Vastine mielipidekirjoitukseen: Kennelliiton lausunto koirasusista sisältää merkittäviä asiavirheitä - Lukijalta

Avoin kirje Suomen Kennelliitolle

Ylöjärven uutisissa ilmestynyt artikkeli lemmikkisusikoirista Jasminista ja Haisulista hurjistutti Suomen Kennelliiton, joka laittoi asiantuntijansa laatimaan vastineen Kennelliiton mukaan pahasti virheellisiä väittämiä sisältäneelle jutulle. Lausunnon ovat allekirjoittaneet Kennelliiton jalostusasiantuntija, maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja jalostusagronomi Katariina Mäki, sekä Kennelliiton käyttäytymisen jalostustyöryhmän puheenjohtaja, eläintenkouluttaja Tuire Kaimio. Lausunto paitsi sisälsi merkittäviä asiavirheitä, se myös nostatti kysymyksiä.

Ensinnäkään Kennelliiton tehtävä ei ole tulkita lakia. Se on tuomioistuimen tehtävä, mutta Kennelliitto on lukuisia kertoja aiemminkin hypännyt koira-asiantuntijan lestistään leikkimään viranomaista. Koirasusien osalta vieraslajiasetusta ei ole vielä koskaan sovellettu, joten asian suhteen ei ole olemassa oikeuskäytäntöä. Vieraslajiasetuksen koirasusia koskevassa pykälässä ei kuitenkaan mainita sanallakaan sitä, minkä suuruinen osuus koiran perimästä saa prosentuaalisesti olla sutta. Lakiteksti mainitsee ainoastaan sukupolvet F1-F4, jotka ovat olleet CITES-sopimuksella luvanvaraisia – eli käytännössä kiellettyjä – jo vuosikymmeniä. Jostain syystä lausunnossa on myös jätetty mainitsematta lakitekstin jatkuvan seuraavasti:

”… ja lukuun ottamatta seuraavia lajeja:..

– kesykoira ja sen lajiristeymät sukupolvesta F5 eteenpäin;..”

Koirasusi viihtyy veneessä. (Kuva: Jenni Korhonen)

Väärinkäsitysten välttämiseksi harrastajat ovat alkaneet käyttää laillisista susitaustaisista koiristaan nimitystä susikoira. Suurin osa susikoirista Suomessa on matalaprosenttisia, susiosuuden asettuessa valtaosalla todennäköisesti jonnekin 10 ja 30 prosentin välille. Kirjoituksessa susitaustaisilla koirilla tarkoitetaan pääasiassa matalaprosenttisia susikoiria. Tässä kirjoituksessa susitaustaisilla koirilla tarkoitetaan pääasiassa matalaprosenttisia susikoiria.

Esitetty teoreettinen laskelma, jossa neljä sukupolvea koirasusia risteytettynä koiran kanssa tuottaa koiran, joka on 3,125 % susi ei välttämättä pidä käytännössä paikkaansa. Sattuma on yksi genetiikan peruspilareista, eikä isältä ja emältä tuleva perimä oikeasti olekaan tasan 50/50, kuten aiemmin on ajateltu. Todellisuudessa kuvaillun kaltaisella jalostuksella voidaan todennäköisesti aikaansaada mitä tahansa 0:n ja 10 prosentin väliltä. Joka tapauksessa moinen prosenttiraja on erittäin ongelmallinen, sillä miten sitten toimitaan, kun metsästysseuran Jorman itälaikasta löytyykin sutta kolmen prosentin sijasta viisi? Tämä ei nimittäin ole lainkaan mahdotonta, sillä Venäjällä suden risteyttäminen laikaan oli jossain vaiheessa hyvinkin yleistä, eikä nykyäänkään varmasti poissuljettua.

Susien ja koirien välillä on ollut geenivaihtoa koko niiden olemassaolon ajan. Muinaiset meksikolaiset kasvattivat koirasusia tarkoituksellisesti ja näillä eläimillä vaikuttaa olleen heidän kulttuurissaan suuri merkitys. Aristoteles mainitsee koirasudet yli 2300 vuoden takaisessa teoksessaan Eläinoppi. Plinius vanhempi (23 – 79 jaa.) taas kertoo kirjassaan Naturalis historia, että gallialaiset antoivat narttukoiriensa lisääntyä tarkoituksella susien kanssa. Eskimoiden sekä monien muiden alkuperäiskansojen tiedetään harjoittaneen samaa käytäntöä. Vuonna 2014 Georgiassa Kaukasuksella tehdyssä tutkimuksessa (1.) tutkittiin 102 suden, 57 laumanvartijakoiran ja yhdeksän sekarotuisen koiran perimää. Tutkijat havaitsivat, että 10 prosenttia näistä eläimistä ei ollut perimältään täysin puhtaita koiria tai puhtaita susia ja noin kolme prosenttia osoittautui todennäköisiksi ensimmäisen polven risteytyksiksi. Karjaa susilta suojelevat koirat tekevät siis toisinaan varsin läheistä tuttavuutta niiden kanssa. Vuonna 2018 tehdyssä tutkimuksessa (2.) selvitettiin ceskoslovensky vlackiakin perimää ja todettiin, että huolimatta rodun varsin pienestä perustuspopulaatiosta sen geneettinen monimuotoisuus on melko suuri kiitos rodun susiristeytystaustan. Vuonna 2011 (3.) Suomessa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että skandinaavisissa ja suomalaisissa pystykorvaroduissa sekä porokoirissa esiintyy erittäin runsaasti haploryhmää d1. Kyseisen haploryhmän alkuperä jäljitettiin suden ja koiran risteytymiseen 480 – 3000 vuotta sitten. d1-haploryhmän runsas esiintyvyys viittaa siihen, että sen tuomat suoraan sudelta saadut ominaisuudet olivat koirille valintaetu. Voimme vain arvailla, mitä vaikutuksia sillä olisi ollut, jos risteytymistä ei olisi koskaan tapahtunut.

Suomen Kennelliiton ja FCI:n hyväksymien rotujen listalla on kaksi rotua, jotka on kehitetty melko hiljattain suoraan suden ja koiran risteymistä. Näistä vanhempi on Hollannissa 1920-luvulla syntynyt, perustajansa mukaan nimetty saarloos wolfhond ja toinen on 1950-luvulla silloisessa Tsekkoslovakiassa kehitetty ceskoslovensky vlaciak. Kumpaakin rotua Suomessa kasvatetaan ja näyttelytetään Kennelliiton alaisesti. Yhteistä roduille on sekä jalostukseen käytetty koirarotu (saksanpaimenkoira), että käytettyjen susien alalaji (eurooppalainen susi). Kummankin rodun perustuspopulaatiot muodostuvat pienestä määrästä eläimiä ja kanta on ollut suljettu jo pitkään, jolloin suden osuus koirien perimässä ei ole päässyt ”laimenemaan”. Huolimatta vuosikymmenien ja useiden koirasukupolvien kulumisesta kummankin rodun perimä muodostuu yhä tänä päivänä noin 25 – 35 prosenttisesti sudesta. Luvut perustuvat sekä koirista tehtyihin DNA-testeihin, että niiden sukutauluihin. Kummassakin rodussa susimaista ulkonäköä on haluttu ylläpitää, joten suden perimä ei ole ajan saatossa niistä mihinkään kadonnut. Vaikuttaa siltä, että Kennelliitto on ”kieltänyt lailla” kaksi siellä hyväksyttyä rotua ymmärtämättä sitä kuitenkaan itse? Koska laki ei edelleenkään mainitse prosentteja, vaan ainoastaan sukupolvet, eikä ceskoslovenskyjä ja saarlooseja ole poistettu Kennelliiton listoilta, voinemme tässä vaiheessa jo unohtaa väitteen siitä, että yli 3,125 % eläin on Suomessa laiton. Olkoonkin, että se harmittaa kovasti pientä ja jokseenkin äänekästä ihmisryhmää.

Koirasuden kanssa koirapuistossa. (Kuva: Jenni Korhonen)

Sen sijaan, että Kennelliitto järjestönä käyttää resurssejaan susikoiravastaisen propagandan keksimällä keksimiseen se voisi toimia susikoiraharrastajille juuri siinä tehtävässä, mikä Kennelliitolle kuuluu; valistajana ja rekisterinä. Järjellä ajateltuna pitäisi olla kaikkien etu, että myös sekarotuiset – susitaustaisia tai eivät – koirat olisivat Kennelliiton FIX-rekisterissä ja niiden omistajat Kennelliiton jäseniä, mutta suhtautumisen ollessa näin kalsea, ellei lähes vihamielinen, sekä asenteen kaksinaismoralistinen liiton samalla rekisteröidessä ”CsV”:t ja ”looserit” viralliseen rekisteriinsä ei Kennelliitto vaikuta susikoiraharrastajien silmissä kovin kaksiselta kerholta.

Susikoiraharrastajien ja – kasvattajien mukaan susitaustaiset koirat eivät ole ”lähes poikkeuksetta arkoja” arkuuden vaihdellessa ”vieraiden ihmisten karttelusta täydelliseen panikoitumiseen ja lukkoon menemiseen ihmisten lähellä”. Sosiaalisessa mediassa suoritetun pikaisen kyselytutkimuksen perusteella susikoiraharrastajista 84/87 (96,6 %) olivat eri mieltä Kennelliiton lausunnossa esitetyn väitteen kanssa. Kirjoittajan käsityksen mukaan jokaisella eri mieltä olleista vastaajista on käytännön kokemusta susitaustaisista koirista, monilla varsin laajastikin. Varautuneisuutta, pidättyneisyyttä ja arkuuttakin ”hukissa” esiintyy todennäköisesti enemmän kuin koirissa keskimäärin, muttei varmasti enempää, kuin varautuneimmissa tai pidättäytyneimmissä ”sudettomissa” koiraroduissa. Merkittävä osa susikoirista asuu ns. urbaanissa ympäristössä kokematta siitä tarpeetonta stressiä. Tavallisista koirista löytyy paljon rotuja, jotka sopivat vastaavaan ympäristöön monista syistä paljon huonommin tai eivät lainkaan. Jonkinlainen yhteys varautuneisuudella ja suden osuudella koiran perimässä on, mutta se ei ole lainkaan niin yksiselitteinen, kuin Kaimio ja Mäki antavat kirjoituksessaan ymmärtää. Sosiaalistamisen merkitys minkä tahansa koiran elämään on valtava, eikä huonosti sosiaalistettujen eläinten käyttäytymisen perusteella voi tehdä totuudenmukaisia yleistyksiä. Siksi toisekseen monet susitaustaiset koirat ovat hyvin usein välinpitämättömiä vieraita kohtaan, mikä on rodunomainen piirre erittäin monelle koirarodulle ja joskus se saatetaan virheellisesti tulkita jopa arkuudeksi. Luonne on ominaisuus, johon voidaan jalostuksella merkittävästi vaikuttaa ja arkuus sekä eroahdistus ovat yleismaailmallisesti koirien yleisimpiä käytösongelmia. Toisin sanoen susitaustaiset koirat eivät ole uniikkeja lumihiutaleita siksi, että ne saattavat olla arkoja tai niillä saattaa olla eroahdistusta. Luonteen jalostamista sinänsä taas voisi edesauttaa se, jos sekarotuiset saisivat osallistua luonnetesteihin tai johonkin vastaavaan, mutta valitettavasti se ei ainakaan toistaiseksi ole ”kaikkien koirien yhdistyksessä” mahdollista.

Viimeisin susien ja ihmisten välistä kommunikaatiota koskeva tutkimus on kyseenalaistanut paljon sitä, mitä olemme luulleet suden ja ihmisen välisestä suhteesta tietävämme. Vuonna 2019 Itävallassa tehdyssä tutkimuksessa (4.) todettiin, että sekä koirat ja kesyt sudet tekevät yhteistyötä niille tutun ihmisen kanssa. Kumpikin eläinryhmä oli annetuissa tehtävissä yhtä menestyksekäs ja kumpiakin oli sosiaalistettu yhtä intensiivisesti pikkupennusta asti. Vastaavasti vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa (5.) tutkittiin koirien ja kesyjen susien kykyä kommunikoida niille tutulle ihmiselle katseellaan piilotetun ruoan sijainti. Sudet ja koirat olivat jälleen tasavertaisia. Aiemmin tehdyssä vastaavassa tutkimuksessa sudet pärjäsivät huonommin. Tämän tutkimuksen susia ei kuitenkaan ollut sosiaalistettu läheskään yhtä hyvin, kuin vertailuryhmänä käytettyjä koiria.

Isokokoisilla koirilla on yleensä kohtuullisen suuri liikunnan tarve jo siksi, että monet näistä roduista on jalostettu työskentelemään ihmiselle pyyteettömästi tunnista ja päivästä toiseen. Täten niille on valikoivan jalostuksen ansiosta kehittynyt valtava tekemisen, liikkumisen ja aivotyöskentelyn tarve ilman, että niiden oma sisäinen tarve, kuten vaikkapa nälkä, ajaa eläintä toteuttamaan sitä. Sudet taas ovat monelta osin luonteeltaan huomattavasti lähempänä kissaa kuin stereotypiakoiraa, joka tekee omistajansa eteen mitä hyvänsä vain tätä miellyttääkseen tai saadakseen selviytymisensä kannalta täysin arvottoman palkan, kuten lelun. Toisaalta taas itsenäisyys, hankala motivoitavuus ja toistojen kestämättömyys on erittäin tyypillistä monille melko yleisillekin koiraroduille. Luonnonvaraiset sudet liikkuvat pääsääntöisesti siksi, koska se on niiden selviytymiselle välttämätöntä. Susi on tehokas ja tasaisen varma liikkuja, mutta silloin, kun ravintoa on tarjolla yllin kyllin eikä vaaraa ole näkyvissä ne keskittyvät pitkälti lepäämiseen ja leikkimiseen. Monilla aktiivisilla käyttökoirilla on huomattavasti suurempi sisäsyntyinen tekemisen tarve, kuin susilla tai susikoirilla. Susikoirilla tähän tietenkin vaikuttaa merkittävästi se, mitä rotua koirassa suden lisäksi on. On varsin todennäköistä, että koira, jossa on suden lisäksi vain belgianpaimenkoiraa, on huomattavasti aktiivisempi, kuin koira, jossa on suden lisäksi vain alaskanmalamuuttia. Susitaustaisten koirien kanssa voi harrastaa monenlaisia lajeja aina agilitystä valjakkourheiluun, joissa koira saa tarvitsemansa määrän liikuntaa ja tekemistä.

Koira on lihansyöjä. Tämä ei ole näkemys tai mielipide vaan tieteellinen koiran anatomiaan, fysiologiaan ja biologiaan perustuva fakta. Viljapitoinen ravinto, jossa on ”jonkin verran lihaa” sanatarkasti Kennelliiton kirjelmää lainaten ei vastaa nykykäsitystä minkään terveen koiran ruokinnasta. Kennelliiton vastineessa myös viitataan mitä ilmeisimmin vuonna 2016 tehtyyn tutkimukseen (6.) viitettä kuitenkaan mainitsematta. Tutkimuksen mukaan koirilla esiintyy enemmän amylaasientsyymin tuotantoon liittyviä AMY2B-geenin kopioita kuin susilla. Amylaasin tehtävä on pilkkoa tärkkelystä. Susilla kopioita esiintyy tavallisesti kaksi, mutta määrä vaihtelee kahden ja kahdeksan välillä. Koirilla kopioiden määrä taas vaihtelee kahden ja 34 kopion välillä. Monilla alkukantaisilla roduilla on siis AMY2B-geenin kopioita yhtä vähän, kuin susilla. Myös dingoilla niitä on vain kaksi. Kennelliiton lausunnossa väitetään virheellisesti, että ”koirilla on tapahtunut geenimuutos, jonka seurauksena ne pystyvät susista poiketen hyödyntämään hiilihydraatteja.” Sama geeni esiintyy myös sudella, jolta koira on sen luonnollisesti saanut, mutta usein vähemmässä määrin, kuin koirilla. Sudet, dingot, kojootit ja alkukantaiset koirarodut, kuten esimerkiksi siperianhusky asettuvat siis samalle viivalle AMY2B-geenien määrän suhteen. Käytännön elämä ja kokemukset ovat osoittaneet vahvasti sen, että susitaustaisten koirien ruokinta ei ole sen haastavampaa kuin muidenkaan koirien, eikä koiran hiilihydraattien pilkkomiskyvyllä ole mitään tekemistä sen lemmikkinä pitämisen etiikan kanssa.

Yhtä lailla käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että etenkään matalaprosenttisten susikoirien hyvinvoinnin turvaaminen ei vaadi tähtitieteellisiä ponnisteluja. Keskiössä ovat samat asiat, kuin muillakin lajeilla; määrällisesti ja laadullisesti sopiva ruokinta ja juotto, kuiva ja vedoton makuupaikka, puhdas ja turvallinen elinympäristö, terveydenhoidosta huolehtiminen, riittävästi sopivia virikkeitä ja liikuntaa, jne. Tarhassa pääsääntöisesti asuvan koiran hyvinvoinnin kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että tarhassa keskenään asuvat koirat tulevat hyvin toimeen keskenään. Tarhakaverinsa jatkuvan alistamisen kohteena oleva koira – sudella tai ilman – saattaa hyvinkin yrittää poistua aitauksesta. Ei ole mitään syytä uskoa, että varsinkaan matalaprosenttiset susikoirat karkailisivat sen enempää kuin muut vastaavan kokoiset, älykkäät ja aktiiviset koirat. Esimerkiksi siperianhusky, joita susitaustaisissa koirissa usein rotujen seassa on, on erittäin tunnettu paitsi kiipeily- ja karkailutaipumuksistaan myös siitä, etteivät ne useinkaan anna helposti kiinni edes omistajalleen.

Susitaustaiset koirat eivät tarvitse suurta laumaa sen enempää, kuin muutkaan koirat. Kuten Kennelliiton Hankikoira.fi-sivullakin kerrotaan: ”Koira on laumaeläin ja yksin oleminen on sille luonnotonta.” Nykyisen eläinten hyvinvointitutkimuksen perusteella voidaan yksiselitteisesti todeta, että melkein kaikki laumassa, ryhmässä tai parvessa elävät eläimet hyötyvät lajitoverin seurasta, tietenkin tietyin edellytyksin. Ruotsin eläinsuojelulain mukaan koiraa ei saa edes jättää täysin yksin yli 6 tunniksi. On myös totta, että susitaustaisilla koirilla esiintyy samaan sukupuoleen kohdistuvaa aggressiota, mutta ei varmasti enempää kuin useilla alkukantaisilla koiraroduilla. Sinänsä tämä ominaisuus ei ole koiraeläimelle varsinaisesti luonnoton, mutta ihmisten mielestä se on hankala ja kiusallinen. Koska susikoirat ovat ensisijaisesti lemmikkejä, on kuitenkin tärkeää jalostuksen avulla pyrkiä suosimaan koiria, jotka tulevat myös aikuisena toimeen saman sukupuolen kanssa, eikä tämä susitaustaisten koirien keskuudessa mitenkään tavatonta olekaan.

Susikoiraharrastajat ovat täysin yksimielisiä niin Kennelliiton, susitutkijoiden kuin metsästäjien kanssa siitä, että koirasudet eivät kuulu luontoon. Koiran perimä ei tuo sudelle mitään etua luonnossa selviämisen kannalta, päinvastoin. Luonnonvaraisten susien tulee olla geneettisesti mahdollisimman puhtaita. Tutkitunkin tiedon valossa suden geneettisen puhtauden kannalta suurin uhka eivät ole lemmikkisusikoirat, vaan vastuuton koiranpitokulttuuri, jollaista ei Suomessa nykypäivänä käytännössä näe. Monissa muissa Suomenkin lähellä sijaitsevissa maissa irtokoiralaumat ovat arkipäiväinen näky ja ne muodostavat loputtoman reservin, josta koirasusia voi syntyä.

Biologisesti määriteltynä koira ja susi kuuluvat samaan lajiin ja kuten hyvin tiedämme ne saavat keskenään lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Risteymällä eli hybridillä tarkoitetaan kahden eri lajiin kuuluvan yksilön risteymää. Hybrideistä yleensä toinen tai kumpikin sukupuoli ovat lisääntymiskyvyttömiä. Näin ollen termit ”hybridi” ja ”risteymä” ovat kirjoittajan käsityksen mukaan kyseenalaisia susikoirista puhuttaessa.

Jenni Korhonen, kasvattaja, 18.8.2019 Iisalmessa

Lue myös: Mielipidekirjoitus: Koirasusi ei sovellu lemmikiksi

Lue myös: Jasmin ja Haisuli ovat koirasusia, joita osa pelkää – Ihastuttavat lemmikkihukat kuitenkin osoittavat, että ne ovat aivan tavallisia koiria, mutta paljon älykkäämpiä