Komediantti Tuija Vuolle palaa Madaamit-näytelmään. Konkarinäyttelijä loisti teoksessa runsaat kymmenen vuotta sitten, jolloin se oli Tampereen Teatterin ohjelmistossa. Vuolle iloitsee, että kirjailija ja ohjaaja Tuomas Parkkinen tuo esityksen täysin uudella kärjellä Hämeenlinnan Teatteriin. Madaamit on ensi-illassa lauantaina 12. lokakuuta.
Näyttelijä Tuija Vuolle on täpinöissään.
Konkarinäyttelijä muistelee suurella lämmöllä Madaamit-komediaa, jossa hän oli jo vuoden 2008 näytäntökaudella mukana Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä.
Tamperelaiskomediantti palaa jälleen mielellään Madaameissa anopin roolissa estradille.
– Huomasin jo viime keväänä, että teksti on säilynyt hyvin takaraivossani. Paluuni teokseen on ollut miellyttävä juttu.
Madaamien tekijät aloittivat harjoittelunsa maaliskuussa. Kesätauon jälkeen he palasivat syyskuussa urakkansa kimppuun.
Vuolle on saanut uutta kipinää siitä, että ohjaaja Tuomas Parkkinen on löytänyt teokseen tuoreen ja hyvin raikkaan näkökulman. Vuolle arvostaa Parkkisen rehevää verbaalisuutta ja arvostavan tarkkaa paneutumista kulloiseenkin produktioon.
– Täällä on kerrassaan mukava tehdä töitä.
– Jos vertaan Hämeenlinnan Teatterin Madaameja taannoiseen Tampereen Teatterin tuotantoon, niin hämeenlinnalaisvariaatio on räväkämpi ja pisteliäämpi. Tässä on uutta terää.
Vuolle kehuu työryhmää, johon kuuluvat hänen lisäkseen Sauli Suonpää, Sanni Haahdenmaa, Johanna Reilin, Liisa Peltonen, Minerva Salomäki sekä Kerttu Suonperä.
Madaamit-komedialla on nyt syyskaudella parikymmentä näytöstä.
”Entistä hurjempi hahmo”
Hämeenlinnan Teatterin Madaameissa Tuija Vuolle marssii näyttämölle paljon hurjempana hahmona kuin reipas vuosikymmen sitten samassa roolissa Tampereella.
– Ohjaaja on saanut rooliini uusia ja hyvin erilaisia ihmismielen puolia. Tämä on kyllä vahvasti satiirinen juttu. Roolihenkilööni liittyvät äkkijyrkät käänteet tekevät osasta haasteellisen. Pääsen siinä näyttelijänä herkuttelemaan.
– Ja saan yllättää katsojat!
Vuolle arvostaa sitä, että näytelmän sanomaa ja sisältöä osataan lähestyä uusista tulokulmista käsin. Se, että esitys tehtäisiin aina samalla tavalla, veisi hommasta terän!
”Äitiys on tärkeä asia”
Tuija Vuolle on seurannut herkällä korvalla maassamme vellovaa yhteiskunnallista keskustelua, jossa parhaillaan taitetaan peistä historiallisen rajusti laskevista syntyvyysluvuista. Vauvojen määrä on pienentynyt jo kymmenen peräkkäisen vuoden ajan.
Vuolle on ammentanut rooliinsa syvyyttä omasta äitiydestään.
– Merkityksellinen pointti on, että oma lapseni oli hyvin toivottu ja odotettu.
– Oma äiti-lapsi-suhteeni on tukeva perusta, jolle Madaamit omalta kohdaltani rakennan. Hankkimistani kokemuksista on paljon apua.
Vuolle korostaa, että hän esittää Madaameissa sellaista äitiä, jollainen hän ei ole ollut, ja jonkalainen hän ei edes haluaisi olla.
– Roolissani viljelen sellaisia sanontoja ja tokaisuja, joita en yksityiselämässäni allekirjoita.
Vuolteen esittämä äiti on omistushaluinen.
– En ole ripustautuvaa enkä kahlitsevaa tyyppiä. En myöskään ole pojastani mustasukkainen.
Hämeenlinnan Madaameissa nuori pari saa pienokaisen, mitä Vuolle roolihahmonsa voimin vastustaa.
– Toivoisin oman poikani menevän naimisiin ja hankkivan valittunsa kanssa vauvan.
Vuolle korostaa hyvää ja myönteistä voimaa, joka kätkeytyy aina äidin rajattomaan rakkauteen. Se synnyttää turvallisuuden tunnetta.
”Äitiys on muuttunut valtavasti”
– Äitiyden olemus on muuttunut eri vuosikymmenien aikana, Tuija Vuolle sanoo.
Vuolteen kokemuspiirissä on toisen maailmansodan jälkeiset ajat, jolloin pariskunnat hankkivat ahkerasti jälkikasvua. Silloin ajan henki suosi perusperheitä ja suuria lapsimääriä.
– Parhaillaan elämme täysin päinvastaista aikaa. Nyt naiset ja miehet arvostavat sinkkuna elämistä. Aikuiset eivät halua sitoutua. Vapaus ajaa sen ohi, että ihmiset sitoutuisivat ja omistaisivat elämänsä perheen perustamiselle tai kodin hoitamiselle. Suomessa on paljon sellaisia kuntia, joissa syntyneiden määrä mahtuu yhden käden sormiin. Vastaavasti poisnukkuneiden joukko on monin kerroin suurempi.
– Ihmisillä on uransa ja vapaa-aikansa harrastuksineen. Naiset haluavat olla tiiviisti mukana työelämässä ja uraputkissa. Yhä harvempi haluaa jäädä kotiin ja kasvattaa jälkeläisiään.
Vuolteen mielestä kaikki asiat ihmisten elämänpiireissä tapahtuu kiivaassa aikataulussa ja tahdissa.
– Vaikuttaa siltä, että ihmiset odottavat koko ajan jotakin uutta ja entistä kummallisempaa. Ihmisten vaatimustaso niin yksityis- kuin työelämässä on karannut kohtuuttoman korkealle.
Kainuuta, Satakuntaa ja Pirkanmaata
Tuija Vuolle julistautuu pohjoisen tyttäreksi.
– Olen todella ylpeä kainuulaisista syntyjuuristani. Kajaani on tekokaupunkini.
1940-luvun loppupuolella Porista ja Satakunnasta tuli Vuolteen toinen kotiseutu. Äiti oli ammatiltaan parturi-kampaaja, ja varttuva Tuija oli varsin paljon äidin liikkeessä. Siellä hän oppi asiakkaista hyvin erilaisia ihmismalleja.
Vuolle muistaa oman äitinsä kannustavuuden.
– Jotenkin minulle on kirkastunut äidistäni sellainen mielikuva ja tunne, että oli minulle enemmänkin kaveri. Meillä oli hyvät, toimivat välit
– Äitini sanoi useasti, että ”Tuija oli helppo lapsi”. Minun vuokseni ei tarvinnut olla huolissaan.
Vuolle arvioi näin jälkikäteen, että hänen äitinsä toiveet ja odotukset muovasivat hänestä vetäytyvän.
– Opettelin olemaan kiltti, etten vain aiheuta äidilleni harmia.
– Kun äitini kuoli, suutuin ja olin vihainen. Olisin halunnut keskustella hänen kanssaan joistakin asioista.
Korpelan kujanjuoksu odottaa
Kevät ja pääskyset.
Ensi keväänäkin Tuija Vuolle pääsee lempipuuhaansa. Hän alkaa harjoitella ja valmistautua Tampereen Komediateatterin kesäteatteriin, jossa menee televisiosta tuttu Korpelan kujanjuoksu.
– Minulla on teatterissa sama rooli kuin televisiosarjassakin.
– Se on minun juttuni!
