Haveri ry, Ylöjärven kaupungin kulttuuripalvelut ja Pirkanmaan maakuntamuseon Seutumuseohanke ovat kevään ja kesän aikana uudistaneet Viljakkalan Haverin kaivosmäellä sijaitsevaa kaivosmuseota ja muuntajarakennuksessa esillä olevaa kivinäyttelyä. Uudistaminen on osa seutumuseohanketta, jota on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö. Päivitetyn museoalueen avajaisia vietettiin viime perjantaina.
Haverin kaivosmiljöö on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö ja se on äilynyt lähes alkuperäisenä. Alueella on vanhoja louhoksia, rakennuksia ja kaivostoimintaan liittyvää esineistöä. Ensi kesänä entisellä kaivosalueella on mahdollista osallistua opastetuille kierroksille.
Kaivoksen historia ulottuu 1700-luvulle. Jo vuonna 1736 on päivätty asiakirjoja, joissa Haverin rautamalmiesiintymät mainitaan.
– Täällä kävi Ruotsin Kruunun lähettämä tutkija. Hän oli ensimmäinen, joka raportoi näistä, rakennusrestauroija Juha Laurén kertoo.
Hän on ollut mukana kehittämässä kaivosalueen museotoimintaa vuodesta 1999 lähtien.
– 1800-luvun alusta 1870-luvulle Haverin malmi kiinnosti ja sitä vietiin Tampereen masuunille, jossa siitä jalostettiin rautaa. Rauta oli kuitenkin huonolaatuista. Siinä oli rikkiä ja kuparikiisua. Masuunin yhteyteen rakennettiin valimo, josta tuli pikkuhiljaa Tampella, Laurén jatkaa.
Seuraava tärkeä vuosi kaivoksen historiassa on 1935, jolloin Vuoksenniska Oy tuli Haveriin tutkimaan mahdollisuutta louhia rautamalmia. Rautamalmia oli liian vähän, mutta kiisut sisälsivät kultaa, hopeaa ja kuparia. Haverin päätuotteeksi tulikin kulta. Kaivostoiminta alkoi vuonna 1942 ja jatkui vuoden 1960 loppuun.
Kaivostoiminta päättyy
Vuoksenniska luopui Haverista, koska kaivos olisi vaatinut mittavia investointeja pysyäkseen kilpailukykyisenä. Samaan aikaan Vuoksenniska oli investoinut Tammisaaren Jussarön louhokseen. Kullan hinnan lasku osui samaan ajankohtaan, ja kaivostoiminta Haverissa päättyi.
Ulkomaiset yhtiöt ovat tämän jälkeen tehneet kairauksia Haverissa. Alueella on edelleen kultaa, mutta esiintymät ovat levinneet epätasaisesti pienille alueille.
– Olisi riski tehdä tänne kaivos, Laurén toteaa.
Matkailubisnes Haverissa alkoi 1980-luvulla, jolloin myös kaivosmuseo rakennettin. Matkailuyrityksen mentyä konkurssiin museoalue jäi heitteille ja museoesineitä varastettiin. Vuosituhannen vaihteessa Viljakkalan kunta alkoi kehittää alueen toimintaa. Kehitystyö jäi kuitenkin joksikin aikaa unohduksiin. Nyt se jatkuu.
– Kaupunki on antanut resursseja ja osaamista, josta olemme erittäin iloisia, Laurén toteaa.
Päivitetty kaivosmuseo
Entisessä kaivostuvassa sijaitsevan kaivosmuseon kokoelma on päivitetty. Edellisen kerran sitä päivitettiin vuonna 2005. Nyt valokuvakokoelmaa ja esineistöä on karsittu. Kaikki näytteillä olevat esineet ovat Haverista.
– Näyttelytekstit ja vitriinit ovat uudet. Museon ilmettä on selkeytetty. Olemme halunneet pitää sen aitona ja tupamaisena. Olemme pyrkineet siihen, että kaikki tieto olisi selkeästi saatavilla, Pirkanmaan maakuntamuseon seutumuseotutkija Hanna Jaakola kertoo.
Hän on toiminut uudistushankkeen koordinaattorina.
Laaja kivinäyttely
Kaivosalueen muuntajarakennukseen on toteutettu kivinäyttely. Tarkoitus on siirtää näyttely myöhemmin läheiseen Verstas-rakennukseen.
– Meillä olisi toiveena, että saisimme Verstas-rakennukseen kunnon tilat kivinäyttelylle, ja se olisi kokonaisuutena harrastajien ja oppilaiden käytössä, Jaakola sanoo.
Kivinäyttelyyn on koottu malmeja kaivoksista eri puolilta Suomea. Esillä on muun muassa kultapitoisia kivinäytteitä Etelä- ja Länsi-Suomen kultaesiintymistä.
– Tällaista kokoelmaa ei tietääkseni ole muualla koottu, kivinäyttelyn kokoamisesta vastannut Jussi Hartoma kertoo.
Esillä on näytteitä myös esimerkiksi litiumista, järvi- ja hopeamalmeista ja suomalaisista korukivistä. Kiviharrastaja Pekka Voutilaisen Haveri ry:lle lahjoittamasta suuresta, monta tonnia painavasta kivikokoelmasta näytteillä on ”Kiven kiertokulku” -niminen kokonaisuus.
Arvokas kulttuurikohde
– Tämä on parhaiten Suomessa säilynyt teollisuushistoriallinen kaivosalue ja sillä poikkeuksellisen pitkä historia. Yhtään rakennusta ei saa enää hukata, tämä ympäristö pitää laittaa kuntoon ja näyttelyitä täytyy ylläpitää, Laurén sanoo lopuksi ja toivoo alueen toiminnalle jatkuvuutta ja arvostusta, jonka se ansaitsee.
