Tätini Saima Hannula emännöi 1960-luvulla Ylöjärven seurakunnan vanhustenkerhoa (myöhemmin Tähkäpäät) Se kokoontui talviaikaan viikoittain seurakuntasalissa pappilan vieressä. Noihin aikoihin seurakunta osti Lempiäniemestä tilan, joka nimettiin Kesäkodiksi. Täti lupautui emännäksi myös sinne. Hän asui kodilla, kun siellä oli toimintaa ja ystävystyi talossa syytingillä asuvan rouva Teleniuksen kanssa.
Leiriläiset auttoivat keittiössä, jossa ei viimeisintä tekniikkaa ollut. Rouva Telenius teki ”tiakoniaa” kuorimalla perunoita. Tumma Saara-tyttö Saurion lastenkodista tiskasi ja opetti toisille esipesua. Ruustinna Raivion sydäntä lähellä olivat romanit. Hän järjesti Kesäkodille leirin romani-naisille ja -lapsille.
Olen muuttanut Ylöjärveltä kauan sitten, mutta seurannut kunnan asioita mielenkiinnolla. Pienestä maalaiskunnasta on kasvanut valtava kaupunki. Kuinka käy Kurun siellä ja miten Suodenniemen täällä?
Koko ikäni erilaisissa isoissa ja vielä suuremmissa keittiöissä työskennelleenä luin Ylöjärven Uutisten artikkelin seurakunnan leirikeskuksen ruokalarakennuksesta. Vaikka asia ei minulle mitenkään kuulu, edellä kertomani historian muistaen se kiinnostaa
Aloitin Tampereen kaupungin töissä paikassa, jossa perunat pestiin järvessä ja maito kannettiin 50 litran tonkissa kellariin jääveden sekaan talteen. Näistä ajoista muutokset ovat olleet huimat.
Ruotsissa oli päätelty, että perustamalla suuria ruokatehtaita ja korvaamalla niillä koulujen, sairaaloiden, ynnä muiden omat keittiöt, saadaan isot säästöt. Pian huomattiin kuinka kustannukset karkasivat ja ruoan laadusta valitettiin.
Samat konsultit, jotka Ruotsissa olivat saaneet laitteensa ja ideansa kaupaksi olivat jo Suomessa. Täällä uitiin samaan katiskaan. Luottamushenkilöt ja virkamiehet saatiin uskomaan vaikka mitä – rahan säästö edellä tärkeimpänä pointtina.
Ikävää varsinkin laitosten ja vanhainkotien asukkaiden kantilta, aivan kuten naapurimaassakin.
Koululaisten kannalta tilanne on parempi, hehän saavat muutakin kuin kouluruokaa päivittäin, toivottavasti?
Mutta miltä maistuu körökyydillä kuskattu kaurapuuro leiriaamiaisella? Entä muu ruoka? Kuka osaa arvioida määrän johonkiun matkan taakse olkoon millaiset digiyhteydet tahansa?
Kuitenkin tarvitaan muun muassa jonkinlainen keittiö ja tiskikone. Älkää pilatko pienellä leirikeskuksen mainetta. Paikan päällä valmistettu ruoka on parhaita asioita muuallakin, mutta Näsijärven rannoilla sitä ei voita mikään.
Leena Tiensuu
