Ylisläisen Markku Viitalan autoperheen uusin jäsen on V8-moottorilla varustettu vuoden 1932 Ford Roadster.
Nahkaiset ajohanskat, myssy ja aurinkolasit ovat välttämättömyys koleassa syyssäässä, kun Markku Viitala kapuaa Fordinsa rattiin.
Kesällä ostettu autovanhus on vielä vailla kattoa, mikä tekee ajokokemuksesta vielä entistä hienomman.
Siksi Viitala ei osaa päättää, rakentaako autoon kattoa ollenkaan.
– Katottomassa autossa on oma fiiliksensä, mutta suojassa olevaa parkkipaikkaa on vaikea löytää. Myös voimansiirron äänet kuuluvat aika kovaa, kun mitään eristeitä ei ole, mies kertoo.
Mutta toisaalta V8-moottorin pitämä komea jyrinä kuuluu asiaan. Vuoden 1932 Ford Roadster on merkin ensimmäinen auto, jossa on V8-moottori.
– Roadsterit olivat etenkin nuorison mieleen. Ne olivat suosittuja juuri tehokkaan moottorinsa vuoksi ja niillä ajettiin kilpaa 40- ja 50-luvuilla.
Autoperheessä Fordeja ja Kupla-Volkkareita
Viitala on ollut pikkupojasta asti automies ja mies arvioi, että on omistanut elämänsä aikana viitisenkymmentä eri autoa.
Tällä hetkellä hänen talleissaan majailee muun muassa vuoden 1929 Ford Tudor, vuoden 1931 Ford Coupe, kolme Ford Thunderbirdia ja pari Kupla-Volkkaria.
Kesäkuussa autoperheeseen liittyi Roadster, jonka Viitala rakensi ajokuntoon kolmessa kuukaudessa.
– Tykkään siitä, että saan elvyttää vanhan auton eloon ja pääsen sen rattiin. Roadster on mieleeni erityisesti sen vuoksi, että se on Hot rod -ikoni ja -esi-isä.
Hieno ulkonäkö ei kuitenkaan ole aina tae ajomukavuudelle. Viitalan mukaan Roadsterilla ajaminen huonolla tiellä on kaikkea muuta kuin miellyttävää.
– Nykyautoihin verrattuna tällä ajaminen on kauheaa. Sileällä asfaltilla tämä menee aika kivasti, mutta jos tie on kuoppainen, niin auto kyllä hyppii ja pomppii.
Konepelti uupuu vielä
Viitala kertoo Roadsterin kiinnittävän ihmisten huomion minne ikinä hän ajaakin – osaksi äänensä, osaksi ulkomuotonsa vuoksi. Autosta uupuu nimittäin katon lisäksi vielä konepelti, jonka Viitala aikoo laittaa paikalleen ensi kesäksi.
– Auto oli melkoinen raato sen ostaessani. Ensi tein siihen jarrut, sitten sähköt ja valot. Sitten laitettiin moottori ja vaihteisto ja maalattiin kori. Penkkien verhoilu ei ole oma tekemäni.
Myös auton kojelauta saa odottaa vielä mittaristoa. Mutta entäpä auton vanerilattia?
– Lattiaa ei lähdetä vaihtamaan. Autoon kuuluu alunperinkin vanerilattia. Niin väitetään, että Henry Ford vastaanotti tavaraa tehtaalle määrätyn kokoisissa puulaatikoissa. Niistä laatikoista hän teki lattiat autoihin.
Lue myös: Pentti Säynäväjärven miesluola kätkee sisäänsä veteraanimoottoripyöräilijän aarteet
Lue myös: Matti Ylinen ajaa vanhoilla veteraanipyörillä: ”Niiden ääni miellyttää minua enemmän”
Lue myös: Jukka ”Jupe” Peltosella on eri mopo vuoden jokaiselle tiistaille
