Enimmäkseen Espanjassa asuva, alaraajahalvaantunut Jari Nieminen harrastaa sitwakea, jossa liu’utaan veden pinnalla kaapelin vetämänä. Vauhdikas mies harrastaa myös sukellusta, varjoliitoa ja kartingia.
Kun Espanjassa ja Hollolassa asuva Jari Nieminen kokeili ensimmäistä kertaa sitwakea, hän jäi kerralla koukkuun.
– Se on jännää ja sikahauskaa.
Nieminen on käynyt harrastamassa sitwakea kesän aikana neljästi Ylöjärvellä sijaitsevassa Wakevalleyssa, ja aikoo jatkaa harrastustaan myös kotona Espanjassa.
– Sitwake-lautani lähtee viikon kuluttua rekalla kohti Espanjaa. Kodistani tunnin päässä on paikka, jossa lajia voi harrastaa.
Vähän kuin lumilautailua mutta vedessä
Sitwake on muunnos sanasta wakeboarding (vesilautailu). Erona kaapelivesilautailuun on se, että tavallisesti vedessä surffaillaan jalkojen päällä seisten, mutta sitwakessa istutaan.
Siksi laji sopii pyörätuoli-ihmisille. Muuten sitwakessa tehdään samaa kuin kaapelivesilautailussakin: lautailija pitää kiinni vetokapulasta ja liukuu korkeiden tolppien välisen vaijerin avulla veden pinnalla.
Lajissa liidetään veden päällä vähän kuin lumilautaillessa lumella.
Niemisestä laji ei ole vaikea, joskin kaatumisen jälkeen laudalla takaisin veden pinnalle pääseminen on välillä hankalaa.
– Laji vaatii tasapainoa ja kropanhallintaa ja vähän myös positiivista hulluutta.
Sekin on Niemisen mieleen, että harrastus ei ole ilmoista kiinni.
– Jos päällä on märkäpuku, lajia pystyy tekemään melkein milloin vain. Pitää vain ajaa johonkin kaapelimestaan.
Avopari jäi koukkuun
Kun Nieminen kävi kokeilemassa sitwakea, hän sanoi mukaan tulleelle avopuolisolleen Suvi Formulahdelle, ettei tämän ole pakko kokeilla wakeboardingia.
– Hyvä ettei Suvi lyönyt minua kaulimella päähän.
Eli kuten arvata saattaa, myös avovaimo kokeili lajia.
– Yllätyin aivan, kun hänkin jäi saman tien koukkuun. Hän on vähän rämäpää kuten minäkin.
Harrastusvälineensä eli laudan Nieminen sai niin, että hän osti sopivan laudan, suunnitteli penkin runkoineen ja kiinnitti sen lautaan. Sen jälkeen istuimen kohtaa vielä hieman fiksattiin Ylöjärvellä.
”Tunnen eläväni”
Nieminen tykkää muistakin erikoisista lajeista, joista osassa on mukana vauhtia. Hän harrastaa muun muassa laitesukellusta ja varjoliitoa.
Jälkimmäistä lajia harrastetaan Suomessa niin, että liidin hinataan mönkijän tai auton perässä taivaalle, ja sitten lennetään.
Varjoliidon ja muiden vauhtilajien harrastaminen aikaansaa Niemisessä vahvoja tunteita.
– Tunnen eläväni silloin. Siinä voittaa itsensä koko ajan. Kun on ”selvinnyt hengissä”, on voittajafiilis.
– Tällaisten lajien harrastaminen voi tietysti liittyä myös siihen, että olen pyörätuolissa enkä käy töissä. Minulla ei ole muuta kuin aikaa.
Karting, se ”tavallinen” laji
Kun Jari Niemiseltä kysyy, onko hänellä mitään tavallista harrastusta, hän miettii hetken ja vastaa sitten, että karting.
Nieminen ajaa Suomessa kartingissa kilpaa. 14-vuotiaana alaraajahalvaantunut mies harrasti myös ennen halvaantumistaan monia urheilulajeja ja myös kilpaili niissä.
Kartingin ajaminen sujuu Niemiseltä niin, että jalat köytetään kiinni, etteivät ne heilu sinne tänne.
– Kun jalat ovat poissa pelistä, kuormitusta tulee paljon enemmän ylävartalolle. Laji on aika rankka, mutta tykkään siitä. Tykkään vauhdista. Kroppa huutaa jo armoa, mutta jatkan vielä vähän. Sitwakessa on sama homma. Vaikka olisin jo ihan poikki, haluan vielä kerran.
Niemisen mukaan kaikenlainen urheilu tekee kropalle hyvää.
Koko kehoni tarvitsee monipuolista liikettä, koska arjessa pyörätuolilla liikkuminen tarjoaa varsin yksipuolista liikettä.
Padel on sosiaalinen laji
Sitten Nieminen muistaa vielä yhden harrastuksensa, padelin. Se on mailalaji, joka vasta valloittaa Suomea.
Laji muistuttaa hieman tennistä ja squashia, mutta pelaajia on kentällä kerrallaan neljä.
Nieminen pelaa padelia yhdestä neljään kertaa viikossa sekä kävelevien että pyörätuolilla liikkuvien kanssa.
Oman vaikeutensa peliin tuo se, että Niemisen pitää ohjata samaan aikaan pyörätuolia ja pidellä mailaa, mutta kaikkeen tottuu, kun opettelee. Helpotusta tuo sekin, että pyörätuolipelaaja saa lyödä kahdesta pompusta, muut yhdestä.
– Pelasin sulkkista jaloilla ollessani kilpaa, ja myös tennistä vuosien ajan. Ne jäivät, kun siirryin padeliin, enkä ole katunut. Padel on paljon sosiaalisempi laji kuin tennis.
– En tuputa muille harrastuksiani, mutta haluan kuitenkin kertoa siitä, kuinka monien asioiden tekeminen on mahdollista, jos vain haluaa.
