylöjärvellä oli 20 kylää. Näistä kylistä osa on myöhemmin sulautunut naapurikyliin tai ne on liitetty Tampereeseen. Ylöjärven kylässä oli seitsemän taloa. Ne sijaitsivat pareittain Keijärven länsipuoleisen rannan tuntumassa.
Mikkola ja Äijälä
Eteläisin talopari oli Mikkola ja Äijälä. Mikkolan talo siirrettiin 1800-luvulla Äijälän naapurista muutama sata metriä etelään Kuruun ja Hämeenkyröön johtavien teiden risteyksen tuntumaan. Mikkolassa toimi kestikievari.
Vuonna 1834 syntynyt isäntä Antti tuli Mäkkylästä Mikkolaan vävyksi. Hän oli kunnalliselämässä hyvin aktiivinen. Hän oli muun muassa kunnallislautakunnan jäsen vuonna 1869 kunnan itsenäistyessä.
Mikkolasta ovat lähteneet maailmalle Messukylän pitkäaikainen rovasti Josef Grönberg ja professori J. J. Mikkola, jonka vaimo oli kirjailija Maila Talvio (ent. Maria Winter).
Mikkola oli saman suvun omistuksessa 1500-luvun lopulta siihen asti, kun se siirtyi Ylöjärven kunnan omistukseen 1900-luvun puolivälissä. Kalle Mikkolan vuonna 1910 rakentamassa päärakennuksessa toimii tällä hetkellä päiväkoti ja yläkerrassa on kaupungin vuokralaisena SPR:n Ylöjärven osasto.
Äijälä jaettiin 1800-luvun alussa Nummi-Äijälään ja Ala-Äijälään. Nummi-Äijälästä tuli osa Mikkolaa. Ala-Äijälään tuli vävyksi Elias Sorkka Pirkkalasta. Sorkka kuoli nuorena ja tila siirtyi hänen vanhimmalle tyttärelle ja hänen miehellensä Heikki Joosefinpojalle.
Elias Sorkan nuorempi tytär Loviisa oli naimisissa Otto Sjöstedtin kanssa, joka omisti Siukolan ja Loilan. Heikki Joosefinpoika kuoli jo vuonna 1856 ja Ala-Äijälä huutokaupattiin. Kirkkoväärti Abraham Pietilällä huusi tilan itsellensä. Seuraavana vuonna hän myi Ala-Äijälän eteenpäin seurakunnalle pienellä voitolla.
Seurakunta sai varat kauppaan myymällä Harjussa sijaitsevan entisen kappalaisen puustellin Rason. Äijälän tontti oli liian pieni, mutta Siukolan isännän Otto Sjöstedtin kanssa tehdyssä vaihtokaupassa seurakunta sai tonttimaata lisää ja Sjöstedt sai vastaavan metsäalan Äijälästä.
Pappila valmistui vuonna 1860 rakennusmestari Axel Södermanin johdolla. Enimmäisenä sinne sai muuttaa Ylöjärven ensimmäinen oma kappalainen Ernst Wilhelm Tamlander. Pappilassa toimii tänä päivänä Perhetalo.
Siukola ja Loila
Siukola ja Loila muistuttavat vain kadunnimien muodossa menneistä ajoista. Rakennukset on ajat sitten purettu. Loila säilyi isonvihan yli samalla suvulla, kun taas Siukolaan tuli vuonna 1722 uudet omistajat. Molemmat tilat tulivat vuonna 1850 Keijärven Ollilan Otto Sjöstedtin omistukseen sen jälkeen, kun ne olivat kauan olleet vuokraviljelijöiden hallussa.
Nälkävuonna 1868 Otto Sjöstedtin Kurikassa asuva veli Henrik Sjöstedt ilmoitti lehdessä, että Loila ja Siukola myydään toimeenpanevassa huutokaupassa. Isännäksi tuli muutamaksi vuodeksi Gustaf Arvid Sillman, kunnes vuonna 1881 omistus siirtyi Räikän isännälle Theodor af Forsellekselle.
Loila sijaitsi nykyisen taksiaseman paikalla ja Siukola siitä hieman pohjoiseen.
Räikkä
Räikän talolla on värikäs historia. Sieltä lähti kaksi poikaa 30-vuotiseen sotaan. He eivät palanneet
Talo oli välillä maksukyvytön ja isonvihan aikana 10 vuotta autiona. Sodan jälkeen vuonna 1722 saapui eräs Heikki isännäksi. Heikin pojanpojanpoika Matti rakennutti nykyisen Räikän päärakennuksen 1820-luvulla. Komea päärakennus valmistui vuonna 1825.
Vuonna 1837 Matti Räikkä joutui luopumaan tilastansa. Uusi omistaja oli maanmittari Arvid Mörne. Mörnen kuoleman jälkeen vuonna 1866 tilalle tuli everstiluutnantti Bernhard Hartwall, yksi Ylöjärven kunnallislautakunnan jäsenistä vuonna 1869, kun kunta perustettiin.
Vuonna 1881 Elimäen Moisiosta muutti eversti Theodor af Forselles perheineen Ylöjärvelle. Hän osti Räikän lisäksi Loilan ja Siukolan ja kehitti innokkaasti maanviljelystä ja karjanhoitoa. Kolmen tilan yhteispinta-ala oli yli 600 hehtaaria, josta peltoa oli noin 100 hehtaaria. Lehmiä oli 70 ja hevosia 10.
Everstin kuoleman jälkeen vuonna 1896 leski ja kolme naimatonta tytärtä, ”Räikän fröökynät”, jatkoivat maanviljelystä tilanhoitajan ja muiden palkollisten avulla.
Velkaantumisesta johtuen metsäkonduktööri AP Mäkikylä teki jo vuonna 1915 laskelman tilan arvosta, mutta vasta vuonna 1932 Räikkä, Loila ja Siukola siirtyivät Ylöjärven kunnan omistukseen. Loilan vanha päärakennus toimi Räikän palvelusväen asuntona.
Pietilä ja Suojanen
Pietilä siirtyi vuodesta 1656 aina isältä pojalle, paitsi 1840-luvulla, kun se tapahtui tyttären ja vävyn kautta. Abraham Pietilä (s. 1818) oli aktiivinen yleisten asioiden hoitaja. Hän toimi muun muassa kirkkoväärtinä, kun nykyinen kirkko ja pappila rakennettiin.
Hän huusi Ala-Äijälän huutokaupassa ja myi sen seurakunnalle. Nuorena kuolleen Abrahamin poika Anton oli myös kirkkoväärti niin kuin isänsä.
Antonin isäpuoli Karl Willgren (Kalle Pietilä) sai kunnian noutaa Ylöjärven kirkon alttaritaulun Turusta vuonna 1870. Ylöjärven kansakoulu toimi osittain Pietilän vanhassa päärakennuksessa, kunnes oma koulurakennus valmistui vuonna 1883.
Pietilän nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1878 ja se laajennettiin nykyiseen muotoonsa 1917. Antonin poika Karl Abraham eli Kalle ja pojanpoika Kalle Kustaa olivat molemmat yhteiskunnallisesti aktiivisia ja viljelivät molemmat perunaa.
Suojanen pysyi 1500-luvulta asti kuuden sukupolven ajan samalla suvulla, kunnes Malakias Suojanen joutui luopumaan tilasta. Luopuminen saattoi liittyä käräjöintiin, jossa hän sai sakot metsän hävittämisestä.
Uusi isäntä oli Pirkkalassa syntynyt magasinförvaltare eli valtion jyvästönhoitaja ja kihlakunnantuomari Fredrik Bohm.
Vuonna 1875 Suojanen sai uuden isännän, kun David Malakias Majaniemi Ikaalisista osti tilan. Hän ”hukkui veteen” vuonna 1895.
1900-luvun alussa Suojanen tuli Juho Adolf Ihamuotilan omistukseen ja pysyi suvulla neljän sukupolven ajan, kunnes Ylöjärven kunta osti suurimman osan tilasta tonttimaaksi. Suojasen päärakennus on 1800-luvun viimeisiltä vuosilta.
Grankulla, Rauhala ja Haga
Kantatalojen lisäksi on syytä mainita Ylöjärven kylän niin kusutut huvilat, joissa aikoinaan asui lähinnä yhteiskunnan virkamiehiä. Kaikki kolme huvilaa sijaitsevat kilometrin säteellä toisistaan.
Huviloista vanhin on Grankulla, josta kansan suussa muodostui Krankkula. Se oli Pietilän alainen torppa, jossa asui huittislainen Matti Juhanpoika perheineen jo 1820-luvulla.
Matti ja vaimonsa Maria viettivät viimeiset vuotensa muualla Pietilän mailla, mutta kun he kuolivat 1870-luvulla, heillä oli sukunimi Grankulla.
Vuonna 1866 talousjohtaja Henrik Grönberg perheineen muuttivat Mouhijärveltä Krankkulaan. Oletettavasti rakennusmestari Axel Söderman oli sitä ennen kunnostanut ja laajentanut taloa.
Grönbergin kuoleman jälkeen Krankkulassa asui maisteri Tennberg ja hänen jälkeensä neiti Hilma Lindström piti talossa tyttökoulua.
1900-luvun alkuvuosina Tampereen lyseon rehtori, Ylöjärven kappalaisen Alfred Sadeniuksen poika Karl Johan eli Jukka, osti Krankkulan perheen kesäasunnoksi. Heidän jälkeensä siihen tuli Takamaan Osuuskassa, josta myöhemmin tuli Ylöjärven Osuuspankki.
Kun Räikän isäntä maanmittari Arvid Mörne kuoli vuonna 1866, leski Wilhelmina Holmström muutti lapsineen läheiseen Rauhalan huvilaan.
Vuonna 1883 perustettiin Ylöjärven ensimmäinen kansakoulu, joka toimi leskirouvan huvilassa pari vuotta ja sen jälkeen saman verran Pietilässä.
Mörnen leski kuoli ja Rauhala myytiin siirrettäväksi. Siirron teki todennäköisesti rakennusmestari Axel Söderman. Rauhalan uusi paikka oli Rotikolla, missä se on edelleen olemassa. Huvilan tontille valmistui vuonna 1888 uusi kansakoulu, jota sanotaan jostakin syystä Loilan kouluksi.
Kolmas huvila oli Haga, missä asui nimismies Gustaf Winter muutettuaan vuonna 1845 Siivikkalasta kirkonkylään.
Winterin seuraajakin, kruununnimismies Casimir Liljestrand asui perheensä kanssa Hagassa. Liljestrandin vaimo oli Krankkulassa asuvan taloustirehtööri Henrik Grönstrandin tytär Eleonora Gustava eli Wava.
Nimismiehen kuoltua vuonna 1899 Arvid Pietilä piti kauppaa Hagassa. Kaupan apulaisena toimi Juho Oksanen, joka rakensi Kuruntien toiselle puolelle oman kauppansa.
Antti Mikkolan poika Antti ryhtyi isännäksi ja Haga muuttui Urkonmäeksi. Uusi isäntä rakensi upean päärakennuksen, jossa on hyvin paljon piirteitä Soppeenmäessä sijaitsevasta Antin kotitalosta.
TORBJÖRN NIKUS
