Ylöjärven kylässä oli veroluettelojen mukaan jo 1500-luvulla seitsemän kantataloa sijoitettuina pareittain Keijärven läheisyyteen. Yksi näistä kantatalopareista oli Pietilä ja Räikkä. Räikän ensimmäinen nimeltä tunnettu isäntä oli Olof Larsson (Olavi Laurinpoika) Benttilä.
Olof Benttilän pojan jälkeen omistajasuku vaihtui monta kertaa ennen 1700-luvun isovihaa. Tilan nimen ulkoasu vaihteli muodoista Reicki, Reykä ja Raikoi muotoon Räikkä. Oikeinkirjoitussääntöjä, kun ei vielä ollut.
Kaksi Räikän poikaa kaatui 30-vuotisessa sodassa. Tila oli sodan aikana 1630-luvulla pitkään veronmaksukyvytön ja jossakin vaiheessa yhteisviljelyksessä Pietilän kanssa. Sotien lisäksi katovuodet ja nälänhätä aiheuttivat sen, että isännän oli jätettävä talonsa. Tilasta tuli kruunun omaisuutta.
Uusi isäntä taloon
Isoviha koetteli Suomea kovasti. Yksi monista autiotiloista oli Räikkä. Se oli vuosina 1712–1722 isännätön. Rauhan palattua, vuonna 1722 isännäksi tuli eräs Heikki.
Heikki oli syntynyt 1685. Hänellä oli neljä poikaa, joista kaksi vanhinta Juha ja Matti jatkoivat isännyyttä Räikällä. Veljeksistä Antti sijoittui viereiseen Loilan taloon vävyksi ja Erkki Possilaan. Seuraavat Räikän isännät olivat siis Heikin kaksi poikaa Juha ja Matti.
Vuonna 1784 syntynyt Juhan pojanpoika Matti sai Räikän isännyyden vuonna 1811. Siihen aikaan talonpojat alkoivat Suomessa vaurastua. Tarvittiin myös lisää tilaa. Matille ja hänen vaimollensa Liisalle syntyi seitsemän lasta, joista neljä kuoli muutaman kuukauden ikäisenä. Räikällä asui myös Matin veli Jaakko. Renkejä ja piikoja oli parisenkymmentä.
Matti rakennutti nykyisen Räikän päärakennuksen, joka valmistui vuonna 1825. Vaurastumisen myötä kanssakäyminen kirkonkylän silmäätekevien kanssa lisääntyi.
Matin pojilla ei ollut yksi tai kaksi etunimeä, vaan neljä. Nuorin oli Karl Wilhelm Oskar Napoleon. Kummeina olivat esimerkiksi kruununnimismes Zacharias Brander ja hänen vaimonsa Anna Skunck, vuokraaja Johan Henriksson Loila-vaimoineen, rusthollari Jonas Widbom ja kasteen suorittaneen pastori Branderin vaimo Gustafva.
Ylellinen elämä johti siihen, että Matti sai käräjillä 1829 ja 1830 sakkotuomiot juopumuksesta. Myös Matin vaimo Liisa sai papilta vähemmän mairittelevan merkinnän kirkonkirjaan.
Matti joutui lopulta myymään Räikän tilan vuonna 1837. Matin pojat menivät myynnin jälkeen rengeiksi kirkonkylän eri taloihin. Matin tytär Johanna meni puolestaan Yli-Hankalaan miniäksi.
Lisää uusia omistajia
Räikän uusi omistaja oli maanmittari Arvid Mörne, joka muutti perheineen Ylöjärvelle Harjusta. Perheen mukana muutti myös Mörnen oppilas Henrik Fahlsten Iisalmesta. Hän kuoli jo 1839 ja tilalle tulivat oppilaat Karl Anton Londicer ja Karl Anton Nyberg. Räikkään kuului siihen aikaan seitsemän torppaa ja palvelusväkeä oli useampi kymmenen.
Arvid Mörne kuoli vuonna 1866 ja Räikkä siirtyi everstiluutnantti Bernhard Hartwallin omistukseen. Tämä kuoli jo kolme vuotta myöhemmin.
Seuraava omistaja oli vuodesta 1872 entinen möbeltapetserare eli nykykielellä verhoilija Kristian Liljeström, jonka vaimo Emilie Apolline Batte oli syntynyt Revalissa eli Tallinnassa. He muuttivat muutaman vuoden isännyyden jälkeen takaisin Helsinkiin. Tämän jälkeen Räikkää isännöi pari vuotta majuri Jonas Didrik Palander, joka kuoli sittemmin vuonna 1881.
Tilan viimeinen isäntä
Heti samana vuonna eli 1881 Räikkään muutti Elimäeltä tilan viimeiseksi isännäksi jäänyt eversti Theodor Ulrik af Forselles. Hänellä oli kahdeksan lasta, joista tyttäret Elisabeth Charlotta Antonia, Aina Hedvig Fredrika ja Karin Ulrika Gabriella tunnetaan Räikän fröökynöinä.
Theodorin poika Karl Johan oli kenraali ja naimisissa pietarilaisen Vera Juganoffin kanssa. Toinen poika Bertil kuoli nuorena. Theodor oli tiilitehtaan isännöitsijä. Hän katosi Tampereelta vuonna 1902 ja kuoli eri nimisenä Loviisassa 1907.
Theodorin pojista Edvard oli liikemies. Ja hänen tyttärensä Rita on viimeinen suvun jäsen, jonka nimi on lisätty isoon hautakiveen. Edvardin poika Fredrik oli kapteeni ja Laukon kartanon tilanhoitaja.
Theodorin veljenpoika Anton oli Lielahden Enqvistin tehtaan toimitusjohtajana. Hänen poikansa Karl Fredrik kaatui jatkosodassa vuonna 1943.
Theodor af Forselles kehitti Räikän maanviljelyksen ja karjanhoidon voimakkaaseen nousuun. Se oli Räikän loistoaikaa. Räikkään liitettiin myös Loilan kartano. Vanha ratsutila Siukola oli jo aikaisemmin liitetty Loilaan.
Osa Räikän palvelusväesta asui Loilassa. Räikän lypsy- ja pienkarja asusti Loilan navetassa. Sekä Siukolan että Loilan alkuperäiset omistajasuvut olivat joutuneet luopumaan tiloistansa, joilla toimivat vuokraviljelijät.
Vuodesta 1849 herrastuomari ja siltavouti Otto Sjöstedt omisti Siukolan ja Loilan. Hän myi ne Räikän isännälle, jonka omistukseen tuli näin yli 600 hehtaaria, josta peltoa oli melkein 100 hehtaaria. Räikän navetassa oli parhaimmillaan 70 lehmää ja tallissa 10 hevosta.
Räikän etupuolelle rakennettiin salin kohdalle iso satulakattoinen ikkunallinen kuisti ja rannan puolelle iso avoveranta, jossa oli koristeelliset kaiteet. Everstin aikana Räikän puistoon istutettiin ensimmäisiä puita. Puiston pinta-ala oli lopulta kolme hehtaaria.
Naiset jatkoivat tilan pitoa
Eversti Theodor af Forselles kuoli jo vuonna 1896 ja suuren tilan hoito jäi perheen naisten ja tilanhoitajan varaan. Tilanhoitajana toimi turkulainen Axel Selmgren. Samaan aikaan Räikän puutarhurina toimi Tilda Sillanpää. Emännöitsijänä oli Ida Mäntylä ja sisäkkönä Margit Lindblom. Risto Kiviniemi oli fröökynöiden hovikuljettaja niin kiesillä kuin reelläkin.
Ylöjärven postia hoiti Räikän talossa yli 30 vuotta Aina-fröökynä. Postitoimisto sijaitsi Räikän kaupungintalon puoleisessa päässä, entisessä everstin huoneessa.
Fröökynöiden lisäksi Räikän yläkerrassa asui kaksi heidän veljeään: kapteeni Fredrik jäätyänsä eläkkeelle sekä liikemies Edvard perheineen.
Vuonna 1932 Ylöjärven kunta osti koko valtavan tilan, 435 hehtaaria, josta peltoa oli silloin 83 hehtaaria. Kauppahinta oli toista miljoonaa markkaa. Räikän rakennukset ja pihapiiri puistoineen jäivät 1947 kokonaan kunnan käyttöön viimeisen fröökynän kuoltua.
Päärakennukseen sijoitettiin väliaikaisesti siirtolaisia. Rakennus kunnostettiin 1950-luvun alussa kunnanvirastoksi. Virastoon tuli tilat kunnantoimistolle, kirjanpitäjälle, toimistonhoitajalle, huoltotoimistolle, kansanhuollolle, taksoitukselle ja rakennustoimistolle. Virastossa oli jossakin vaiheessa myös hammaslääkärin vastaanotto.
Rakennuksen kellarikerrokseen tehtiin iso arkistoholvi ja yläkertaan asuntoja kunnan työntekijöille. Valtuusto kokoontui Räikän renkituvassa.
Räikkä on Ylöjärven vanhimpia rakennuksia. Räikän puistossa oli aikoinaan kivi, johon oli hakattu vuosiluku 1825. Kivi on sittemmin hävinnyt. Räikän rakennustyyli on empire. Tyyli tulee esiin julkisivun tarkkuudesta esimerkiksi ikkunoiden suhteen.
Kuisti oli keskellä julkisivua. Se purettiin ja tilalle rakennettiin kaksi sisäänkäyntiä. Alakerrassa oli alun perin seitsemän huonetta ja ylhäällä päätykammarit. Renkitupa sijaitsi päärakennuksen eteläpuolella, kiinni maantiessä. Renkitupa siirrettiin 1970-luvulla Metsäkylään, mistä se on myöhemmin hävinnyt.
TORBJÖRN NIKUS
