Useimpien ihmisten arki on uskomattoman kiireistä. Jatkuvasti täytyisi olla jossakin, tehdä jotakin ja keskittyä johonkin, jopa saavuttaa jotakin. Mielessä pyörii useita asioita samanaikaisesti, jotka pitäisi saada aikaiseksi tai olisi pitänyt tehdä jo viikkoja sitten.
Stressaa. Pään sisällä tulvii jatkuvasti erilaisia ideoita, tietoa ja ajatuksia. Eletään töistä harrastuksiin ja herätään jo valmiiksi aikataulutettuun kiireiseen aamuun. Väsyttääkin. Puoleen yöhön on tullut taas katseltua televisiosta tallennettuja sarjoja, kun niitä ei ollut harrastusten ja illan muiden menojen takia kerennyt katsomaan. Tuntuuko tutulta?
Tietysti aikataulutus on hyväkin asia. Se rytmittää päivää ja luo siihen rungon. Hyvässä ajankäytössä on tärkeää vaihdella aktiivista tekemistä ja lepäämistä. Hyvä ajanhallinta on sitä, että saa tehtyä itselleen tärkeitä asioita, mutta aikaa jää myös kiireettömälle oleskelulle.
Työkaverini piirsi itselleen alkuvuodesta viikkoaikataulun. Kirjoitti aikatauluun ensin työvuorot ja viikon niin sanotut pakolliset menot ja hoidettavat asiat. Sitten jotain kivaa tekemistä ja rentoutumista. Tuo viikkoaikataulu on käytössä hänellä vieläkin.
Itsekin sorrun silloin tällöin liian aikataulutettuun päivään. Olin laatinut iltapäivälle aikataulun: pankkiin, autopesulle, kauppaan ja kirjastoon. Ei tunnu sinänsä kovin kiireiseltä, mutta kun olin sopinut tapaamisen tiettyyn kellonaikaan ja nykyiset pankkien kassajonot tuntien, niin se toi omat paineensa. Menin pankkiin ja otin jonotusnumeron: 63. Palveltavana oli numero 34. Aikatauluni siis mureni siihen hetkeen.
Ei välttämättä sittenkään. Otin vuorolapun ja lähdin liikkeelle. Ensin autopesuun, ei onneksi jonoja, sitten kauppaan ja vielä kirjastoon ja kiireesti takaisin pankkiin. Onkohan vuoroni jo mennyt ?
No, eipä ollut, palveltiin numeroa 59. Pää märkänä kerkesin vielä sovittuun tapaamiseenikin ja sain hoidettua aikataulutetut asiat. Huh.
Tässä mahdollisuuksien mielenkiintoisessa maailmassa on niin paljon menemistä, näkemistä ja harrastamista, että toisilleen läheisille ihmisille jää entistä vähemmän yhteistä aikaa ja tekemistä.
Voisikohan sellainen olla mahdollista, että kerran viikossa olisi ilta, jolloin tietokoneet, kännykät ja televisiot olisivat suljettuina? Perheet, parit ja läheiset viettäisivät yhteistä aikaa ja nauttisivat toistensa seurasta ja yhdessäolosta. Silloin voisi huomata, miten sillä omalla rakkaalla läheisellä menee ja mitä hänelle oikeasti kuuluu.
