Ylöjärven Shotokan Karateseura on oiva esimerkki siitä, ettei menestyvällä urheiluseuralla tarvitse olla prameita ulkoisia puitteita. Pyytetön mutta määrätietoinen työ tuottaa parhaiten tulosta.
Marko Pöyry perusti Shotokanin vuonna 2008 ja sai houkuteltua harrastajia sen verran, että menestyksen siemen lähti itämään. Viime vuodet ovat tuoneet tukun SM-mitaleja, ja nyt on saatu ensimmäinen karateka arvokilpailuihin, kun Miikka Salonen mahtui nuorten MM-joukkueeseen.
– Toiminnassamme ei ole etusijalla huippujen tuottaminen, vaan tärkeintä on tarjota kaikenikäisille mielekäs liikunnallinen harrastus, vaikka totta kai Miikan esimerkki on erittäin tärkeä. Pienen seuran etu on, että pystymme antamaan tehokasta yksilövalmennustakin, Shotokanin puheenjohtaja Timo Koski miettii.
Shotokanissa harrastajamäärä nousi nopeasti lähelle sataa, mutta on tullut vähitellen alaspäin niin, että nyt aktiivitreeenaajia on viitisenkymmentä. Laatu korvaa onneksi määrän.
– Nuorimmat karatekat ovat seitsenvuotiaita ja vanhimmat yli viisikymppisiä. Osa käy kerran viikossa pitämässä yllä kuntoaan ja osa treenaa enemmän tosissaan.
– Lapsensa harjoituksiin tuova vanhempi pääsee maksutta kokeilemaan harrastusta, ja aika moni on sen myötä saatu jäämään mukaan, Koski kertoo.
Kilpailemaan pääsee nopeasti
Miska Ronkainen, 11, aloitti Shotokanissa neljä vuotta sitten ja sai houkuteltua äitinsäkin salille. Miska aikoo katsoa tosissaan, mihin hänen rahkeensa tatamilla riittävät.
– En ole harrastanut muita urheilulajeja, mutta karate tuntui heti kiinnostavalta. Olin vielä seitsenvuotias, kun menin ensimmäisiin kilpailuihini, joista sain pronssia, Miska muistelee.
– Meillä rohkaistaan kilpailemaan mahdollisimman nuorina. Kyllähän lapsen liikunnallisen lahjakkuuden huomaa varhain, mutta karatessa käy usein niin, että sitkeästi treeneissä ja kilpailuissa vääntäneet rupeavat menestymään paremmin 13–14-vuotiaina, Koski luonnehtii.
Liikunnallisten perustaitojen kanssa riittää karatevalmentajillakin opettamista nykyaikana, kun omatoiminen vapaa-ajan liikunta jää aivan liian vähälle.
– Jo Pöyryn Marko sanoi, että kun hän aloitti karaten, kaikki osasivat kuperkeikan, mutta nyt sen taitavat lapset jo erottuvat joukosta, Koski hymähtää.
Myös Salosille karate on perheharrastus. Miikka ja hänen isoveljensä Miska harjoittelevat valmentaja Tero Rajalan vetämässä kilparyhmässä, ja äiti Teea hioo taitojaan koko seuran yhteisharjoituksissa.
– En niinkään jännitä, miten Miikan käy MM-kilpailuissa Santiago de Chilessä, vaan toivon, ettei hänelle sattuisi ennen reissua mitään odottamatonta, Teea Salonen naurahtaa.
– Miikalle on MM-tatamilla kaikki mahdollista. Arpaonni ratkaisee tietysti jonkin verran, mutta marginaalit ovat todella pienet, ja ottelutilanteessa karatekan pitää vaan uskaltaa tehdä osaamiaan asioita, Timo Koski kuvailee lajin luonnetta.
”Tyttöjä saisi tulla enemmän”
Miska Salonen voitti viime keväänä alle 21-vuotiaiden 67-kiloisissa SM-kultaa, ja Miikka otteli miesten 75-kiloisten pronssia. Nuutti Vuori otti puolestaan pronssia 67-kiloisissa.
Tämä kolmikko muodostaa nykyisen kilparyhmän. Tulevaisuudessa odotetaan paljon 14-vuotiaiden alle 55-kiloisissa SM-kaksoisvoiton ottaneilta Veeti Luomalta ja Lauri Heinoselta.
– Harrastajamäärissämme on suurin aukko 15–20-vuotiaissa, ja tyttöjäkin saisi joukossamme olla enemmän, Koski myöntää.
– Karate on jo menettänyt glamouriaan, mutta toivottavasti Karaten rooli näytöslajina ensi vuoden Tokion olympiakisoissa toisi lajimme taas kirkkaammin yleisön tietoisuuteen.
Koski ja Rajala ovat ainoina mukana 11 vuoden takaisesta alkeisryhmästä, mutta Shotokanilla on yhteensä puolentusina valmentajaa. Useampi kuin yksi silmäpari on yhteistreeneissä tarpeen, sillä porukka jaetaan kahtia taitojen ja koon mukaan.
Shotokan pitää tukikohtanaan Kauraslammen eli kansakielellä Moision koulua. Ohjattuja vuoroja on maanantaisin kello 19–21 sekä torstaisin ja perjantaisin 18–20. Lisäksi sunnuntain vapaavuoroilla kello 16–18 on mahdollisuus käydä hiomassa liikkeitä omatoimisesti vaikkapa vyökokeita varten.
Seurassa on tällä haavaa kymmenkunta mustan vyön haltijaa. Vyökokeita järjestetään yleensä kaksi kertaa vuodessa.
Shotokan toimii aktiivisesti myös Ylöjärven seuraparlamentissa ja näkyy tänä syksynä ainakin Elon lasten tapahtumassa ja Valon harrastepäivillä.
– Otamme mielihyvin vastaan paitsi uusia harrastajia, myös valmennustyöstä kiinnostuneita. Aiempaa kokemusta voi olla muistakin kamppailulajeista, sillä eivät ne niin paljoa toisistaan poikkea, ettei juonesta saisi kiinni, Koski rohkaisee.
