Olen kävellyt koko kesän joka toinen päivä aikaisin aamulla 1½-2 tuntia. Kaupunkimme keskustan kävelytiet ovat tulleet hyvin tutuiksi. Olen yllättynyt! Kaupunkimme on todellinen puutarhakaupunki.
Puistot, istutukset ja teiden varret ovat erinomaisesti hoidetut. Roskiakaan ei juuri ole. Muutama suklaapatukan päällinen, tupakka-aski ja muutamat tupakantumpit eivät pahasti silmään satu.
Olen kiitollinen kaupunkimme puisto-osastolle erinomaisesti tehdystä työstä.
Yksi asia kuitenkin harmittaa. Irrallaan olevia kissoja näen joka aamu. Ne eivät ole villiintyneitä, sillä pääsen niiden kanssa keskusteluyhteyteen.
Kissittäminen kääntää niiden pään ja ne jäävät odottamaan aamuista kummajaista. Kuinkahan monta pikkulinnun, fasaanin, oravan ja jäniksen poikasta nuo rakkaat lemmikit kesän aikana nitistävät, voi vain arvailla. Kissoja ei saa päästää yöksi ulos, vaan ne tulee pitää sisällä.
Toinen harmituksen kohde on sitten enemmänkin mielipideasia.
Aina ohi kulkiessani totean, että Eppu-veistos on aivan väärässä paikassa. Alumiininen veistos harmaalla kivetyllä pihalla ei näy, ja viereen tuleva kasvonsa pessyt Räikkä vangitsee katseen.
Kuten jo aikaisemmin olen todennut, olisi veistokselle parempi paikka olisi ollut Leijan kaakkoiskulmassa oleva nurmikkoalue. Siinä veistos olisi ollut katseelle hyvä vangitsija. Mutta eikös tuo tehty virhe ole korjattavissa.
Kaikki ylös yhtenä miehenä, ja siirretään veistos Leijan viereen.
Jorma Sinisalo, aamukävelijä
