Raili Laitinen viittaa mielipiteessään Aamulehden 29.8.2019 juttuun. Siinä tärkein viestini ei liittynyt oppikirjoihin vaan resursseihin.
Ylöjärvellä on tunnuslukujen perusteella pienemmät opetusryhmät kuin kunnissa keskimäärin. Jutussa totesin olevani hieman harmissani siitä, että tästä opetuksen tärkeimmästä ja arvokkaimmasta resurssista etenkin ay-aktiivit vaikenevat tyystin.
Ilman mitään tarkennusta Laitinen väittää, että kaikissa kouluissa luokkakoot eivät vielä ole pieniä. Toki ymmärrän, että Laitisen pitää ay-yhdistyksen puheenjohtajana lausua OAJ:n kirjoittamia vuorosanoja yleisen mielipiteen muokkaamiseksi. Valitettavasti tämä tapahtuu Ylöjärven osalta tosiasioiden kustannuksella.
Tampereen kaupunkiseudun kunnat ovat tehneet perusopetuksen resurssivertailua vuodesta 2014 lukien. Uusin vertailu on juuri valmistumassa.
Lukuvuonna 2018–2019 opetusryhmän laskennallinen keskikoko oli Ylöjärvellä 17,7 oppilasta. Seudun muiden kuntien keskiarvo oli 18,6 oppilasta. Takana ovat ajat, jolloin Ylöjärvellä oli yli 28 oppilaan opetusryhmiä. Monissa muissa kunnissa tilanne ei ole näin hyvä.
Kuluvan vuoden elokuussa Ylöjärven resursseja lisättiin perusopetuksessa merkittävästi, joten opetusryhmien keskikoko tulee näillä näkymin laskemaan vielä lisää.
Resurssien lisäys jatkuu vuoden 2020 talousarviossa. Tämän panostuksen jälkeen rohkenen väittää, että perusopetukseen panostamisessa Ylöjärvi on yksi Suomen edelläkävijöistä.
Tästä tilanteesta annan valtavan suuren kiitokseni ylöjärveläisille päättäjille. Olenhan kokenut työurallani myös sen, mitä ovat oikeasti niukat opetuksen resurssit.
Opettajien ammattiyhdistyksen lietsoma negatiivisuuden ilmapiiri värittyy minun silmiini pakonomaisena. Laitinen vihjaa ikävästi, että opettajan pitäisi minun mielestäni valmistaa opetusmateriaalinsa itse. Näin en ole missään mediassa tai muuallakaan lausunut.
Jos opettaja haluaa toteuttaa opetustaan oppikirjan mukana tulevan opettajan oppaan valmiiden tuntisuunnitelmien mukaisesti, hän voi vapaasti niin tehdä. Opettajilla on jatkossakin lupa ulkoistaa oppituntiensa suunnittelu ja osa oppilasarvioinnista oppikirjojen tekijöille.
Oppikirjoja ostamalla opettaja saa käyttöönsä paksun opettajan oppaan ja valmiiksi suunnitellut oppitunnit. Tämä vähentää valtavasti opettajan suunnittelutyötä.
Oppikirjat ovat kirjakustantamoille vuosittainen miljoonien eurojen suurbisnes. Mielipiteessään Laitinen perustelee ja samalla markkinoi oppikirjojen käyttötarvetta laveasanaisesti.
Laitinen antaa jopa ymmärtää, että maailman korkeimmin koulutettujen suomalaisten opettajien työn laatu on oppikirjojen varassa. Itse olen tästä asiasta täysin eri mieltä.
Ehkäpä samaa mieltä kanssani ovat ne opettajat, jotka luottavat työssään omaan osaamiseensa. Työn tulokset määrittää oppilaan ja opettajan välisen tunne- ja vuorovaikutuksen laatu, ei yksikään oppikirja.
Olen vankkumaton painetun sanan kannattaja. Luen lehdet paperisena, haluan iltalukemiseni kirjana käteeni.
Aamulehden 29.8.2019 jutun lopussa toistin vanhan ajatukseni siitä, että jokaisen ylöjärveläislapsen pitäisi saada kaupungilta omakseen pakasta vedetty uusi Aapinen. Se ei ole pelkkä oppikirja vaan myös upea konkreettinen muisto pitkän koulutien alkuhetkestä. Se on oppikirjoistamme tärkein.
Matti Hursti
sivistysjohtaja, Ylöjärven kaupunki
