Suomen Kennelliitto ry:n vastine Ylöjärven Uutisten artikkeliin ”Lemmikkihukat Jasmin ja Haisuli osoittavat, että huonomaineiset koirasudet ovat älykkäitä ja ihastuttavia” (11.8. ja 14.8.). Koirasusikasvattajan vastineen Kennelliitolle pääset lukemaan tästä.
Ylöjärven Uutisten verkkosivuilla 11.8. ja painetussa lehdessä 14.8. julkaistu artikkeli ”Lemmikkihukat Jasmin ja Haisuli osoittavat, että huonomaineiset koirasudet ovat älykkäitä ja ihastuttavia” antaa virheellisesti ymmärtää, että koirasudet soveltuisivat ihmisen lemmikiksi. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä koirasuden hyvinvointia on useasta syystä vaikea turvata ihmisten parissa ja sen käyttäytymistä on mahdoton ennakoida. Kuten artikkelissakin mainitaan, koirasusi on määritelty haitalliseksi vieraslajiksi, jonka maahantuonti, kasvatus, myynti ja luovutus on 1.6.2019 alkaen kielletty valtioneuvoston asetuksella vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta.
Kielletyn koirasuden määritelmä on altis väärinkäsityksille. Toisin kuin artikkelissa esitetään, asetuksessa määritellään kielletty koirasusi seuraavasti: ”1.1.1. kesykoiran ja suden (Canis lupus) tai kesykoiran ja toisen koiraeläinlajin (Canidae) risteymät sukupolvissa F1–F4, sekä näiden risteymien ja muun kuin kesykoiran risteymät”. Asetuksen mukaan vasta viidettä polvea, jossa sutta on 3,125 %, pidetään koirana.
Ei siis riitä, että risteymiä risteytetään keskenään, vaan jokaisessa polvessa toisen osapuolen tulee olla koira. Jos risteytyksessä on käytetty toista hybridiä kesykoiran sijaan, risteymä on edelleen määritelmän mukainen koirasusi. Artikkelissa haastatellun antama tieto siitä, että 60-prosenttinen koirasusi olisi laillinen, ei siis pidä paikkaansa. Artikkelissa esiteltyjen Jasminin ja Haisulin perimässä on sutta 13,6 % ja 11,5 %, joten nekin ovat koirasusia eivätkä sekarotuisia koiria, kuten artikkelissa annetaan ymmärtää.
Sudet ja koirat ovat kehittyneet elämään tietynlaisissa omissa elinympäristöissään, ja niillä kummallakin on ainakin teoriassa olemassa ympäristö, joka parhaiten vastaa niiden synnynnäisiä käyttäytymistarpeita. Koiran ja suden risteymillä taas saattaa olla ominaisuuksia, joita ei ole kummallakaan vanhemmalla ja jotka eivät sovi kumpaankaan elinympäristöön. Siksi risteymien hyvinvointia tukevien elinolosuhteiden määrittäminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Saattaa myös olla, ettei missään ole saatavilla ympäristöä, jossa risteymä (vaikka matalaprosenttinenkin) voisi hyvin. Vaikka ”susigeenejä” olisi vain vähän, nekin saattavat aiheuttaa keskenään ristiriidassa olevia ominaisuuksia, joista koituu yksilölle hyvinvointihaittaa.
Läheisestä susiperimästä johtuen koirasudet ovat lähes poikkeuksetta arkoja. Arkuus vaihtelee selvästä vieraiden ihmisten karttelusta täydelliseen panikoitumiseen ja lukkoon menemiseen ihmisten lähellä. Risteytykseen käytetyn koirarodun tyypilliset ominaisuudet sekä yksilön kasvuolot vaikuttavat koirasuden käyttäytymiseen. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että runsaasti sosiaalistamista ja hyviä kokemuksia erilaisista ihmisistä, tilanteista ja paikoista nuoruusaikana saanut koirasusi on vähemmän stressaantunut ja kokee olonsa vähemmän uhatuksi uusien ihmisten lähellä.
Kokemusten mukaan susien valtava liikunnan tarve sekä tarve elää laumassa näkyy koirasusien käyttäytymisessä. Koirasudet eivät yleensä sovi ihmisten asuntoon, vaan ne viihtyvät paremmin tarhaoloissa. Tarhan tulee kuitenkin olla todella suuri. Vaihtoehtoisesti eläinten pitäisi päästä päivittäin juoksemaan suureen jaloitteluaitaukseen, tai niitä tulisi liikuttaa pitkillä kävelylenkeillä kytkettyinä.
Villeillä koiraeläimillä on myös synnynnäinen tarve siirtyä pitkiä matkoja ympäristöstä toiseen, mikä liittyy muun muassa ravinnonetsintään. On tyypillistä, että koirasudet yrittävät karata tarhastaan. Karkaamispyrkimykset kertovat, että eläimellä on tarve päästä muuhun elinympäristöön. Koirasusilla on yleensä myös tarve palata kotialueelleen. Jos niitä siirretään jonnekin muualle, karkaamispyrkimykset lisääntyvät entisestään.
Koirat ja sudet eroavat toisistaan myös ruokinnan osalta. Koirilla on tapahtunut geenimuutos, jonka seurauksena ne pystyvät susista poiketen hyödyntämään hiilihydraatteja. Koiran ravinto voi olla viljapitoista, kunhan siinä on mukana jonkin verran lihaa. Suden suolisto taas ei sulata viljaa, ja suden ravinto koostuukin saaliseläimistä. Risteymille sopivaa ruokintaa on vaikea määritellä, koska koiran ja suden geenien yhdistelmä voi tuottaa ruuansulatuselimistöltään suden- tai koirankaltaisia eläimiä tai mitä tahansa niiden väliltä.
Myös koirasuden sosiaalisten tarpeiden tyydyttäminen voi olla ongelmallista. Koirasudet eivät yleensä kestä yksinoloa ahdistumatta suuresti. Ahdistus voi olla niin suurta, että eläin pyrkii pois tilanteesta jopa itseään vahingoittaen. Artikkelissakin mainittiin, että Jasminia ja Haisulia ei voi vieraissa paikoissa jättää keskenään, koska ne avaavat ovet ja purevat hihnat poikki.
Onnellisimmillaan koirasudet ovat yleensä laumassa, mutta toisaalta ne joko perimästään tai tarhaolojen rajoitteista johtuen eivät aikuisina useinkaan tule tappelematta toimeen ainakaan samaa sukupuolta olevien lajikumppanien kanssa. Koirasuden pitäminen lemmikkinä onkin vastoin niin koirasusiyksilön, ihmisen kuin muun ympäristön hyvinvointia.
KATARIINA MÄKI, MMT, jalostusasiantuntija, Suomen Kennelliitto ry
TUIRE KAIMIO, käyttäytymisen jalostustyöryhmän puheenjohtaja, Suomen Kennelliitto ry
