Sala- tai tunnussanoja on käytetty kauan ainakin sodissa ja leikeissä, kun on eroteltu ystäviä ja vihamiehiä. Mutta nyt, kun kaikkivoipa tietotekniikka on valloittanut melkein koko maapallon, olemme joutuneet ylenpalttiseen salasanojen ja numerokoodien viidakkoon.
Yksinkertaisimmillaan kaikilla ihmisillä on henkilötunnus, ilman sitä emme ole olemassa. Osoitteessakin on numerokoodi tai pari. Melkein kaikilla on myös kännykkäliittymä numeroineen.
Seuraavana tuleekin jo pankkikortin salasana, tuo neljä numeroa käsittävä pakollinen luku. Se pitää muistaa, että voi maksaa ostoksensa kaupassa tai saada seteliautomaatista käteistä.
Ajatellaanpa tavallista laskua, joita niitäkin vielä kolahtaa postiluukusta. Ennen sen kanssa mentiin pankkiin ja ystävällinen pankkineiti hoiti laskun hymyillen, ilman eri kuluja.
Jos nykytilanteessa laskun maksaa tiskillä, saa pulittaa monta euroa ylimääräistä. Ja useissa pankeissa kassat ovat auki enää vain osan viikkoa ja osan päivää, joissakin ei ole lainkaan kassapalveluja.
Asiakkaat ohjataan hoitamaan raha-asiansa omatoimisesti netissä. Maksupalvelu sentään toimii kuulemma vielä, mutta jos jättää laskukuorensa postin kuljetettavaksi, on nykyisellä postin kuljetusvarmuudella mahdollista, että lasku ei tule maksettua ajallaan.
Hyvin me olemme oppineet itse maksamaan laskumme, vaikkei se ihan yksinkertaista olekaan. Ennen kuin nettipankissa pääsee naputtelemaan saajan tilinumeroa, laskun viitenumeroa ja loppusummaa, pitää käyttää ainakin kolmea tunnuslukua, joista kaksi pitää muistaa ja kolmannen saa pankin listasta. Ja tämä sen jälkeen, kun on ensin saanut tietokoneen auki.
Nythän on uutena käytössä mobiilimaksu, helppoa on mainosten mukaan. Voi ollakin, pitää vain olla älylaite mobiilin käyttämiseen.
Helppoa on myös lähimaksu pankkikortilla. 50 euroon saakka useissa kaupoissa voi maksaa ilman tunnuslukua, mutta skeptikkona mietin väärinkäytön mahdollisuuksia siinäkin.
Lähes huvittavaa on, että kun pankissa oli rivi kassoja palvelemassa, ei puhuttukaan palvelumaksuista. Nyt kun näkyvä palvelu on minimoitu, palvelumaksu kyllä peritään tililtä.
Monista paikoista laskut tulevat nykyisin suoraan pankkiin niin, että niitä ei tarvitse välttämättä vilkaistakaan. Siinä saakin olla tarkkana, että tililtä ei mene ylimääräisiä maksuja tilinhaltijan havaitsematta. Euro sieltä ja kymppi täältä, huomaamattaan voi ruokkia rikollisia.
Varkaat ja näpistelijät urkkivat maksukorttien koodeja kauppojen kassoilla ja automaateilla, mutta se on pikkupuuhastelua, joka valitettavasti osuu usein yhteiskunnan haavoittuvimpiin jäseniin, vanhuksiin ja vajaakykyisiin.
Mutta suuremmat asiat ovat kyseessä todellisten tekijöiden ollessa asialla. Eri puolilla maapalloa ahertaa kammioissaan joukoittain näppäräsormisia nörttejä työnään ja intohimonaan etsiä keinoja tiedon valtateille pystytettyjen esteiden ja palomuurien kiertämiseen. Koko ajan kehitetään haittaohjelmia ja viruksia, joilla urkitaan tietoja ja saadaan aikaan kaaosta.
Rahasta ja/tai vallasta on kysymys, kun yritetään päästä liikeyritysten, valtioiden ja järjestöjen salatuille sivuille. Mutta toki on niitäkin, jotka hakkeroivat harrastusmielessä, vain nähdäkseen miten pitkälle voivat päästä.
Muistelen, että aikoinaan joku teinipoika pääsi ihan tavallisella kotitietokoneella Pentagonin salausten läpi aika pitkälle.
Salata siis yritetään. Mutta sitten on sosiaalinen media, jossa ihmiset kertovat itsestään vaikka mitä. Kerrotaan harrastukset, lomasuunnitelmat ja -terveiset valokuvineen, lasten ja kotieläinten nimet, isommat ostokset ja muu elämä.
No, sieltähän näkee sitten asunnon tyhjänäoloajan, osaa puhutella lapsia nimeltä koulumatkalla ja tietää, jos on jotain arvokkaampaa vohkittavaa. Siinä tyhmyydessä eivät sitten enää paljon salasanat ja koodit auta.
ARMI SAARELA
