Syyskuisen tiistain aamuyö Ylöjärvellä ei paljoa lupaillut, kun kello läheni neljää. Oli vaikea kuvitella, miten tunnelma ja maisemat olisivat vain joidenkin tuntien päästä täysin erilaiset. Eivät siis vielä ymmärtäneet Ylöjärven Uutisten lukijamatkalaiset, miten Itävallan Alpit ja hieman Saksankin nähtävyydet tulisivat heitä seuaavien päivien aikana sykähdyttämään.
Olisi tietysti hieno kertoa kaikesta näkemästämme laaja historiakatsaus. Sen voi kuitenkin jokainen sellaisesta kiinnostunut käydä kertaamassa internetin ihmeellisessä maailmassa. Tässä jutussa kerrotaan puolestaan, mitä me matkalaiset koimme ja tunsimme, kun Ylöjärven Uutisten toinen lukijamatka eteni maisemasta ja kohteesta toiseen.
Heti kohti korkeuksia
Finnairin sinivalkoiset siivet lennättivät meidät Saksan Müncheniin, jossa meidät otti vastaan Itävallan syvimmän olemuksen täysin tunteva oppaamme Kirsi Hytönen. Kirsi oivalsi nopeasti, minkälaiset asiat matkalaisia kiinnostivat. Olihan hän luonut itse matkaohjelman.
Pimeä Ylöjärvi oli vaihtunut sinisen taivaan alla lepäävään Saksan Berchtesgadeniin, alueeseen, jota monet pitävät Saksan kauneimpana. Reissun ensimmäinen lounas tarjosi heti aitoja saksalaisia makuja, muun muassa possua ja knöödeleitä.
Vatsan kylläisyys ja ruoan tarjoama energia antoivat meille rohkeutta nousta korkeuksiin. Kohosimme paikallisen postibussin kyydillä jyrkkiä rinteitä myöten kohti Kehlsteinhausia eli Hitlerin Kotkanpesää. Bussimatka Alppien syleilyssä sijaitsevalle kallionkielekkeelle ei ollut tarkoitettu korkeanpaikankammoisille, mutta urheasti jokainen matkalainen selvitti tien kiemurat ylös asti. Maisema oli henkeäsalpaava, vaikka jokainen meistä tunsi myös hieman paikan rankan historian painolastia harteillaan.
Pitkä matkustuspäivä alkoi vaatia verojaan ja oli aika suunnata hotellille. Der Schmittenhof- hotelli sijaitsi Itävallan Zell Am Seen laskettelurinteiden juurella. Zell Am See -alppikaupungin kauneuden voi kokea vain vierailemalla siellä itse. Kirkkaan sinisen Zeller-järven eteen ja jylhien alppirinteiden väliin rakennettu kaupunki on Itävaltaa upeimmillaan.
Alppipolkuja pitkin alas
Hyvin nukutun yön jälkeen virtaa riitti uuteen päivään, varsinkin kun Alpit avautuivat edessämme aamuauringossa. Aamiaisen jälkeen nousimme kabiinilla Schmittenhöhe-nimiselle huipulle, josta alkoi muutaman kilometrin vaellusreitti takaisin lähtöpisteeseen.
Ilman lämmitessä aamusumu hälveni ja silmiemme eteen avautuivat upeat maisemat alas laaksoon. 23 matkalaisestamme neljä kiersi urheasti koko vaellusreitin alas hotellille saakka – hieman pohkeiden lujuutta siinä testattiin ja hyväkuntoisiksi ne todistettiin.
Pitkän ulkoilupäivän päätteeksi ei tarvinnut kuin hieman murkinaa navan alle, jonka jälkeen uni tuli kaikille silmään ennen iltakymmentä.
Salzburg ja Mozart-kuulat
Torstaiaamuna koko reissun kuljettajanamme toiminut, huippuammattilaiseksi osoittautunut serbialainen, Dejan vei matkalaiset opas-Kirsin upean paikallistuntemuksen siivittämänä komeaan Salzburgiin. Jälleen saimme kuulla avartavan annoksen historiaa, joka nivoutui Salzburgiin keisarien ja säveltäjien, etenkin Wolfgang Amadeus Mozartin suurtekojen myötä.
Jokainen lukijamatkalainen nautti myös vapaa-ajasta, jonka kaupungissa vietimme kahviloissa ja nähtävyyksien äärellä. Aidot Mozartin kuulat saivat kiitosta kahvin kyytipoikina. Saattoipa joku erinomaista oluttakin maistaa.
Hienon päivän päätteeksi vietimme yhteistä iltaa. Ruoka oli jälleen suussa sulavaa ja seura sitäkin parempaa. Ilta taisi vähän venähtääkin ja virkeimmät nähtiin vilahtavan loppuillasta Zell Am Seen vanhassa kaupungissa. Uskomattoman laajasta gin-valikoimastaan tunnettu Gin House tarjosi maukkaat yömyssyt. Silti jokainen matkalainen oli pedissä ennen puoltayötä ja virkeänä seuraavaan aamuun.
Historiaa ja urheilua
Erinomaisesti raikkaassa alppi-ilmastossa nukutun yön jälkeen seurueemme pakkasi tavaransa ja hyppäsi tuttuun bussiin ja kohti uusia seikkailuja. Vuorossa oli perjantaiaamun siirtyminen hyvin hoidettuja vuoristoteitä pitkin etenkin talviurheilusta tunnettuun Innsbruckin kaupunkiin.
Matkalla pysähdyimme Kittzbüheliin, joka tunnetaan tietenkin alppihiihdon mekkana. Alppihiihdon maailmancupin osakilpailun Kittsbühelissa voittaneet muistetaan Itävallassa ikuisesti. Terveisiä Kalle Palanderille.
Innsbruckiin suuntautuneen bussimatkan varrelle osui myös toinen pysähdys, kun lounastimme kuvankauniissa Hall In Tirolissa. Goldener Engl -ravintolan upeassa kellarimiljöössä nautimme rapeat ja maukkaat wieninleikkeet tykötarpeineen.
Lounaan jälkeen oli varsin osuva hetki saada annos Habsburgien-keisarisuvun historiaa. Toki olimme kuulleet tästä suvusta matkan aikana useaan otteeseen, mutta nyt avautunut miljöö tarjosi kaikille faktoille mahdollisuuden iskostua muistimme syövereihin. Olimme siis pysähtyneet Ambrasin linnaan, joka tunnetaan etenkin käsittämättömän kauniista, 43-metriä pitkästä, espanjalaisesta salistaan.
Perjantaipäivä alkoi kääntyä kohti iltaa, mutta vieläkään matkalaisia ei ”päästetty” lepäämään hotellin lakanoihin. Ensin oli suoritettava uroteko ja noustava Keski-Euroopan mäkiviikolta kuuluisan Bergisel-hyppyrimäen huipulle. Henkeäsalpaavat näkymät saivat arvuuttelemaan, onko mäkihyppääjillä itsesuojeluvaistoa lainkaan.
Kun toinen pitkä ja unohtumattomia kokemuksia tarjonnut matkustuspäivä oli takana, pääsi ryhmä majoittumaan Innsbruckin keskustassa sijaitsevaan Alpinpark-hotelliin. Useimmat matkalaisista olivat saaneet päivästä niin paljon energiaa, että illallinen Innsbruckin keskustassa oli monelle oiva valinta. Hyvä viinikin maistui vielä mainettaankin paremmalta, kun sitä nauttiessamme jaoimme kaikkea näkemäämme.
Innsbruckissakin on nähtävää
Lauantaina, retkemme toiseksi viimeisenä päivänä, tutustuimme Kirsin opastuksella tarkemmin Innsbruckin kaupunkiin. Melko harva osaa kuvitella, mitä tämänkin kaupungin historia pitää sisällään. Katseemme kohdistuivat muun muassa Kultaiseen kattoon eli Goldenes Dachliin, Hofburgin palatsialueeseen sekä Triumphal Arch -riemukaareen. Ja ihanaa oli se, että Innsbruckissa meitä hemmotteli 25 asteen helle.
Kaupunkikierroksen päätteeksi matkalaiset hajautuivat shoppailemaan, sillä pitihän tuliaiset ostaa, ja viedä itsellekin muistoja Alpeilta. Maittava lounas, virkistävä kahvi ja leivos, pari olutta – ne kaikki siivittivät kohti iltaa. Ohjelmassa oli matkamme viimeinen yhteinen illallinen. Ilta tietenkin hieman venyi niin kuin sen pitikin venyä. Hotellin baarissa rupattelimme ja ihmettelimme yhdessä kokemaamme.
Oktoberfestin kautta kotiin
Kotimatkapäivän aamu oli harmaa. Harmaa oli kuitenkin vain sää, joka varjosti Innsbruckia. Lukijamatkalaisten mielet olivat täynnä aurinkoa – ja pian taivaskin ymmärsi tämän ja antoi auringon paistaa.
Siispä kirkkaassa säässä kuljettajamme Dejan vei meidät huiman kauniin Achensee-järven ohi kohti Mücnheniä – kaupunkia, jossa edellisenä päivänä oli alkanut vuotuiset Oktoberfest-festivaalit.
Tässä Saksan Baijerin perinteisimmässä kaupungissa seurasimme, miten paikallinen väki ja turistit kokoontuivat hiljalleen keskustan ravintoloihin viettämään olutfestivaalia. Tunnelma oli niin riemukas, että moni lukijamatkalainen olisi tahtonut jäädä vielä yhdeksi yöksi reissuun. Edessä oli kuitenkin matkan viimeinen yhteinen lounas perinteisiä saksalaisia ruokia tarjoilevassa Ratskeller-ravintolassa.
Lopulta pitkän matkustuspäivän päätteeksi palasimme Suomeen hymyssä suin miljoona kokemusta rikkaampana ja useita uusia ystäviä saaneina. Parasta reissussa oli unohtumattoman yhteishengen syntyminen.
Ylöjärven Uutisten seuraava lukijamatka on jo työn alla. Tiedotamme asiasta joulu-tammikuussa. Lue paikallislehteä ja seuraa ilmoittelua niin pääset mukaan.
Kommentointi on suljettu.