Kesälukio keräsi 14 pakolaistaustaista tyttöä yhteen viiden päivän ajaksi. Leirillä nuoret tapasivat opinto-ohjaajaa, opettelivat suomea ja saivat vertaistukea vaikeassa tilanteessa. Tärkeimpänä opetuksena olivat toivo ja usko omaan tulevaisuuteen.
Ylöjärven kurssikeskus on tänä kesänä oikea kulttuurien keskus. On viimeinen Kesälukioseuran järjestämän kesälukion viidestä kurssipäivästä, ja ympäri Suomea saapuneet tytöt ovat oppineet paljon uutta koulutusmahdollisuuksistaan.
– Tyttöjä tuli leireille yhä vähemmän, joten päätimme kokeilla sekaleirien lisäksi yhtä kurssia pelkästään tytöille, kertoo Kesälukioseura ry:n toiminnanjohtaja Maija Kukkola.
Maahanmuuttajataustaiset naiset ovat tilastojen perusteella miehiä heikommassa asemassa, sillä tytöt jäävät useammin koulutuksen ulkopuolelle. Tyttöleiri tarjoaa mahdollisuuksia käsitellä myös sukupuolisidonnaisia aiheita; kurssilla on tyttöpaja, jossa puhutaan naisten oikeuksista ja mahdollisuuksista Suomessa.
Mentoritoiminta tukee henkistä hyvinvointia
Tytöt ovat tulleet teini-iässä Suomeen täydellisen erilaisista kulttuureista. Monilla on takana rankkoja kokemuksia sodan runtelemasta elämästä ja pakolaisuuden arkea määrittävästä epätietoisuudesta.
Tämän kesän 14–19-vuotiaat kurssilaiset ovat kotoisin Irakista, Somaliasta, Ghanasta, Pohjois-Irakin Kurdistanista, Afganistanista ja Iranista. Suomi on heidän uusi kotinsa. Osa on ollut maassa kauemmin, toiset vasta kuukausia. Suomenkielistä opetusta tulkataan tarpeen mukaan somaliksi, dariksi, kurdiksi, arabiaksi sekä englanniksi, ja paremmin kieltä osaavat oppilaat auttavat toisia.
Ryhmää ohjaa tyttöjen kesälukion rehtori Zahraa Al Take. Irakilaistaustainen nainen saapui Suomeen itsekin pakolaisleiriltä 27 vuotta sitten. Hänen ensisijaisena tavoitteenaan on valaa nuoriin naisiin rohkeutta.
– Haluan, että nuoret ymmärtävät kaiken olevan mahdollista. Moni tulee tänne uskoen, ettei enää ole toivoa paremmasta. Omilla esimerkeillä näytämme, että pohjalta on mahdollista ponnistaa, kertoo monikulttuurisen osaamisen kouluttaja ja luokanopettaja Al Take.
Omilla tarinoillaan ohjaajat näyttävät, että jokainen on käynyt Suomeen saavuttuaan pohjalla, kunnes tuki tai apu on auttanut takaisin kiinni elämään. Perinteisen ryhmä- ja yksilömuotoisen opinto-ohjauksen ohella yksi kurssin tavoitteista onkin palauttaa tyttöjen usko elämän tarjoamiin mahdollisuuksiin.
Ketään ei syrjitä: tytöt haluavat lakinaisiksi, opettajiksi, puhujiksi ja poliiseiksi
Leiri on nuorille korvaamaton mahdollisuus tutustua samassa tilanteessa oleviin ikätovereihin. Viiden päivän intensiivikurssi onkin laajentanut nuorten maailmankuvaa.
– Täällä olemme kaikki samanlaisia ihmisiä emmekä välitä toistemme taustoista, kertoo Afghanistanista vuonna 2015 tullut Behnaz Noori (17).
Tytöt toivovat tulevaisuudeltaan aivan tavallisia asioita. Rauhaa, taloudellista vakautta ja sitä, että heitä kohdeltaisiin kuten muitakin ihmisiä Suomessa. Myös omat ammatilliset haaveet ovat saaneet tuulta purjeisiin.
– Haluan olla isona poliisi tai opettaja, kertoo jämsäläistynyt Margret Kanabi (14) Irakista.
Margret kuvailee oppineensa kurssilla paljon eri ammattipoluista. Iltakahdeksaan jatkuneilta tunneilta ja iltojen keskustelutuokioilta on jäänyt käteen myös ylesimaailmallisempia oppeja.
– Nyt tiedän, että minä itse saan päättää omasta tulevaisuudestani, kertoo Behnazin pikkusisko Gelare Noori (14), mutta myöntää olevansa vielä alkuvaiheessa oman rohkeuden keräämisessä. Gelaren unelmana on oppia tuntemaan itsensä todella hyvin.
Unelmat eivät toteudu yksin odottamalla – tarvitaan apua ja aktiivisuutta
Rehtori Al Take aloittaa kurssin viimeisen oppitunnin, joka käsittelee unelmia. Hän kehottaa tyttöjä asettamaan joka päivälle aivan pienen tavoitteen, jonka avulla päästään eteenpäin. Viimeisenä tehtävänä tytöt kirjoittavat itselleen kirjeet viiden tai kymmenen vuoden päähän. Sitä ennen tehdään kuitenkin harjoitus unelmista.
– Saatamme olla aluksi elämässä hyvässä kohdassa, sitten yhtäkkiä jotain tapahtuu ja löydämme itsemme pohjalta. Osa teistä tuli tänne uskoen, ettei toivoa tai nousua ole, Al Take puhuu tytöille.
Jokaiselle jaetaan paperitähdet, joille nuoria neuvotaan kuiskaamaan unelmansa. Sitten tähdet sidotaan kiinni ja asetetaan veteen. Veden kostealla pinnalla paperit aukeavat pikkuhiljaa. Aivan, kuten tyttöjen varovaiset unelmatkin, mikäli niiden eteen uskaltaa tehdä töitä.
