Drag racingin EM-sarjan päätösosakilpailu kiihdytettiin Santa Podin radalla Englannissa syyskuun alkupuolella. Ylöjärveläisen Sweet Cheek Racingin tapahtumarikas kausi huipentui lopulta komeasti EM-hopeasijalle.
Hopeapokaalin metsästys sai alkunsa jo elokuussa 2016, jolloin Sweet Cheek Racingin kuljettaja Janne Koskinen ja päämekaanikko Pyry Reinola ostivat sen ajan Euroopan nopeimman Pro Stock Bike -ryhmän moottoripyörän ruotsalaiselta Robert Karlssonilta. Tämän tytär, Ellsa Karlsson, oli kiihdyttänyt sillä Euroopan ykkösajan kaudella 2015. Näin tämä ruotsalainen pyörä löysi uuden kodin Ylöjärven Takamaalta, ja Sweet Cheek Racingin tiimipäällikön tehtävissä jatkoi Pyryn veli, Iiro Reinola.
Kauden 2017 tavoite oli tuntuman hakeminen pyörään ja kilpailulisenssiin oikeuttavien lähtöjen ajaminen. Janne saikin kilpailulisenssin kotikilpailussaan Alastaron Nitro Nationalsseissa, mutta itse kilpailu päättyi katastrofiin. Janne ajautui perjantain lajittelulähdössä ulos ajolinjalta ja törmäsi radan suojamuuriin. Hän loukkaantui lievästi ja myös pyörä kärsi vaurioita, joten kauden kiihdyttelyt olivat siinä. Kaudella 2018 Sweet Cheek Racing jatkoi siitä, mihin ennen onnettomuutta oli jääty, eli he ajoivat lähinnä testejä ja yhden kilpailun Ruotsissa Tierpin radalla. Täällä Janne kiihdytti lupaavan 7,161 s / 297,26 km/h ajan. Nyt tiimi oli valmis ottamaan seuraavan askeleen.
Kaudelle 2019 Sweet Cheek Racing sai unelma-alun. EM-sarja avataan samalla radalla, mihin se kauden lopulla päättyy, eli Euroopan vanhimmalla kiihdytysradalla Englannin Santa Podissa. Siellä Janne kiihdytti avauskilpailun lajitteluissa, eli aika-ajoissa kovassa joukossa kolmanneksi ajalla 7,378 s. Mutta todellinen yllätys oli kuitenkin vasta tulossa. Pudotuskierroksilla hän voitti kuljettajan toisensa jälkeen ja lopulta myös koko kilpailun. Janne ajoi kilpailun semifinaalissa myös oman ennätysaikansa 7,125 s / 296,63 km/h. Sensaatiomainen alku EM-sarjan tulokastiimille.
Seuraava osakilpailu ajettiin Ruotsissa Tierpin radalla. Heti ensimmäisellä lajittelukierroksella Janne rikkoi taas oman ennätyksensä. Tällä kertaa loppunopeudessa. Hän kiihdytti 1755-kuutioisen Suzukinsa aikaan 7,157 s ja yli 300 km/h nopeuteen (300,67 km/h) ¼ mailin eli 402,33 metrin kilpailumatkalla. Heti maalin jälkeen alkoi pyörä kuitenkin heittelehtiä Tierpin kuuluisasta pompusta, ja Janne kaatui ennen kuin ehti edes aloittaa jarruttamisen. Kilpailu päättyi siihen. Hän oli kuitenkin ajallaan lajittelun kolmantena, eikä pudotuskierroksilla EM-pistekärki päässyt liikaa karkuun. Tierpin jälkeen Sweet Cheek Racing teki tosissaan töitä, jotta sekä pyörä että kuljettaja olisivat taas valmiina, sillä seuraava EM-osakilpailu ajettaisiin Suomessa, Kauhavan uudella radalla. Uusi rata osoittautui haastavaksi, eikä huippuaikoja Pro Stock Bike -ryhmässä nähty. Janne kiihdytti vaikeuksista huolimatta finaaliin asti, mutta voiton vei kuitenkin hänen tiimikaverinsa, ahvenanmaalainen Fredrik Fredlund, joka nousi nyt myös EM-johtoon.
Myös Saksan osakilpailu oli vaativalla radalla, Formula ykkösistä tutulla, Hockenheimringillä. Sweet Cheek Racing alkoi kuitenkin taas löytää vauhdin, ja Janne voitti ensimmäisen pudotuskierroksen ajalla 7,272 s. Toisella kierroksella hän sortui kuitenkin harmittavaan ratarikkoon pyörän kääntyessä vastustajan radalle ja edessä oli putoaminen ennen finaalikierrosta. Myös Fredlund putosi samalla kierroksella, ja kun myös sarjassa kolmantena ollut ranskalainen Maurice Bertrand putosi semifinaalissa, jäi kaikkien mitalisijojen ratkaisut kauden päätöskilpailuun.
Santa Podin finaalikilpailu alkoi Sweet Cheek Racingillä toden teolla jo torstaina, vaikka silloin ei vielä kilpailtukaan. Kauden lopussa tiimeillä on yleensä budjetti tiukilla ja säästösyistä ylöjärveläisten kilpailu alkoi pyörän kokoamisella. Erikoinen järjestely johtui siitä, että Sweet Cheek Racingillä ei ollut Hockenheimissa eikä Santa Podissa omaa kuljetuskalustoa, vaan Hockenheimin jälkeen itse pyörä pakattiin ruotsalaisen Pro Mod -autolla kilpailevan Michael Gullqvistin rekkaan. Moottorin toi Suomeen huollettavaksi toinen ylöjärveläistiimi eli Pro8. Huollon jälkeen se pakattiin Top Fuel -autojen hallitsevan mestarin, Anita Mäkelän, kyytiin kohti Santa Podia. Järjestely antaa hyvän kuvan myös kiihdytyskuljettajien yhteishengestä. Toisia kilpailijoita autetaan aina kun mahdollista. Tiimi sai pyörän valmiiksi myöhään torstai-iltana ja perjantaina he olivat valmiita lajittelukierroksille. Lopulta Janne lajittelikin hienosti kolmannelle sijalle ajalla 7,242 s / 294,31 km/h. Ykköseksi lajitteli Fredlund ja lisäsi näin EM-johtoaan, mutta kolmantena sarjassa oleva Maurice Bertrand jäi kuudenneksi ja menetti näin mahdollisuutensa nousta hopealle.
EM-sarjan voitto oli siis kahden kauppa, Jannen ja Fredrik Fredlundin. Näistä se kuljettaja, joka selviytyisi pudotuskierroksilla pidemmälle, tulisi olemaan myös mestari. Ensimmäisellä pudotuskierroksella Jannea vastaan asettui sarjan kolmonen Maurice Bertrand. Janne otti aivan loistavan lähdön 0,079 s reaktioajalla Mauricen 0,133 s reaktioita vastaan. Myös 60-jalan (18,3 m) väliaika 1,085 s lupaili Jannelle jopa 7,0 s loppuaikaa. Hän johti lähtöä jo useammalla pyörän mitalla, mutta sitten pyörän vaihdelaatikko petti, eikä nelonen mennyt päälle.
– Sanoin ei pysty kuvailemaan sitä tunnetta, kun johdat selkeästi yhtä urasi tärkeimmistä lähdöistä ja tajuat, että vaihde ei mene päälle. Sitten vain katselet, kun kaveri tulee ohi ja samalla häipyy horisonttiin mahdollisuudet voittaa Euroopan mestaruus. Pettymyksen tunne on hirveä ja päähän ottaa niin, että sattuu, kuvaili Janne fiiliksiä heti lähdön jälkeen.
Mestaruus ratkesi siis tähän lähtöön ja ykkössijan pokkasi lopulta jo seitsemännen kerran Fredrik Fredlund. Ensimmäisen pettymyksen jälkeen tunteet Sweet Cheek Racingin leirissä muuttuivat kuitenkin nopeasti riemuksi, sillä EM-hopea ensimmäistä kauttaan EM-tasolla kilpailevalle tiimille on kuitenkin erittäin kova suoritus. Tämä huomioitiin lajia seuraavissa tiedotusvälineissä jopa drag racingin kotimaassa Yhdysvalloissa.
Hopeajuhlista on nyt toivuttu ja Sweet Cheek Racingin katse on jo ensi kaudessa. Kehitys lajissa on mennyt niin kovaa vauhtia eteenpäin, että pyörä joka oli kaudella 2015 Euroopan nopein, ei ehkä nykyään ole enää aivan terävintä kärkeä. Näin ollen kauden 2020 päätavoite Sweet Cheek Racingillä tulee olemaan kaluston kehittämisessä.
– Emme lähde kiertämään ensi kaudella kokonaista EM-sarjaa, vaan keskitymme pyörämme kehitystyöhön ja testaamiseen. Tulemme tekemään isoja muutoksia ja pyrimme kehittämään sekä kalustoa että tiimiämme monilla eri alueilla. Emme halua lähteä kiertämään koko kallista sarjaa vanhentuneella tai keskeneräisellä kalustolla. Kilpailu siellä on kuitenkin äärimmäisen kovaa ja välillä on keskityttävä myös tähän taustatyöhön, kertoi Janne Koskinen Sweet Cheek Racingin tulevaisuuden suunnitelmista.
PASI UPONEN
