Vanhemmillani on purjevene. Heillä on ollut sellainen yli kolmekymmentä vuotta, joten purjehtiminen tuli minullekin tutuksi jo lapsuudessani. En kuitenkaan edelleenkään ymmärrä, mitä järkeä veneilyssä on. Varsinkaan purjeilla. Isolla moottorilla sentään pääsisi nopeammin perille.
Joskus osasin hieman purjehtia – enää en. Enkä välitäkään osata. Toisaalta en myöskään pelkää merta. Nimenomaan: jos jossain ylipäänsä kannattaa purjehtia, niin merellä. Ei missään tapauksessa järvellä.
Onneksi vanhempieni venepaikka on Helsingissä. Muutama vuosi sitten kävimme purjehtien Tallinnassa ja vaikka en millään muulla reissulla ole merisairauden vuoksi voinut yhtä pahoin, niin mielestäni kohde oli järkevä. Vältin laivaristeilyn.
Silloinkaan en missään vaiheessa pelännyt. Tiesin, että insinöörit ovat suunnitelleet vanhempieni veneen turvalliseksi. Myös isäni on insinööri, joten hän tietää, mistä vivusta milloinkin on käännettävä ja mitä köyttä kulloinkin kannattaa kiristää tai löysätä.
Tänä kesänä vierailin vanhempieni veneellä puolisen viikkoa. Se oli varsin kohtuullinen aika. Myös purjehdusaikataulut, jotka valittiin sääennusteiden mukaan, olivat kohtuulliset: välillä meillä oli pitkän työpäivän verran purjehdusta takana jo lounasaikaan, joten ehdimme myös määränpäihimme ennen iltaa.
Öisin kuitenkin nukuin huonosti: kuulemma kuorsasin (väärin kuultu) ja siksi minua tönittiin hereille. Kyllähän ihminen herää (eikä välttämättä heti nukahda uudestaan), jos herätetään. Onneksi pystyin päivisin paikkaamaan univajettani: siirryin yleensä ulkoa sisälle, kun purjehtijoilla oli jotain merkittävää tehtävää. Enpä ollut tiellä ja pääsin kätevästi lepäämään.
Vakavasti puhuen on viisautta tehdä asioita, joista itselle tulee hyvä olo – jos ei samalla aiheuta muille haittaa. Sikäli vanhempani ovat fiksuja, koska he todella nauttivat veneilystä. Eihän siinäkään ole järkeä, että juoksen maratoneja. Mutta jollain kierolla tavalla minulle tulee niistä hyvä olo.
Voisin myös haluta kesäauton. Sekin tietysti olisi viisasta, koska… öö, no, kesäautolla voisi ajaa kesäisin. Ja muulloin käytettävä auto saisi silloin huilata.
Mutta entäpä ilmastovaikutukset? Viimeisimmän lentomatkani tein tämän vuosikymmenen alkupuolella ja muutenkin olen viime aikoina elänyt melko ympäristöystävällisesti. Sitä paitsi uudet autot ovat käsittääkseni pienipäästöisiä – ainakin vanhoihin verrattuna.
Kesäautolla voisin sitten ajella rannikolle tapaamaan purjehtivia vanhempiani.
