Aamulehdessä 29.8.2019 Ylöjärven sivistysjohtaja Matti Hursti kertoi toimittajan haastattelemana näkemyksiään oppikirjojen tarpeellisuudesta. Artikkeli oli seurausta vanhempainillassa esiin nostetusta kysymyksestä oppikirjojen riittämättömyydestä, ja siitä seuranneesta sosiaalisen median keskustelusta.
Maanlaajuisesti ollaan huolissaan oppilaiden lukutaidon heikkenemisestä. Lapset ja nuoret lukevat aikaisempia ikäluokkia vähemmän, mikä heijastuu tekstin ymmärtämisen heikentymisenä siitä riippumatta, onko teksti tietokoneen ruudulla tai painetussa kirjassa. Osalla oppilaista luku- ja kirjoitustaito on jo sillä tasolla, että jatko-opinnoissa tulee vaikeuksia selviytyä perusopinnoista. Vaatimus opettaa ilman oppikirjoja (sähköistä tai painettua) ei ainakaan edistä lukemisen taitoa ja tekstin ymmärtämistä eikä korosta lukutaidon merkitystä.
Oppikirjat ovat asiantuntijaryhmien kokoamia. Sitä kautta huolehditaan oppikirjojen sisällön totuudellisuudesta ja varmistetaan oppikirjoihin liitetyn materiaalien sekä erilaisten toteutusvaihtoehtojen kautta opetussuunnitelmien tavoitteiden saavuttamisen mahdollisuus opetustyössä.
Työryhmien asiantuntijuus on kattavaa: opettajien lisäksi vieraiden kielien ja kulttuurien edustajat, tutkijat ja professorit pyrkivät huomioimaan oppikirjassa tiedollisen ja pedagogisen kokonaisuuden lisäksi erilaiset oppijat ja oppilaiden kulttuuritaustat.
Varsinaisen työryhmän tukena on suuri joukko kommentoijia ja koekäyttäjiä testaamassa materiaalin käyttökelpoisuutta käytännön opetustyössä. Ajatus siitä, että riviopettaja voisi edustaa näitä kaikkia tahoja itse omat opetusmateriaalinsa tekemällä, on melko kova vaatimus.
Siirtymistä digitaalisuuteen perustellaan usein ajatuksella, että käyttämällä entistä enemmän tietokoneita opetuksessa saataisiin oppilaat viihtymään koulussa paremmin. Käytännön opetustyötä tekevät tietävät hyvin, kuinka tämä väite pitää paikkaansa. Jos sähköinen materiaali on oppimateriaalina yhtä laadukasta kuin painettujen oppikirjojen materiaali.
Etuna on se, että opettaja voi jatkuvasti seurata esimerkiksi tehtävien valmistumista ja antaa siitä palautetta. Tällaista oppimateriaalia oppilas tekee yleensä mielellään, koska hän saa itsekin suoraa palautetta esimerkiksi pisteiden muodossa. Lahjakkaat oppilaat voivat tehdä turvallisesti paljon tehtäviä, koska kone auttaa tarkistuksessa. Silloin aikaa jää tukea tarvitseville.
Jos tehtävät ovat pääsääntöisesti tiedonhakuun perustuvia, kuten yleensä netistä löytyvä ilmainen materiaali on, oppilaat kyllä viihtyvät tunneilla, mutta eivät välttämättä koulutehtävien ja oppimiseen liittyvien tehtävien parissa, vaan viihdeohjelmien ja pelien parissa. Tuotoksia ei synny, koska ei ole helppo aikuisenkaan aina tietää, mikä tiedosta on totta, mikä ei.
Oppikirjan käyttäminen opetuksessa ei tänä päivänä tarkoita pelkästään painettua kirjaa eikä kirjan orjallista opiskelua sivulta sivulle, eikä se poista muun materiaalin, sähköisen tai painetun ja vaihtelevien opetusmenetelmien käyttöä oppitunneilta.
Päinvastoin oppikirjan teksti ja oppikirjan mukana automaattisesti tuleva sähköinen oppimateriaali tai linkitys sopivaan muuhun sähköiseen materiaaliin ja vinkit sen käyttötapaan ovat sisällöltään tarkistettuja ja suunniteltuja oppilaan ikä- ja kehitystasoon sopiviksi. Oppikirjasta, olipa se sähköinen tai painettu, oppilas löytää opiskeltavan asian ikäkauteensa sopivaan tapaan laaditussa muodossa ja sopivan kokoisiin asiakokonaisuuksiin muokattuna, mikä vähentää oppilaan ahdistusta tämän päivän tiedontulvassa.
Painetun oppikirjan käyttö osana opetusta rauhoittaa oppituntia ja luo työrauhaa jatkuvan konetyöskentelyn vaihtoehtona. Osalla oppilasta jatkuva sähköisten materiaalien käyttäminen lisää levottomuutta ja pahentaa keskittymishäiriöitä, ja päätetyö aiheuttaa aika monelle päänsärkyä.
Myös monialaisessa ilmiöpohjaisessa projektioppimisessa oppikirjan merkitys korostuu: oppilaalla on oikeus pystyä tukeutumaan myös oppikirjan selkeään teoriapohjaan omassa oppimisessaan.
Opettajan oman monipuolisesti opetussuunnitelman tavoitteita tukevan oppimateriaalin tuottaminen on haasteellista, koska käytössä ei ole sopivaa alustaa. Nyt seutukunnalla käytössä olevassa järjestelmässä on rajatut mahdollisuudet tuottaa monipuolista oppimateriaalia esimerkiksi kieliin, joissa äänitteiden tarkoituksena on mahdollistaa oppilaan kuunnella äidinkielenään opeteltavaa kieltä puhuvan henkilön puhetta. Myös ohjelmointikielien erilaisten tiedostomuotojen tallentaminen on haasteellista sekä opettajalle että oppilaille.
Toivottavasti Ylöjärven kaupunki panostaa jatkossa tarvikkeisiin kohdistuvien määrärahojen lisäyksen lisäksi myös oppikirjamäärärahoihin (mukaan lukien erilaiset ohjelmistot) ja luokkakokojen kasvun hillitsemiseen. Kaikissa kouluissa luokkakoot eivät vielä ole pieniä, eivätkä kaikissa kouluissa ryhmien koosta johtuen perusvälineet riitä opetettavien aineiden opettamiseen, kuten toivoa sopisi.
Ylöjärven opettajat toivovat suuresti, että tulevien vuosien budjetteihin varattavat määrärahat pitävät sisällään mahdollisuuden käyttää kouluissa sekä oppikirjoja, dokumenttikameroita että kaikkea muuta opetukseen tarvittavaa materiaalia pelkkien tietokoneiden sijaan.
Myös painetulle kirjalle on edelleen perustelunsa. Digimateriaalin lisenssit vuosittain uusittuna tulevat kalliimmiksi kuin painettu kirja, mitä voi käyttää useamman vuoden.
Pelkkä tietokone ilman opetuksessa tarvittavia ohjelmia ja muita opetuksen työvälineitä ei tuo mukanaan laadukasta oppimista. Tavoitteena on turvata jokaiselle oppijalle turvallinen oppimisympäristö ja -materiaalit, jotka mahdollistavat kouluissa monipuolisen tavoitteellisen oppimisen valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaan.
Raili Laitinen
OAJ:n Ylöjärven paikallisyhdistyksen puheenjohtaja/OAJ Ylöjärven hallitus
